Valtiosihteeri Raimo Sailas kirjoitti Kotuksen blogissa otsikolla ”Ymmärtäkää virkamiehiäkin!” Hän kuvasi, kuinka vaikeaa viranomaisten on tuottaa selkeää tekstiä, kun he saavat luettavakseen käsittämätöntä mössöä.
Sailas antaa havainnollisen esimerkin:
Valtioneuvoston asetusta kansallisen varannon käytöstä (187/2009) muutettaisiin siten, että tilatukioikeuksia voitaisiin myöntää kansallisesta varannosta aikaisempaa laajemmin LUEL-, LUTU- ja LUKL-viljelemättömyyssitoumusaloille. Asetuksella säädettäisiin tilatukioikeuksien myöntäperusteiden etusijajärjestyksestä siinä tapauksessa, että kansallisesta varannosta haettujen tilatukioikeuksien määrä ylittää kansallisen varannon määrän tai tilatuen myöntämisen kansallinen enimmäismäärä rajoittaa tilatukioikeuksien myöntämistä. Lisäksi säädettäisiin siitä, milloin varantohakemus on jätettävä, kun tilatukioikeuksia haetaan kansallisesta varannosta ylivoimaisen esteen perusteella. Asetusta tarkennettaisiin siten, että myös kansallisesta varannosta myönnetyt tilatukioikeudet voitaisiin siirtää takaisin kansalliseen varantoon, jos ne todetaan perusteettomasti myönnetyiksi valvonnassa.
Kyseinen teksti on aito näyte Maa- ja metsätalousministeriön lähettämästä asetuksesta. Lukijaraukan pitäisi paitsi ymmärtää tämä, myös ottaa siihen kantaa.
Minun käy vilpittömästi sääliksi niitä, joille kyseinen teksti on tarkoitettu.
Myötätuntoni loppuu kuitenkin siihen, kun Sailas jatkaa:
Esimerkkiteksti on mielestäni kirjoitettu hyvin. Se kertoo, mitä päätetään, ja on mielestäni aivan kunnon suomea. Pankoon paremmaksi se, joka osaa. Ja kääntäköön saman tien myös ruotsiksi.
Pitäisi huomata ja ymmärtää, että laajeneva yhteiskunnallinen pikkutarkka sääntely johtaa väistämättä monimutkaiseen ja vaikeaselkoiseen lainsäädäntöön, jota hyväkään kielenkäyttäjä ei aina sen selvemmäksi saa.
Otin lopun henkilökohtaisena haasteena. Oliko tuo muka hyvää tekstiä? Eikö siitä muka saa selvempää?
Yritetäänpä:
Maa- ja metsätalousministeriö* haluaa muuttaa Valtioneuvoston asetusta (187/2009), joka käsittelee kansallisen varannon** käyttöä. Tavoitteena on, että tilatukioikeuksia** voitaisiin myöntää aiempaa enemmän LUEL-, LUTU- ja LUKL-viljelemättömyysaloille**. Tärkeimmät muutokset ovat ohessa:
1) Asetuksella säädettäisiin tilatukioikeuksien myöntöperusteiden järjestyksestä silloin, kun a) kansallisesta varannosta haettujen oikeuksien määrä ylittää varannon määrän tai b) tilatukien kansallinen enimmäismäärä rajoittaa oikeuksien myöntämistä.
2) Lisäksi säädettäisiin siitä, milloin hakemus on jätettävä, kun tilatukioikeuksia haetaan kansallisesta varannosta ylivoimaisen esteen perusteella.
3) Asetusta tarkennettaisiin siten, että myös kansallisesta varannosta myönnetyt tilatukioikeudet voitaisiin siirtää takaisin varantoon, jos valvonnassa huomataan, että oikeudet on myönnetty väärin perustein.
* Tähän kirjoitetaan se tekijä, joka on laittanut muutoksen liikkeelle. Veikkasin ministeriötä.
** Nämä termit pitää selittää erikseen tiiviissä sanastossa, joka voisi olla asiakirjan alussa tai lopussa.
Ohessa vielä viranomaisille opiksi kooste korjauksista:
1) Avaa ydintermit erillisessä pienessä sanastossa. (Ehkä tämä oli kunnossa jo alkutekstissä – mene ja tiedä.)
2) Jos teksti on monimutkainen, ryhmittele se loogisesti numeroin ja kirjaimin.
3) Pyri lyhyempiin virkkeisiin ja kappaleisiin.
4) Vältä liikaa toistoa. Jos on jo puhuttu kansallisesta varannosta, välillä voi käyttää pelkkää varanto-sanaa tai pronominia se.
5) Käytä passiivin sijaan tekijää ja subjektia, jos vain mahdollista.
6) Ota sanoista pois turhat osat: etusijajärjestys > järjestys; viljelemättömyyssitoumusalat > viljelemättömyysalat.
Myönnän, että virkatekstin tulkitseminen ja suomentaminen on vaikeaa. Selkeän tekstin kirjoittaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä helpommaksi se käy.
Oletko ajatellut lähettää tekstiä luettavaksi Sailakselle. Olisi mielenkiintoista tietää mitä hän tai esimerkiksi juristi sanoisi korjatusta versiostasi. Muuttuiko asiasisältö jotenkin? Tuliko väärinymmärrysten paikkoja?
