Jokainen tärkeä toiminto tarvitsee varasuunnitelman. Plan B:n, kuten yhdysvaltalainen sanoisi. Otetaanpa kolme esimerkkiä.
Yksi esimerkki tärkeästä toiminnosta on turvallinen autoilu. Jos se pettää, niin varasuunnitelmana ovat turvavyöt ja törmäystyynyt. Vaikka auto olisi vesiliirrossa tai kuski olisi nukahtanut rattiin, silloin Plan B voi vielä pelastaa hengen.
Toinen esimerkki tärkeästä toiminnosta on turvallinen pankkijärjestelmä. Jos se pettää, niin varasuunnitelmana ovat vahvistustekstiviestit, ajastettu viive rahansiirrossa ja jopa tilin väliaikainen jäädyttäminen. Vaikka rikollinen olisi saanut käyttöön pankkitunnukset, silloin Plan B voi vielä pelastaa omaisuuden.
Kolmas esimerkki tärkeästä toiminnosta on turvallinen rakennustyömaa. Jos se pettää, niin varasuunnitelmana ovat kypärät, turvajalkineet ja muut henkilösuojaimet. Vaikka työohjeita ei olisi noudatettu tai vaikka nosturi hajoaisi, silloin Plan B voi vielä pelastaa hengen.
Mikä on ilmastonmuutoksen ehkäisemisen Plan B?
Ilmastonmuutoksen ehkäisy ja hidastaminen ovat tärkeitä toimintoja, mutta mikä on Plan B? Miten toimimme, jos kaikista tavoitteistamme huolimatta Suomessa lisääntyvät helleaallot, rankkasateet, myrskytuulet ja lumettomuuden takia syvälle pääsevä routa?
Nopeasti tuli mieleen muutama tärkeä viestinnällinen ja lainsäädännöllinen toimenpide. Nämä ehtii vielä hoitaa kuntoon.
1) Rakennusmääräykset on uudistettava
Onhan se hienoa tehdä räystäättömiä mustia puutaloja, mutta ne ovat surkea valinta pitemmän päälle. Viistosateet piiskaavat kosteutta rakenteisiin, ja musta puu imee helteellä lämpöä itseensä. Seurauksena on halkeileva puupinta, joka on täysin alttiina sateelle.
Entä jos tulvat lisääntyvät keväisin ja routa pääsee syvemmälle talvisin? Mitä se tarkoittaa talojen perustuksille, salaojituksille ja viemäröinneille?
Kaikki rakennusmääräyksemme on tehty erilaiseen ilmastoon kuin mitä kohtaamme 2030-luvulla. Juuri nyt on oikea hetki uudistaa määräyksiä ja suosituksia. (Tästä olen muuten saarnannut ennenkin.)
2) Makea vesi on turvattava lainsäädännössä paremmin
Makea vesi tulee olemaan Suomen öljy. Se on valtavan arvokas luonnonvara, jota ei saa tuhota. Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi vesiensuojelussa, rantarakentamisessa, maataloudessa ja vesiliikenteen sääntelyssä? Ovatko kaikki lakimme ajan tasalla tämän suhteen?
Yleensä haluan pitää julkisen sektorin mahdollisimman pienenä, mutta juomavettä ei saa yksityistää. Meidän on varauduttava lainsäädännössä siihen, miten turvaamme puhtaan juomaveden ja estämme sen myymisen sijoittajille. (Emme voi toimia puhtaan veden kanssa samoin kuin olemme tolloilleet kaivoslaissa: myymme kansallisen arvo-omaisuuden ulos ja jäämme itse korjaamaan ympäristötuhot.)
3) Meidän on varauduttava moninkertaiseen ilmastopakolaisuuteen
Ilmastopakolaisuutta ei voi enää estää, mutta siihen voi varautua. Miten toimimme, kun ensin kymmenet tuhannet ja sitten sadat tuhannet ihmiset pyrkivät Suomeen?
(En ole tässä antamassa vastauksia, koska minulla ei ole aavistustakaan, miten pitäisi toimia. Tärkeintä on, että tähän varaudutaan. Meidän on mietittävä lainsäädäntö, toimintamallit ja etenemistavat. Mikään saavuttamamme ilmastopäämäärä tai hiilineutraaliustavoite tai hiilinieluraja ei nimittäin enää estä ilmastopakolaisuuden moninkertaistumista.)
