Mervi lähetti Lounais-Suomen suunnalta lukijapostia ja kysyi, miksi eräs tietty blogi on niin suosittu. Kyseinen blogi on kuulemma ala-arvoinen, ja kuvatkin ovat huonoja. Sisältö on naiivia, eikä blogissa ole myöskään uutisarvoa.
Silti Mervi kertoo olevansa koukussa kyseiseen blogiin, ja niin näyttävät olevan tuhannet muutkin.
Kävin tietenkin tsekkaamassa blogin.
Mervi oli oikeassa. Tekstit ja kuvat eivät ole sieltä kirkkaimmasta päästä.
Silti ihastuin heti.
Blogia pitävä Pipsa on avoin, hullutteleva ja aseistariisuvan lähestyttävä. Hän ei esitä mitään muuta kuin aidosti on, ja hän kutsuu lukijan nauramaan kanssaan.
Ja jos haluaa filosofoida, Pipsan blogin voi nähdä vastalauseena kauneusihanteille, suoritusyhteiskunnalle, elitismille ja tosikkomaiselle yliaikuisuudelle. Pipsan vallaton blogi on monelle myös vapauttavaa vertaistukea ja irtiotto informaatioähkystä.
Mitä tästä opimme?
Blogin voi rakentaa muunkin kuin kauniiden kuvien, ajankohtaisuuden, asiantuntemuksen tai poliittisen päämäärän varaan. Suositun blogin voi rakentaa myös persoonan varaan.
Käykäähän tekin Värikäs elämäni -blogissa.
Maailma tarvitsee enemmän Pipsoja.
Taitaa kaikilta vähänkään enemmän blogeja seuraavilta löytyä näitä täysin satunnaisia blogisuosikkeja. Niistä harvoin saa mitään ”konkreettista hyötyä” irti, mutta keventävät mukavasti sitä ainaista TÄMÄVIESTIONELÄMÄSITÄRKEINLUEMINUT -blogilistaa. Suurimman ilon näistä saa tietenkin pitemmällä seuraamisella, kun jo vähän pääsee sisään blogipersoonan (olkoon se aito tai esitetty) mielenmaisemaan. Tietää missä kohdin saa nauraa 🙂
Pitäisi varmaan omaankin blogiin yrittää integroida enemmän persoonaa (olkoon se aito tai esitetty…) Eniten katsojia ovat lähes järjestään saaneet ne kirjoitukset, joissa vaahtoan jostain täysin vaahtoamattoman arvoisesta asiasta.
Juu, kyllä minäkin kaipaan vaihtelua faktakeskeisten asiablogien sekaan. Jokainen tarvitsee joskus vähän viihdettä. – Feissarimokat on muuten tällä saralla suosikkini.
Asiablogeissakin on koukuttavia ja ei-koukuttavia sivustoja.
Koukuttavina pidän niitä, joiden kirjoittaja 1) esiintyy oikealla nimellään ja kuvallaan 2) kirjoittaa persoonallisesti 3) tarjoaa uusia näkökulmia tai uutisia. Suomalaisessa blogiskenessä Jari Parantaisen ”Pölli tästä” on tietenkin klassikkoesimerkki.
Ei-koukuttavia ovat ne, jotka liian ilmeisesti kosiskelevat hakukoneita ja metsästävät rahaa. Näissä blogeissa on usein mainoksia tai vähintään kirjoittaja mainostaa itseään. Kieli on yleensä köyhää, koska kirjoittaja toistaa yleisimpiä sanoja hakukoneita nuoleskellen. Lisäksi nämä blogit tarjoavat harvoin mitään uutta, vaan sisällöt ovat samoja kuin ulkomaisissa esikuvablogeissa. (Näihin blogeihin en suostu tässä linkkaamaan, mutta varmasti olet törmännyt vastaaviin.)
Toiset osaa ja uskaltaa heittää persoonansa peliin ja toisaalta myöskin laittaa itsensä jollakin asteella naurunalaiseksi ja nauraa itse mukana.
Pipsan blogissa on ehkä aavistus sellaista ”ei ole mitään menetettävää” henkeä, jos en ihan väärin tulkitse. Hauska ja hulvaton blogi joka tapauksessa.
Andie, tervetuloa blogiini!
Tuo oli tosiaan aika hyvä luonnehdinta Värikäs elämäni -blogista. Pipsa uskaltaa nauraa itselleen, eikä hänellä ole mitään menetettävää.
Ja itse asiassa ei meillä muillakaan pitäisi olla mitään menetettävää. Siitä vaan oma persoona peliin – ilman pelkoa, ilman varautumisia. Pipsa näyttää mallia upealla tavalla.
No siis tässä blogissa se ”juttu” miksi sitä lukee tuhannet ihmiset ei toki ole siinä, että Pipsa on oma itsensä, rohkea, esittelee plus koon muotia. Vaan naivissa kirjoitustavassa, härskeissä ja noloissa kuvissa joissa keikistelee tissiliiveillä ja siinä miten ala-arvoiseen tyyliin puhuu itsestään ”oon läski, mun daisarit” ja tietenkin anonyyminä annetut kommentit. Jos tota blogia ei kukaan ano kommentoisi niin tuokaan blogi ei ois ”suosittu” eikä siitä jauhettaisiin palstoilla. Ja ne anot on just niitä jotka eniten tota lukee ja syy on vain se negatiivinen…
Syitä lukemiseen on toki monia. Joku voi lukea blogia saadakseen vertaistukea, ja toinen nähdäkseen anonyymejä kommentteja.
Itse en vilkaissutkaan keskustelua, koska jo blogin etusivu valloitti minut. Luin postauksia puhtaasti sen takia, että Pipsa tuntui hulvattomalta ja estottomalta ihmiseltä.
itsekin ihmetelen blogin suosiutta koska se on niin mitäänsanomaton! kuvat ja teksti ala-arvoisia! tosin nuo ainaiset vänkäämiset blogin kommenttipuolella on se minkä vuoksi itse luen.