Olin eilen puhumassa kahdessa tapahtumassa. Molemmissa oli miesvaltainen teknisen alan osallistujaporukka.
Isännöintipäivillä puhuin reilun tunnin verran, ja aiheena oli Asukasviestinnän ABC. Olin tietenkin jo etukäteen provosoinut kirjoittamalla postauksen Isännöintibisnes – siellä pärjää koulutettu sillikin.
Suomalaisen energian päivässä osuuteni oli 20 minuuttia – ja haasteenani oli kilpailla ihmisten huomiosta seminaaripäivän päätteeksi cocktailien ja verkostoitumisen kanssa.
Molemmissa tapahtumissa oli aktiivinen osallistujaporukka. Kiitos kaikille mukana olleille! Keskustelua heräsi, ja osuuksieni jälkeen vaihdoin käyntikortteja monen tahon kanssa.
Yhden päätelmän tapahtumista voi kuitenkin tehdä:
Suomalainen 45–55-vuotias miesinsinööri pelkää sosiaalista mediaa – ja siksi myös vihaa sitä.
Keskimäärin ottaen nuoremmat ovat jo mukana somessa, ja naiset ovat kenties kokeilunhaluisempia. Sen sijaan suurin osa keski-ikäisistä miesinsinööreistä – jotka on koulutettu viileään analyyttisyyteen – maalaavat seinille polttavia piruja:
Siellä vaan kaikki kertovat lounaskeitostaan, enkä mä halua nähdä sellaista.
Siellä pitäisi päivystää 24/7, eikä mulla ole aikaa.
Siellä on vaan julkisuudenhaluisia ihmisiä.
Siellä sosiaaliset taidot ja aidot ihmissuhteet kuolevat.
Siellä kaikki vaan tappelevat, ja aika menee riitelevien asiakkaiden asioiden setvimiseen.
Näitä mielipiteitä heittävät tietenkin hanakimmin ne, jotka eivät ole päivääkään sosiaalista mediaa kokeilleet.
Paljon on siis vielä tehtävänä. Toivottavasti onnistuin kylvämään edes jonkinlaisen siemenen.
Noin 10 000 insinöörin organisaatiossa (joista noin 400 insinööriä Suomessa) viestintää pähkäilevänä… AGREED. Kaikki on kielletty.
Valitettavasti meiltä ei tainnut olla tuolla osallistujaa…
Kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Minulla on useita tuttuja viestintätehtävissä insinöörifirmoissa, ja käsittääkseni se pesti on aikamoista takkuamista. Kaikki kaverini kuvailevat insinöörejä ystävällisiksi, auttavaisiksi – ja onnettoman vanhakantaisiksi. (Toki tämä on yleistys, mutta pitänee paikkansa joiltain osin.)
Höh, nyt tuo on kyllä huuhaata. Keski-ikäinen miesinsinööri on aika aktiivisesti edustettuna twitterissä, linkedinissä, facebookissa ja monessa muussa sos. mediassa. Niitä löytyy jopa vimeosta ja juutuubista.
Osa vain on niin pirhanan hiljaa siellä ettei kukaan huomaa.
Kari…
P.S. Olen muuten kait sitten erikoistapaus, 53 v, insinööri ja käytän aktiivisesti somea alkaen naamakirjasta 🙂
P.S.S. Aika moni organisaatio kylläkin estää somen käytön työaikana, kun eivät ymmärrä verkostoitumisen tarvetta. Ja pitävät kaikkea mitä ei ole erikseen hyväksytty vaarallisena.
Kari, sinä oletkin ansiokas ja kaivattu poikkeus. 🙂
Keski-ikäiset miesinsinöörit somessa erottuvat edukseen, mutta suuri osa on joko poissa kokonaan – tai läsnä ja hiljaa.
Sanoihin et kellegoista hyvin harva on millään tavalla mukana somessa. Työpaikoilla on ne estot tietoliikenteen takia ja ne harvat käyttääkin sitten puhelinta.
Nuoremmissa on sitten aktiivisempaa meininkiä ja muutos keski-ikäisiin käyttäjiin tulee vasta kun nämä kasvavat keski-ikäisiksi.
Näin se on: muutos tulee nuorten ikäluokkien mukana. Kahdenkymmenen vuoden päästä minä ja muut 70-luvulla syntyneet olemme niitä dinosauruksia, kun somenatiivit näyttävät mallia.
