Olen asettanut itselleni haasteen. Aion opetella pitämään kookoksesta tämän vuoden aikana. Kookoshan on käsittämättömän ällöttävää, ja tähän asti ruoka on jäänyt minulta syömättä, jos siinä on ollut valkoista hilettä tai lientä. En pysty käyttämään edes kookossaippuaa, koska haju on kuvottava.
Olen kuitenkin päätellyt, että olen väärässä kookoksen suhteen. Perusteluita on kaksi:
- Jos joissain maissa syödään kookosta jatkuvasti, on todennäköisempää, että minun makuaistini on kehittymätön.
- Ihminen oppii pitämään mistä tahansa, kun hän vain kokeilee tarpeeksi usein. Minä en ole maistanut kookosta kuin muutaman kerran.
Lisäksi minun kannattaa oman itseni takia opetella syömään kookosta. Sittenhän edessäni on vähemmän nirsoilutilanteita ja enemmän syömiskelpoisia herkkuja.
Olen ennenkin opetellut pitämään pahanmakuisista ruoka-aineista. Homejuustoon totuttelin lukiossa, punaviiniin parikymppisenä, ja oliivit otin haasteeksi viime vuonna. Nykyään suosikkiherkkujani ovat oliivitapenade, homejuustopiirakat ja palanpainikkeeksi tietenkin lasillinen punaviiniä.
Haluaisiko joku blogin lukijoista jakaa haasteen kanssani? Useimmilla ihmisillä on jokin ruoka-aine, jota he inhoavat sydämensä pohjasta. Nyt on hyvä tilaisuus saada selkävoitto omasta kammosta ja samalla päästä eroon kiusallisista sosiaalisista tilanteista, joissa joutuu kiemurtelemaan oman nirsouden vuoksi. Jos haluat päästä eroon ruoka-aineinhostasi, jätä kommentti tämän postauksen loppuun.
Huomaathan, että nyt kyse ei ole siitä, että pitäisi toimia omaa eettistä vakaumusta vastaan, pahentaa allergiaa tai totutella epäterveelliseen herkkuun. Kala-allergikon ei siis tarvitse syödä lohta eikä vegaanin vetää naamaansa pihviä. En myöskään usko, että on tarpeellista opetella pitämään ranskanperunoista tai pontikasta. Sen sijaan tarkoituksena on päästä eroon siitä ruoka-ainekammosta, joka usein juontaa juurensa tottumattomuudesta, ennakkoluulosta tai lapsuuden huonosta kokemuksesta.
Tule mukaan puraisemaan ja karaisemaan!
Hurahtaessani paleoliittisen ruokavalioon otin haasteeksi tämän kookosteeman. Muistijälki järjettömän pahasta Bounty-patukasta sai kyytiä, kun kävimme kosiotanssia kookoksen kanssa. Kaikkeen tottuu ja ihminen kykenee halutessaan rakastumaan omituisiin asioihin.
Joku aikuinen voisi opettaa minua syömään oliiveja, sieniä, maksaa, riistaa, katkarapuja, nilviäisiä, pikkulammasta ja pallokalaa. Siinä haastetta, koska olen haluton 🙂
Tsemppiä kovasti! 🙂
Kiitos tsemppauksesta! Bounty on ehkä kamalinta maailmassa, ja samoin kaikki herkullisen näköiset suklaakonvehdit, joiden sisältä paljastuu inha valkoinen hilemöykky.
Ei siis muuta kuin tulta päin! Pistä mulle FB:ssä joku hyvä kookosresepti, josta olisi helppo aloittaa. Mä voin laittaa sulle vaihtarina oliivireseptin. 🙂
Nyt on menossa lapsuuden kesäkeittokokemuksista tullut kukkakaalikammon poistaminen ja hyvällä mallilla onkin. Niin totta, että kaikesta oppii pitämään.
Hyvä esimerkki! Oliko sulla muita keinoja kuin vain vähittäinen totuttelu?
Lupaan valmistaa sulle sellaisia kookospullia, joilla pääset moisesta fobiasta eroon.
Kuulostaa hyvältä! Tosin tee ne ensin puolikkaalla kookosmäärällä…
Jokainen väkisin nielty maistiaispala kookosta on rontattava tänne tuhansien kilometrien päästä. Järkevää? Kestävää?
