Mitä on kaksoisviestintä? Viisi eri selitystä

Katleena Kortesuo

Viime aikoina on puhuttu paljon kaksoisviestinnästä. Termi on hieman hähmäinen, joten puran sen nyt auki. Pian selviää, miksi sen käyttö aiheuttaa tulkintaongelmia.

Edit 20.7.2023 klo 14.15: Otsikossa lukee ”viisi eri selitystä”, mutta alkuviikosta löytyi kuudeskin. Se on viimeisenä.

1. Kaksoisviestintä narsistin tekniikkana: hauku nykytilanne ja hauku myös muutoksen jälkeen

Narsismin yhteydessä kaksoisviestintä tarkoittaa tietynlaista kaasuvalotuksen tekniikkaa. Siinä narsisti ensin moittii toista ihmistä jostakin piirteestä tai toimintatavasta, ja kun tämä opettelee uuden toimintatavan, narsisti moittii senkin. Tällaisessa ihmissuhteessa uhri ei tee ikinä mitään oikein. Kun uhri yrittää muuttaa pilkattua käytöstään, tuloksena on vain lisää pilkkaa.

Kaksoisviestinnän termi selitetään muun muassa Hesarin vanhassa artikkelissa. Myös Narsismin uhrien tuki ry kuvailee sivuillaan kaksoisviestinnän strategian.

Edit 13.6.2023 klo 14.15: Narsismin yhteydessä kaksoisviestintä voi tarkoittaa myös sitä, että uhria kehutaan ja haukutaan vuorotellen ja sattumanvaraisesti. Tämän määritelmän antaa psykiatrian erikoislääkäri Sami Salmi Ylen taannoisessa haastattelussa. Olen kutsunut tätä tekniikkaa joskus nyrkin ja silityksen tekniikaksi: narsisti horjuttaa uhria niin, ettei hän enää tiedä, miten pitäisi toimia.

2. Kaksoisviestintä kielitieteessä: tekstin sisäinen ristiriita

Kielentutkimuksessa kaksoisviestinnällä on tyypillisesti tarkoitettu viestinnässä olevaa ristiriitaa.

Kaksoisviestintä voi tarkoittaa sisällön ja sävelkulun ristiriitaa – siis esimerkiksi sitä, kun sisältö on vakava mutta äänensävy on ylipirteä. Termiä on käyttänyt tässä tarkoituksessa professori Auli Hakulinen.

Edesmennyt kirjallisuudentutkija Lasse Koskela puhui kaksoisviestinnästä, kun hän arvosteli autovalmistajien päällekkäisviestintää mainoksissa: auto on yhtä aikaa ekologinen ja luontoa säästävä mutta silti räyhäkkään kromattu ja maskuliininen. Tätä tuplaviestiä sitten yritetään epätoivoisesti kuljettaa asiakkaalle yhdessä paketissa.

Kielitieteen kaksoisviestintä-käsitteessä siis kohderyhmä pysyy samana, mutta tekstissä on sisäinen ristiriita tai tuplamerkitys, jonka kuulija huomaa.

3. Kaksoisviestintä hoitotieteissä: monitulkintainen tai ristiriitainen viesti

Sote-alalla kaksoisviestinnällä tarkoitetaan sitä, jos esimerkiksi hoitajan eleet ja puhe ovat ristiriidassa keskenään: ”ei tässä ole mikään hoppu”, mutta silti samaan aikaan hoitaja vilkuilee kelloa ja näpyttää pöydänkulmaa.

Myös huostaanottotapauksissa tiedostetaan kaksoisviestinnän riski; ote Ilkka Sirkeojan gradusta:

Tähän sisältyy kaksoisviestinnän uhka: vaikka liikkumisvapauden rajoittamispäätös tehdään lapsen suojelemiseksi ja se sellaisena myös lapselle selitetään, lapsi ymmärtää sen kuitenkin yleensä sanktiona.

Gradussaan Sirkeoja toteaa muuten äärimmäisen osuvasti:

On täysin absurdia, että lastensuojelussa vallitsee puhetapa, jossa ei tunneta käsitettä rangaistus. Kun tekemisistä vain seuraa asioita ja kaikki seuraamukset sisältävät “lapsen parhaaksi -aspektin”, se on epäaitoudessaan kaksoisviestintää, joka samalla häiritsee oikean ja väärän käsitteiden kehittymistä normiemme mukaisesti.