4) Kotitalouksien on ymmärrettävä huoltovarmuuden merkitys
Tätä menoa ruoan hinta tulee nousemaan maailmanmarkkinoilla niin paljon, että ruoka pitää pystyä tuottamaan kotimaassa. Onneksi Suomi on varsin omavarainen – mutta yksilöinä emme ole aivan kärryillä huoltovarmuuden merkityksestä.
Huoltovarmuus tarkoittaa sitä, miten ihminen ja kotitalous toimivat poikkeustilanteessa. Mitä teemme, jos kaatuva puu katkaisee sähköt, jos lumimyrsky tukkii tiet tai jos perhe saa vatsataudin juomaveteen päässeestä tulvavedestä?
Sisäministeriön sentimenttikyselyn mukaan meillä on lähes 1,5 miljoonaa aikuista, jotka ovat joko huolettomia pärjääjiä tai piittaamattomia materialisteja. Nämä 1,5 miljoonaa aikuista eivät huolehdi oman kotitaloutensa huoltovarmuudesta, koska he olettavat, että kyllä valtio hoitaa tai ketä ees kiinnostaa.
Tämä on yhteiskunnallemme valtava taakka. Poikkeustilanteessa julkisen sektorin voimavarat menevät nimittäin infrastruktuurin ylläpitoon, turvallisuuden takaamiseen ja kaikkein heikoimmista ja haavoittuvimmista ihmisistä huolehtimiseen. Valtiolla ei kerta kaikkiaan ole resursseja huolehtia 1,5 miljoonasta aikuisesta, joita ei vain oo napannu niinku toi huoltovarmuus.
Minulla ei ole hajuakaan, auttaako näihin 1,5 miljoonaan aikuiseen valistus, kannustus, säännökset, määräykset vai vasta todellisuuden hikisen hansikkaan isku päin kasvoja. Silti tämä ongelma pitää tiedostaa: kotitalouksien huoltovarmuus ei ole sillä tolalla kuin pitäisi.
5) Plan B on huomioitava tutkimuksen rahoituksessa
Olen suuri prioriteettien ystävä. Tärkeitä asioita on paljon, mutta Plan B on tärkeämpi. Juuri nyt pistäisin paukkuja kasvinjalostukseen, energiateknologiaan ja ympäristöntutkimukseen.
Plan B pitää koota monen eri sektorin ja toimialan ratkaisuista, eikä siihen ole olemassa mitään yksisivuista manuaalia. (Ensimmäiseksi meidän pitää hyväksyä se, että kysymys ”mitä teemme kun ilmastomme on lämmennyt kolme astetta” alkaa olla oleellisempi kysymys kuin ”miten voisimme hidastaa ilmastonmuutosta”.)
6) Yhteiskuntarauha on tärkeyslistan kärjessä
Moni on pelotellut ihmisiä ilmastonmuutoksella ja maailman tuhoutumisella. Pelottelu on kuitenkin hyödytöntä. Peloteltu ja panikoiva ihminen tekee vain huonoja päätöksiä, eikä hän kykene rationaaliseen ajatteluun. Pahimmillaan nuoret eivät enää uskalla tehdä vauvoja, koska tulevaisuus tuntuu niin ahdistavalta.
Tämän vuoksi meidän pitää huolehtia ihmisten toivosta ja tulevaisuudenuskosta. Suomessa asuu sitkeä ja koulutettu kansakunta, joka on ennenkin selvinnyt poikkeustilanteista. Meillä ei ole mitään hätää, kunhan tiedostamme muuttuvan tulevaisuuden. Meidän on täysin mahdollista luoda Plan B, jonka avulla ratkomme ilmastonmuutoksen tuomia ongelmia.
Hallitusohjelmalta vaaditaan nyt paljon
Hallitusohjelmassa todetaan näin:
Ilmastonmuutoksen vastaisten toimien ja päästövähennystoimien lisäksi edistetään toimia, joilla parannetaan yhteiskunnan kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen.
Sormi on siis pulssin päällä, mutta hoitotoimia kaivataan lisää. Plan B vaatii nyt huomiota, jotta se olisi olemassa, kun sitä tarvitaan. Miten toimimme, kun ilmastomuutos pahenee merkittävästi?
Turvavyötä ei ehdi enää kiinnittää silloin, kun auto on jo ajanut kolarin. Onneksi meillä on vielä aikaa kiinnittää turvavyö.