Tuosta keski-ikäisestä miesinsinööristä voisi poistaa tuon insinööri-osan huoletta. Ainakin oman kokemuksen pohjalta keski-ikäiset miehet kommentoivat sosiaalista mediaa tuolla tavoin. Ja vielä tarkennuksena että minun suppeahkossa keski-ikäisten miesten tuttavapiirissä nimenomaan kohtalaiset tietotekniset taidot omaavat kommentoivat hyvin voimakkaasti omaa suhtautumistaan sosiaaliseen mediaan.
Toki poikkeuksiakin löytyy.
Tommi, taisin tosiaan olla määritelmässäni hieman liian suppea. Kyllähän se on varmasti suurin osa keski-ikäisistä miehistä, jotka pelkäävät somea ja siksi pitävät siitä voimakkaita palopuheita.
Eläköön kaikki poikkeukset!
Olen lukenut mielenkiinnolla ja arvostaenkin Katleenan blogia. Nyt kuitenkin arvostus koki ankaran kolauksen: on helppo yleistää ja löytää syyllinen kaikkeen. Sehän on keski-ikäinen suomalainen mies. Ei puhu, pussaa, bloggaa eikä someta. Olipa sitten insinööri tai ei. Jatka vaan valitsemallasi linjalla, me keski-ikäiset miehet kyllä kestämme sen(kin).
MUTTA: muista, että yleistämällä osoitat putkinäkösi. Kerrotko tarkemmin, onko päätelmällesi muuta tukea kuin oma mutusi? Ihan oikeasti, ei mitään ”voi voi, vetikö joku herneen nenään” -ylimielistelyä. Ja jos kuitenkin sitä päädyt kysymään, niin kyllä vedin. Ja niin vetäisivät kaikki muutkin keski-ikäiset suomalaiset miehet, jos lukisivat blogiasi. Onneksi eivät lue.
Minun on pakko hiukan vastata tähän. Sekä empiirisen kokemuksen että tilastojenkin valossa keski-ikäinen mies ei kauheasti somesta perusta. Eli ihan tilastokeskuksen tilastoja lukemalla saa kohtuullisen kuvan sosiaalisen median käytöstä.
Ja sen näkee esim. vanhoista tilastoista. kaksi vuotta sitten ikäluokassa 45- 54 v oli 34 prosenttia rekisteröitynyt johonkin yhteisöpalveluun. Ja seuraavassa luokassa eli 55- 64 prosenttimäärä oli 16 % ja samaten päivittäin käyttää 18 prossaa ekasta ikäluokasta ja 9 % tokasta ikäluokasta. Eli esim. omasta ikäluokastani vain joka kymmenes käyttää päivittäin jotain sosiaalisen median palvelua.
Ja käymällä vilkaisemassa esim. Harto Pönkän kaaviota Facebookin käytöstä, niin näkee kuinka käyttäjien iät ja käyttäjämäärät jakautuu.
http://www.flickr.com/photos/harto/8514142040/in/photostream
Samaten ammattimisomeen(?) eli LinkedIniin liittyy eniten opiskelijoita eikä suinkaan keski-iän kynnyksellä olevia ihmisiä.
Eli tuo kyllä kertoo aika karusti, että keski-ikäiset miehet (ja myös naiset) eivät käytä sosiaalista mediaa erikoisemin.
Kari…
Lähteinä:
http://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2011/sutivi_2011_2011-11-02_tau_015_fi.html
Olisiko niin, että keski-ikäisillä ei ole syytä (tai vaikkapa haluakaan) liittyä some-palveluihin? Jos nyt vaikka otetaan esimerkiksi LinkedIn, niin opiskelijat miettivät kuumeisesti ensimmäisen duunipaikan löytämistä opiskeluiden jälkeen, siis on olemassa tarve ja hyvä syy verkostoitua ja tehdä itsensä näkyväksi.
Some-läsnäolo ei voi olla kansalaisvelvollisuus, eikä sinne ole pakko mennä, jos voi hoitaa sosiaaliset suhteensa ”IRL”.
Totta on myös se, että someen läheisesti liittyvä, narsistisia piirteitä sisältävä, sisäisen tutkailun julkisaattaminen voi olla luotaantyöntävää meille kiteytetympään ilmaisuun tottuneille. Eilen YLEllä haastateltiin Veijo Hietalaa, ja toimittaja esitti mainion kuvaelman tyypillisestä Facebook-päivityksestä: ”Olipa ihana päivä ihanien ystävien kanssa, nyt jalassa on villasukat ja kädessä kuppi kuumaa kaakaota. Kyllä elämä on ihanaa…” Tämäkö on sitä tärkeää some-läsnäoloa, jonka puuttumisesta pitäisi syyllistyä?