Käytännössä hoitotieteissä ja kielitieteessä kaksoisviestinnän merkitys on siis samansuuntainen: viestissä on jokin ristiriitaisuus tai monitulkintaisuus. Kielitieteissä näkökulma on tietenkin lingvistinen ja hoitotieteissä psykologinen ja sosiologinen.

4. Kaksoisviestintä politiikantutkimuksessa: samassa viestissä on yksi sisältö omille ja toinen muille

Politiikantutkija Johanna Vuorelma kuvailee kaksoisviestintää näin:

Tässä kaksoisviestintä on siis sitä, että samaan aikaan annetaan kaksi ristikkäistä viestiä, joista toinen on suunnattu omille ja toinen muille. Erona kielitieteen ja hoitotieteiden termiin on se, että politiikantutkimuksessa viestin ristiriita on tahallista ja että viestillä on kaksi eri kohderyhmää. (Kielitieteessä ja hoitotieteissähän ristiriita voi olla myös vahinko, eikä viestien kohderyhmiä ole eritelty.)

Olen taustaltani lingvisti, joten olen taipuvainen käyttämään mieluummin kielitieteen määritelmää. Politiikantutkimuksen suhteen olen totaalimaallikko, mutta näen silti tuossa termimäärittelyssä ison riskin epätarkkuuteen:

  1. Mistä ulkopuolinen tutkija tai tarkkailija voi tunnistaa salaiset symbolit, silmäniskut, käsimerkit ja solmionkuvat? Mitä jos ulkopuolinen tarkkailija tekee tulkintavirheen tai väärän oletuksen? (Me kaikki tiedämme omasta arjestamme, kuinka helposti tulee tulkittua tai käsitettyä toisen viesti väärin.)
  2. Jos ulkopuolinen tutkija tai tarkkailija tekee analyysinsä ikään kuin menemällä intuitiivisesti analysoitavan viestijän pään sisälle ja löytää sieltä kaksi eri viestiä, niin onko se objektiivista tai toistettavissa olevaa havainnointia? Tekisivätkö kymmenen muuta politiikantutkijaa juuri saman havainnon kaksoisviestinnästä?

Lisäksi minua mietityttää se, onko tällainen strateginen kaksoisviestintä edes oikeasti mahdollista.

Ensinnäkin miksi kummassa joku harrastaisi tällaista salaviestiksi tarkoitettua silmäniskua, jos kerran media raportoi sen heti eikä mikään ole enää piilossa? Mikä hyöty tästä on? Kuulostaako tällainen b-luokan salakirjoitus oikeasti todennäköiseltä? (Pikemminkin tilanne vaikuttaa ylipäättelyltä kuten taannoinen ”Anneli Auerin piirros kertoo saatananpalvonnasta!” -tulkinta, joissa syyllinen on jo valittu ja todisteet on sen jälkeen helppo löytää.)

Toisekseen miten kukaan pystyisi jatkuvasti tuottamaan kuvatunlaista tuplaviestintää? Vaatisi käsittämätöntä aivokapasiteettia miettiä jokainen sana, ele ja asu siten, että se aina sisältää kaksi viestiä: toinen julkiviesti suurelle yleisölle ja toinen salasanoma omalle yleisölle. En oikein itse osaa uskoa tähän, vaikka näitä tulkintoja on toki ollut aina. Muistattehan, kuinka hulluimmat selittivät, että Sanna Marinin kurkipaita on viesti jostain salaliitosta? (Linkki ei johda niihin hulluihin, vaan Petri Korhosen osuvaan kolumniin, jossa hänkin naureskelee paitatulkinnoille.)

Kolmannekseen mihin tätä kaksoisviestintää edes tarvittaisiin? Eihän mikään pysy enää nykypäivänä salassa, ja kaiken lisäksi persuja äänestää – jostain kumman syystä – neljäsosa kansasta. Eikö salaista viestintää tarvita lähinnä silloin, jos pienen vähemmistön henki on uhattuna, jos halutaan kätkeä megaluokan rikos tai jos kyse on valtionsalaisuudesta? Mihin persut tarvitsisivat tuollaista tuplaviestintää, jos sen tulkinta on noin ilmeistä ja jos heillä on jo valtava määrä äänestäjiä?