Outi, ajattelin käydä kommentoimassa asiaa Kotus-blogissa. Katsotaan, mitä Sailas vastaa.Todennäköisesti hän haluaisi torpata ainakin termien lyhentämisen (viljelemättömyysala), mutta koska alat määritellään yhdyssanan alkuosassa (LUEL, LUTU, LUKL), en usko, että sanan lyhentäminen muuttaa oikeasti merkitystä.Lisäksi viranomaiset yleensä rakastavat passiivia, joten aktiivi-ilmaus "ministeriö haluaa muuttaa" nostaa varmaan karvat pystyyn. 🙂
Mielenkiintoista! Ihana aihe;-) Painiskelen lähes päivittäin juristien kanssa siitä, pitääkö ihan koko maailma selittää tyhjentävästi yhdessä virkkeessä. Ja voisiko jonkun määritteistä vaikka heittää kokonaan pois ilman että kukaan kuolee.
Anonyymi, kiitokset! Itsekin painin monesti juristien tekstien kanssa. Kuten sanoit, he usein yrittävät tunkea koko maailman yhteen virkkeeseen – aivan kuin pisteen jälkeen ei voisi enää kirjoittaa uutta virkettä. Aargh.
Piste taitaa olla juristityyliä suosiville hiukan pelottava välimerkki. Ikään kuin se rakentaisi muurin asioiden välille ja yksinkertaistaisi liikaa. Perusteluksi monikymmensanaisille ja polveileville virkelabyrinteille olen kuullut mm. tällaista: jos tekee eri virkkeitä, täsmällisyys ja yksiselitteisyys katoavat. Miten niin? Lakikirjaan kirjoitettakoon eri tavoin kuin esim. tiedotteisiin, ohjeisiin ja asianomaisille tarkoitettuihin kirjeisiin.Piste on tarpeellinen välimerkki. Se ehkäisee infoähkyä ja auttaa lukijaa pysymään kirjoittajan matkassa. Yksiselitteisyyttä ja täsmällisyyttä tulee moniin teksteihin riittävästi, kun huolehtii tekstin sidosteisuudesta eli osoittaa kytkevin ilmauksin asioiden välisiä merkitysyhteyksiä (esim. konjunktioin).
Piste on ikävä, koska se katkaisee merkitys-, syy-seuraus-, riippuvuussuhde- ja muutkin ketjut. Jos sen laittaa väärään paikkaan, muuttuu merkitys hyvin erilaiseksi. Looginen ja saattaa muuttua loogiseksi taiksi ja sitten hommat pissii kukkatapetille ja pahasti.
Käytännön maamieselämässä on kummallisia kiemuroita. Vaikka en itse ole maatalousalalla, harjoittaa moni tuttu tuota ammattia. Konsultti ruotii sinänsä aivan oikeaa asiaa, tönkkökieltä mutta konttaa valitettavasti rapaojassa nilkkojaan myöten omalla tulkinnallaan. Sanat "viljelemättömyyssitoumusala" ja "viljelemättömyysala" ovat täysin eri asioita.Huomannette eron, vai pitääkö selventää ?Juuri tuollaiset tulkintaa mahdollistavat sanat ovat maanviljelijöiden(kin) riesana. Kun asia liittyy EU-tukiin, käsittelee joku nipo tapausta ennen lain mukaisen ja myönnetyn tuen maksatusta.Jos nipo tulkitsee asian pilkunkin verran eri lailla, kuin koko muu ihmiskunta, saattaa nipo laillisesti valtuutettuna asian päättäjänä rokottaa maksusta esim. 10% pois.Ainakin suomessa erityisesti maataloustuotanto on sählätty säädöksin siihen ihmeelliseen tilaan, että mm. viljan viljelysato tuottaa viljelijälle vähemmän rahaa, kuin sadon kasvattamisen kulut. Pienviljelijän työtulo muodostuu yleensä siis pelkästään EU-tuesta. Olisikohan konsultti kuinkakin huolellinen sanojensa merkityksen suhteen, jos yksi väärin tulkittavissa oleva sana koko vuoden aikana voisi viedä 10% tuloista ?Jatka silti hyvää asiaa, tönkkökielen oikomista.
Kiitos kommenteista!Kirjoitin jo äsken tähän vastauksen, mutta ilmaisin itseäni niin huonosti, että piti täsmentää. :)Tiina, tuo havaintosi on juuri oikea. Moni ei kuitenkaan ymmärrä tekstilajien eroja. Kuten sanoit, tiedote tai ohje ei ole lakitekstiä. Lakiteksti saa noudattaa lakitekstin tapoja ja käytänteitä, mutta metateksti eli laeista kertova teksti voisi olla silti selkeää ja havainnollista. Pidetään peukut pystyssä, että tekstilajien erot hahmottuisivat mahdollisimman monelle.Anonyymi, oikeaan paikkaan laitettu piste helpottaa lukemista eikä aiheuta väärinkäsityksiä. Sen sijaan jos sen laittaa väärään paikkaan, tuloksena on ilman muuta ongelmia.SepeSusi, kiitos tarkennuksesta! Normaalitilanteessa jos juttelisin alkutekstin tekijän kanssa, kävisimme läpi kaikki termit ja katsoisimme, mitä voi muuttaa ja mitä ei. Jos tuo viljelemättömyyssitoumusala on koskematon, niin muut korjaukseni kannattaa silti toteuttaa.