Kiitos näkemyksestäsi! Jokainen tekee omat eettiset ratkaisunsa, ja tärkeintä on, että ratkaisuille on kestävät perustelut. Omat perusteluni ovat seuraavat:
1) Kookos tulee joka tapauksessa olemaan pelkkä lisämauste. Hyvä jos syön sitä kuluvana vuonna edes kiloa.
2) Kookoksen sijaan vältän naudanlihaa, olipa se suomalaista tai ulkomaalaista. Käsitykseni mukaan naudanlihakilon hiilijalanjälki on isompi kuin kookoskilon. Jos sinulla on eri tietoa, niin kerro toki.
Voin iloisena kertoa että minä ja Annina olemme päättäneet yhtyä taistoosi nirsoilua vastaan (ja kuten lähipiirimme tietää, nirsoilua riittää)! Kun oli kummallakin varaa mistä valita, sovimme aloitusruoka-aineeksi limaiset ja ruskeat SIENET, joita me kumpikaan todellakaan emme rakastasta. Pätkääkään. Taistelu on jo alkanut paellan+liki mauttomien herkkusienien muodossa, mikä ei kuitenkaan estänyt nenien nyrpistymistä :D.
Onnea peliin, täällä ollaan täysillä mukana!
T: Minna ja Annina
Mahtavaa, tervetuloa mukaan! Aion itsekin ensin aloittaa miedoilla kokeiluilla, ja Bounty-patukka (tai teidän tapauksessanne sienisalaatti) on saavutuksen huipentuma. 🙂
Tärkeintä on löytää ensin se yksi kookosruoka, josta tykkää. Eli se, että missä muodossa kookos maistuu itselle. Aurajuustostakin suurin osa oppii pitämään syötyään sitä jokusen kerran pizzassa.
Sieniin opetteluun kookosta ei voi verrata, sillä sienissä ollaan opettelemassa uuteen makuryhmään. Makuryhmiähän on viisi; makea, hapan, suolainen, karvas ja umami, eli sienet. Sieniin opettelu on siis verrattavissa karvaisiin, eli kitkeriin ruokiin opetteluun. Opin vihaamaan sieniä koulun kylmän harmaan sienisalaatin ansiosta. Pizzassa rupesi menemään jossain vaiheessa herkkusienet ja myöhemmin sienikammo hellitti kun sain loistavaa kermaista kanttarellikastiketta. Silti en oikein tiedä, mitä mieltä olisin umamista.
Yritin myös joskus käydä sushi-baarissa. Söin väkisin suussa muljuvaa mustekalaa ja kyyneleet valui silmistä kun pidättelin oksennusreaktiota. Silloin päätin, että vaikka en haluakaan olla ronkeli, kaikesta ei tarvitse tykätä ja joitain asioita on ihan ok inhota.
Minäkin olen kyllä yrittänyt maistaa ja sietää sieniä aina, kun on turvallinen tilanne käsillä (eli en siis lentokoneessa tms.), mutta toistaiseksi tulokset ovat masentavia. Samoin kookoksen osalta, nenä nyrpistyy pahasti aina kokeillessa, vaikkakin kookosvesi (siis kookospähkinän sisältä) on ihan lempparijuoma.
PS. Pahin kokemus pitkään aikaan: buffalounaan jälkkärinä ihanainen mansikkarahka, joka ensipuraisulla osoittautuukin olevan täynnä kookoshippuja! Onneksi tästä selvisi neuvokas kookokseninhoaja kunnialla, kun nieli rahkan pureksimatta 🙂
sisäelimet ja sienet ei oikein tahdo mennä kurkusta alas. Vähähiilihydraattisen dietin johdosta ostin kuitenkin herkkusieniä, paistoin viipaloituna pannulla ja vetelin alas paistetun lohen kanssa. No, ei se pahaa ollut, lähinnä se pyyhekumimainen rakenne ei oikein sytytä. Mutta onhan nyt ensi askel otettu 🙂
Siitä se lähtee. 😀 Sienten rakenne ei muuten haittaa kovin paljoa, jos sienet ovat pieneksi silputtuna salaatissa, muhennoksessa tai kastikkeessa.
Sienet kuuluvat omiin lempiherkkuihini, mutta kookoksen kanssa en ole vielä niitä kokeillut. Jos joku tietää hyvän reseptin, niin otan mielelläni vastaan.