Toki viestinnän (lue: markkinoinnin) ammattilaiset haluavat, että kaikki – ihan jokaikinen – meistä olisivat Facebookissa, Twitterissä, LinkedInissä jne. alttiina kaikelle sille markkinointikohinalle, joka nykyään jo esim. Facebookissa ylittää merkityksellisen sisällön määrän moninkertaisesti.
Ja sekin ilakointi nuorten some-aktiivisuudesta tuntuu olevan menneen talven lumia, ainakin jos jotain voi päätellä Facebookin käyttäjäpaosta.
Jos someen liittymiseksi ei ole erityistä syytä tai sille ei pysty itse antamaan merkitystä, niin miksi sinne pitäisi mennä? Kertokaa – jos tiedätte – mikä on se pakottava syy, jonka vuoksi siellä pitäisi olla mukana? Hypen tai massojen mukana meneminen ei kelpaa vastaukseksi.
Älä puhu hassuja. Tuskin löytyy Suomesta montaakaan keski-ikäistä miestä, joka pelkää tai vihaa sosiaalista mediaa.
Varmasti löytyy monia, joilla ei ole minkäänlaista tarvetta sille, tai kiinnostus puuttuu jostain muusta syystä.
Tunnen varsin laajasti näitä mainitsemiasi ”keski-ikäisiä” miehiä, Jos olisit joskus kärpäsenä katossa kuuntelemassa heidän juttujaan kahvipöydissä, harrastuksissa sun muissa menoissa, niin huomaisit, ettei some herätä tunteita edes sen vertaa, että siitä puhuttaisiin hölkäsen pöläystä. Esim. menneenä kesänä olen pyörinyt 40-60 vuotiaiden joukossa äijä- sekä sekaporukoissa niin mökkeilemässä, metsästämässä, ajelemassa harrasteajoneuvoilla, sienestämässä ja marjastamassa, baareissa sun muissa, eikä some ole saanut keskusteluissa minkäänlaista jalansijaa, kaikenmoisia muita kiinnostuksen kohteita kyllä löytyy niin uusista kuin vanhoista jutuista.
Eli sosiaalista mediaa ei moni kommentoi lainkaan, eikä se ole keskusteluaiheiden keskiössä, yleensä ei aiheena lainkaan ellei joku sitä väen vängällä tyrkytä.
Jotkut tähänkin viiteryhmään kuuluvat voivat toki reagoida ärhäkästi mille tahansa saarnaajalle, joka yrittää käännyttää heitä johonkin, mikä ei heitä kiinnosta, olipa kyse sitten tavaroista tai palveluista tai uskonnosta. Sellaisten reaktioiden tulkitseminen peloksi tai ennakkoluuloisuudeksi on ymmärtämättömyyttä, niitä kommetteja ei edes kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Meidän ikäluokalle kun on vielä kotona opetettu käytöstapoja, niin moni kokee kaikenlaisen tyrkyttämisen varsin huonoksi käytökseksi.
Kiitos kommentistasi! On ilo puhua hassuja ja saada sinutkin mukaan somekeskusteluun.
Kerroit, että olet ollut ”mökkeilemässä, metsästämässä, ajelemassa harrasteajoneuvoilla, sienestämässä ja marjastamassa, baareissa”, mutta kukaan ei puhu somesta.
Ei siitä tarvitsekaan puhua. Sitä pitää käyttää.
Some on pelkkä kanava, ja sisällöt tulevat muualta. Voit siis hyödyntää somea harrastuksiisi vaikkapa seuraavasti:
1) Voit kysyä kavereiltasi FB:ssä, missä ovat parhaat vuokramökit.
2) Voit jakaa somessa metsästysvinkkejä ja lukea metsästysblogeja.
3) Jos harrasteajoneuvoon tulee vika, voit etsiä ratkaisua moottorifoorumeilta.
4) Voit ostaa sienitunnistussovelluksen kännykkääsi.
5) Voit etsiä blogeista parhaat sieni- ja marjareseptit ja jakaa omasi.
6) Voit etsiä netistä baariarvosteluja ja kirjoittaa sellaisen itsekin.
Ajatuksena on siis se, että some tukee harrastuksiasi äärimmäisen tehokkaasti. Jos kieltäydyt somesta ”siksi ettei se kiinnosta”, se on pikemminkin pelkoon perustuva mielipide kuin faktaan perustuva mielipide.
Kiitokset isannointipäivien energisestä esiintymisestä. Uskon, että viestintä asioita saapui kuuntelemaan se osa porukkaa, joka kokee viestinnän kehittämisen tärkeäksi.
