Rinnastus tarkoittaa kieliopissa kahden asian laittamista rinnakkain. Usein käytämme siihen ja-sanaa, mutta muitakin vaihtoehtoja on:
Opettajat ovat iloisia tai ahkeria.
Ovatko opettajat iloisia vai ahkeria?
Opettajat ovat sekä iloisia että ahkeria.
Opettajat ovat joko iloisia tai ahkeria.
Nämä olivat vain esimerkkejä. Rinnastukseen sopii toki moni muukin sana.
Kuten vakiolukijat tietävät, minussa asuu pieni pilkunviilaaja. Tämä pilkunviilaaja kituu, kun joku kirjoittaa epätasapainoisen rinnastuksen. Ontuva rinnastus on tyylivirhe: se on kuin ketsuppi kravatissa tai korkokengät kävelylenkillä.
Kun käytät rinnastusta, sen molempien osien pitää olla tasapainossa vaakakuppien tapaan. Niiden pitää yleensä olla 1) samassa sijamuodossa ja 2) samaa sanaluokkaa.
Kolmanneksi rinnastettavien asioiden pitää edustaa samaa ”konkretiatasoa”, sillä muuten tuloksena on tahatonta huumoria:
Pohdin mielelläni universumia, maailmanpolitiikkaa, ympäristömme tilaa ja varpaankynsieni leikkaamista.
Tämähän käy tosin oivallisesti pakinatyyliin.
Otsikkoni Rinnasta tyylikkäästi ja kuten minä on malliesimerkki surkeasta rinnastuksesta. Siinä olen verrannut kahta täysin erilaista kielen rakennetta: sti-johtimellista tavan ilmaisua ja kuten-konjunktiolla erotettua pronominia.
Otsikon voisi korjata vaikkapa näin: Rinnasta tyylikkäästi kuten minä.*
Yleensä ontuva rinnastus syntyy silloin, kun joku yrittää rinnastaa sanaliittoa (eli kahta erillistä sanaa) ja yhdyssanaa. Tulos on tällainen:
On tärkeää erottaa toisistaan henkilökohtainen ja yritysbudjetti.
Rinnastus ontuu kuin yksijalkainen timpuri. Parempi olisi sanoa toiston avulla: henkilökohtainen budjetti ja yritysbudjetti.
Tämän postauksen jälkeen elän siinä illuusiossa, että kaikki suomen kielen virheelliset rinnastukset on tällä poistettu. Nyt voin keskittyä johonkin tarpeellisempaan kuten pitkän ja lyhyen viivan eroihin raja-arvoilmauksissa.
*Huomautus: otsikko saattaa sisältää jäämiä itseironiasta.
"Otsikon voisi korjata vaikkapa näin: Purista rinnasta tyylikkäästi kuten minä."
Ihan havainnollinen kirjoitus rinnastamisesta. Olen huomannut, että aika usein myös rinnastetaan virheellisesti substantiivi-ilmaus ja sivulause tähän tapaan: "Huomioi hakemusten viimeinen jättöpäivä ja että hakemuksen liitteitä ei palauteta."Sen sijaan sanaliiton ja yhdyssanan elliptinen rinnastus ei käsittääkseni ole täysin tuomittavaa, vaikka pääsanan toistaminen tosiaan olisikin usein parempi ratkaisu. Kielenhuollon käsikirja ohjeistaa tuollaisissa rinnastuksissa käyttämään järjestystä, jossa sanaliiton alkuosa tulee ensin – siis "henkilökohtainen ja yritysbudjetti", ei "yritys- ja henkilökohtainen budjetti".
Kiitos kommenteista!Kervå, kiinnostava tulkinta, mutta jotain pientä saattoi mennä merkityksen kohdalla pieleen. En ole kuitenkaan ihan varma.Eeva, tuo substantiivin ja sivulauseen rinnastus on myös tosi tyypillinen tyylivirhe.Mitä tulee tuohon sanaliiton ja yhdyssanan rinnastukseen, niin Kielenhuollon käsikirja puuttuu ensisijaisesti kielivirheisiin, ei tyylivirheisiin. Rinnastus on siis kieliopillisesti juuri ja juuri hyväksyttävä, mutta tyylillisesti se ontuu. Tämä riippuu tietenkin tekstin tyylistä. Rennossa tekstissä se voisi ollakin ihan siedettävä, mutta asiatekstissä tai kirjakielessä käyttäisin toistoa.
Kielenhuollon käsikirja on työelämän tarpeisiin laadittu opas, joten sen suositukset on tarkoitettu nimenomaan asiateksteihin ja kirjakieleen. Ja kyllä niihin tyyliseikkoihinkin otetaan kantaa monessa kohdin, varmaan siitäkin syystä, että raja kieli- ja tyylivirheen välillä on toisinaan liukuva.Eri asia on sitten se, että Kielenhuollon käsikirja taitaa paikoin poiketa Kielitoimiston virallisesta linjasta. Sen takia käytän mielelläni Kielenhuollon käsikirjan rinnalla jotakin muutakin kielenopasta, vaikka sinänsä pidänkin sitä hyvänä ja kattavana opuksena.Rinnastuksesta vielä: Jokin aika sitten törmäsin ilmaukseen "voi- ja pikkuleipiä". Teknisestihän tuo on ihan oikein rinnastettu, mutta jokin siinä tökkii – varmaankin se, että pikkuleipä ei taida hahmottua leiväksi samassa mielessä kuin voileipä. Rinnastus on tällöin semanttisesti epäsymmetrinen. Vai mitä mieltä sinä olet – onko tuo ihan kelpo rinnastus?
Eeva, olet ihan oikeassa, että tyyli- ja kielivirhe ovat joskus hyvin lähellä toisiaan.Kyllä minunkin korvaani sattuu "voi- ja pikkuleipiä". Selityksesi tuntuu järkevältä: rinnastus tosiaan ontuu semanttisesti.Joskus olen törmännyt tällaiseen: "pääasioita ja -määriä". Sekin oli aika hutera kyhäelmä, ja syyksi veikkaan sitä, että päämäärä ja pääasia eivät hahmotu yhdyssanoiksi. Rinnastus kuulosti samalta kuin sanoisi "nor- ja mursu".Taannoin partioleirillä vuonna 1994 tutustuin muuten teinityttökolmikkoon, joiden nimet olivat Leena, Jenna ja Tiina. He kulkivat yhdessä ja hihittivät samoille asioille, joten heitä kutsuttiin välillä nimellä "Lee-, Jen- ja Tiina". 🙂
Tai mansi- ja mustikoita. =)
Aah! Herkul- ja nautinnollista syödä mansi- ja mustikoita kera si- ja kerman.