Mielestäni isännöinnin suurin ongelma on työn määrä versus käytettävissä oleva aika. Mielelläni viestisin aktiivisemmin, mikäli viikonlopuissa ja arkipäivissä olisi tähän mahdollisuus. Toisaalta koen, että ystävien,tuttavien ja perheenjäsenten kanssa viestiminen on myös tärkeää.
Vaimon kanssa erosimme facebookista pari vuotta sitten. Jotenkin palvelu tuntui jo tylsältä ja vanhanaikaiselta.
Ammattiprofiilin luomista jäin miettimään. Profiilin luomiseen pitää kysyä yrityksen johdolta lupa.
Tiedätkö muuten kuinka monen taloyhtiön isännöitsijänä toimii keskiverto issarin raapustelija ?
Hyvällä viestinnällä voi usein myös ennaltaehkäistä asiakkaan tarvetta ottaa itse yhteyttä ja kysyä epäselviä asioita. Eli vaikka viestintään menee aikaa, se voi toisaalta säästää aikaa myöhemmin.
Ehkä joissain määrätyissä ja rajatuissa yhteyksissä käykin juuri näin. Esimerkiksi hyvä remontinaikainen tiedottaminen on todella tärkeää.
Lähes kaikki viestintä koskee kuitenkin ihmisten henkilökohtaisia asioita tai prosesseja joista ei voi viestiä julkisesti tai ainakaan ennen päätöksiä.
Kiitos Jartsa! Oli ilo olla mukana.
Öh, ennen kuin vastaan tuohon kysymykseesi, niin kerrotko mikä on ”issari”?
Totta on, että ns. nykyhetken työkaluja käytetään vähän tietyillä aloilla (esim. isännöinti) monestakin syystä. Olen itse oppinut ja kokenut, että viestinnän ja tiedonjakamisen tulee aina tapahtua sellaisin välinein, että se tavoittaa halutun kohderyhmän. Jos kohderyhmänä on yli 70 tai 80 -vuotiaita asukkaita, joilla ei ole edes internettiä tai sähköpostia käytössään, on aivan turhaa painottaa fb:tä tai twitteriä. Maailma ei ole musta-valkoinen tässäkään asiassa. Kaikkein mieluiten isännöinti luopuisi kokonaan paperiprintin painamisesta, mutta valitettavasti sitäkin on vielä pakko tehdä, vaikka se onkin omia arvoja vastaan. Some eri muodoissaan voi sopia tavalla tai toisella esim. niihin taloyhtiöihin, joissa on nuorehkoa porukkaa ja jotka itse haluavat sitä käyttää. Vaihtoehtoja tulee tarjota, mutta narua ei voi työntää. Tämäkin ala on asiakaspalvelua, asiakkaan ehdoin. Itse olen ollut monta vuotta fb:ssä, mutta joka päivä harkitsen siitä eroamista, koska loppujen lopuksi siellä ovat äänessä samat tyypit samoine ”teemoineen” eikä se jaksa koko ajan kiinnostaa. Voihan heidät poistaa, tai poistua itse. Mutta ei se mikään itseisarvo ole, ei todellakaan.
Hannele, tuo oli yksi teema puheenvuorossani: isännöitsijät on valittava ne kanavat, joilla hän saa kulloisenkin taloyhtiön asukkaat tavoitettua mahdollisimman hyvin.
Käytännössä some on lähes pakollinen, koska varsin harva taloyhtiö on sellainen, että *kukaan* ei olisi sosiaalisessa mediassa. Sitä paitsi mitä enemmän isännöitsijä tarjoaa informaatiota somessa, sitä enemmän asukkaatkin osaavat hakea tietoa sieltä.
Jos FB-uutisvirta tympii, niin ryhdy seuraamaan mielenkiintoisempia ihmisiä ja blokkaa pois tylsien tai hyödyttömien ihmisten päivitykset (FB-kaveruussuhdetta ei ole silti pakko katkaista). Näin saat FB:sta enemmän irti.
Some on melkoisen laaja käsite eli se ei ole vain naamakirja vaan paljon muutakin. Eli sinne kuuluu melkoinen pläjäys erilaisia työkaluja alkaen kuvienjakopalveluista, keskustelufoorumeista ja päättyen noihin yleisesti tunnettuihin sometyökaluhin kuten facebook.
Esimerkiksi sama tiedote joko blogin tai paperitiedotteen kautta antaa erilaisen mahdollisuuden viestintään. Paperitiedote on yksisuuntaista ja blogitiedottaminen on kaksisuuntaista. Ja tiedotteen voi tehdä yhdellä kirjoituskerralla eli julkaista blogissa ja tulostaa.
Sosiaalista mediaa voi hyödyntää molempiin suuntiin eli myöskin antaa vaikutuskanavan asiakkaalta insännöintiin päin. Eli muitakin reittejä on kuin etanapostilla lähetetty kirje tai soittaminen. Yhteydenoton voi ottaa myös sos. median työkaluilla ja saada keskustelua aikaan.
Ja kannattaa muistaa, että ei kannata etsiä syitä siihen, miksi sitä ei käyttäisi vaan etsiä syistä siihen miksi sitä käyttäisi.
Kuhan nyt maanantai aamun ilkosi kirjoittelin, Kari…
Kari, juuri näin. Allekirjoitan kaikki teesisi.
Erityisesti tuo viimeinen kappale tiivisti kaiken: esteitä on helppo löytää, mutta tärkeämpää olisi löytää etuja sosiaalisen median käytöstä.
As Oy Hakanmäellä on näköjään rakennettu omat sivut ilmaisella blogityökalulla. Ja hallitus on fiksusti valinnut joukostaan yhden tiedottajan rooliin (nyt kyllä käy kateeksi!) http://lumikintie6.wordpress.com/ . Taidan viedä ideaa eteenpäin meidänkin taloyhtiössä.
Virva, loistava esimerkki! Siinä on mallisuoritus tiedottamisesta, joka on edullista, nopeaa, jaettavaa ja tasapuolista.
On varsin yleistä, että sosiaalista mediaa välttelevät leimataan stereotyyppisesti pienen, äänekkään sosiaalista mediaa vastustavien joukon kommenttien perusteella. Taitaa olla kuitenkin niin, että me, jotka emme ole somessa, tunnemme enemmän ja paremmin niitä, jotka eivät ole katsoneet sosiaalista mediaa tarpeelliseksi. Itse kuulun tähän joukkoon ja tunnen hyvin monia yli 40 vuotiaita läheisiä ystäviä ja vähemmän läheisiä tuttuja, jotka myöskään eivät ole kokeneet tarvetta sosiaaliselle medialle elämässään. Valtaosa heistä, itseni mukaan lukien, eivät perustele ”ulkopuolisuuttaan” keskustelun avaajan listaamilla perusteilla tai millään muullakaan, lukuunottamatta toteamusta siitä, ettei omaa tarvetta.
Välillä nämä some -keskustelut saavat uskonnollisia piirteitä, avaajakin toteaa ”Paljon on siis vielä tehtävänä. Toivottavasti onnistuin kylvämään edes jonkinlaisen siemenen.”, ikäänkuin missionäärisenä käännytysjulistuksena. Miksi ihmisiä pitää käännyttää somen käyttäjiksi? Sen toki ymmärtää, että käännytystyötä tekevät ne, jotka siitä hyötyvät kaupallisesti, mutta muu käännytystyö on outoa.
Mielestäni oikea kysymyksen asettelu aiheeseen, jos siitä halutaan kuitenkin keskustella, olisikin se miksi kuulua sosiaaliseen mediaan. Itse olen tähän keski-ikäisten insinöörien viiteryhmään kuuluvana varsin ahkera ja osaavakin netin ja tietotekniikan käyttäjä, mutten vain yksinkertaisesti omaa tarvetta sille, mitä sosiaalinen media tarjoaa, sen vuoksi olisi nurinkurista myöskään lähteä keksimään mitään negatiivista somesta perusteluiksi siihen kuulumattomuudelle. Onhan kuitenkin niin, että samat palvelut voivat olla toiselle mieluisia ja tervetulleita, toiselle taas tarpeettomia, joillekin vastenmielisiä. Toki sosiaalisten medioiden palveluista voi jokainen valita itselleen sopivia ja mieluisia, jos sellaisia löytyy. Kyse on yksilöllisistä tarpeista, kuten muussakin elämässä. On hyvin paljon muitakin palveluita ja tavaroita, joille kaikilla ei ole tarvetta, niin uusissa kuin vanhoissakin keksinnöissä. Pääosin kyse ei ole tietämättömyydestä, vanhanaikaisuudesta tai ennakkoluuloisuudesta, vaan päinvastoin, tietoisen ja sivistyneen, asioihin perehtyneen kansalaisen ja kuluttajan tekemistä valinnoista sen suhteen, mitä elämässään pitää tarpeellisena, olipa kyse sitten huvista tai hyödystä.
http://www.iltasanomat.fi/formula1/art-1288567872498.html
Hahaa, Kimi on sisimmässään keski-ikäinen miesinsinööri.