Edit 13.6.2023 klo 12.30: Nyt vasta huomasin, että Panu Raatikainen oli Twitterissä jakanut eilen tämän kohdan vielä kahteen eri osaan:

Eli samassa tekstissä tai lausunnossa on kaksi eri viestiä ja kaksi eri kohderyhmää, mutta ensimmäisessä tapauksessa viesti on selkeää suomen kieltä ja toisessa tapauksessa symboliikkaa. (Veikkaan että asuvalinnat kuuluvat tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.)

5. Kaksoisviestintä politiikantutkimuksessa: yksi ryhmän jäsen sanoo yhtä ja toinen toista

Tänään 12.7.2023 löysin viidennen merkityksen kaksoisviestintä-termille, ja sekin tulee politiikantutkimuksen piiristä.

Hesarissa Emilia Palonen kommentoi Purran ja Halla-ahon viestintää:

Kun valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) pyytää anteeksi häneen yhdistettyjä rasistisia kirjoituksia, puolue jatkaa kaksoisviestintää eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon (ps) suulla, politiikan tutkija Emilia Palonen Helsingin yliopistosta sanoo.

Tällä kertaa kaksoisviestintä tarkoittaakin kahden eri henkilön ristikkäisiä puheita.

Itse kutsuisin Purran ja Halla-ahon lausuntoja joko a) tarkoitukselliseksi roolitukseksi tai b) huonosti koordinoiduksi viestinnäksi. En tässä yhteydessä osaisi käyttää kaksoisviestintä-termiä, koska pian se alkaa tarkoittaa mitä tahansa ristiriitaa, kaksoismerkitystä, monitulkintaisuutta tai vain sekavaa viestintää.

Jos termi tarkoittaa kaikenlaisia viestintävirheitä, se ei enää tarkoita mitään.

6. Kaksoisviestintä politiikantutkimuksessa (versio 3): ryhmän jäsen sanoo ensin yhtä ja myöhemmin toista

Tiistaina 18.7.2023 löysin vielä kuudennen selityksen kaksoisviestinnälle. Maikkarin haastattelussa väitöskirjatutkija Theodora Helimäki kertoo seuraavaa:

Kaksoisviestinnässä annetaan yhtä viestiä jossain ja toista viestiä muualla hämmennysmielessä, sanoo yleisen valtio-opin väitöskirjatutkija Theodora Helimäki Helsingin yliopistosta.

Eli tällä kertaa valtio-opin piirissä kaksoisviestintä ei enää tarkoitakaan aiemmin esiteltyä vaihtoehtoa 4 (samassa sisällössä kaksi eri viestiä kahdelle eri kohderyhmälle) saati vaihtoehtoa 5 (saman ryhmän kaksi eri jäsentä sanovat kahta eri asiaa). Sen sijaan olemme juuri saaneet määritelmän nro 6: sama tyyppi sanoo kahta eri asiaa kahdessa eri paikassa.

Tällainen käsitteenmäärittely on tieteellisestä näkökulmasta vähintäänkin outoa. Jos samalla tutkimusalalla on yhdelle termille kolme eri määritelmää, niin miten kummassa näitä ei selkiytetä?

Summa summarum: mitä se kaksoisviestintä oikein on?

Se voi olla määrittelijän mukaan mitä tahansa. Siksi olisi hyvä, jos joko pyrittäisiin löytämään täsmällisempiä termejä tai ainakin välttämään kovin laajaa merkitysten kirjoa.

Tekstinäytteiden perusteella kaksoisviestinnällä voidaan tarkoittaa

  • tahallista mielipiteen ja näkökannan vaihtamista toisen ihmisen horjuttamiseksi (narsistin kaasuvalotus sekä nyrkin ja silityksen tekniikka)
  • vahingossa tai huomaamatta viestiin aiheutettua ristiriitaa, monitulkintaisuutta tai tulkinnanvaraisuutta (kielitiede ja hoitoala)
  • tarkoituksellisesti rakennettua tuplaviestintää, jossa yritetään välittää kahta ristiriitaista viestiä yhtä aikaa yhdelle kohderyhmälle (automainosten kaksoisviestit)
  • sinänsä ehjää viestintää, joka silti aiheuttaa tulkitsijassa väärinkäsityksen tai väärän tulkinnan riskin (hoitoalalla potilaan väärinkäsitys)
  • tahallista kaksimerkityksisyyttä, jossa samassa viestissä on kaksi eri sisältöä tai tulkintavaihtoehtoa ja niillä kaksi eri kohderyhmää (politiikantutkimus)
  • kahden eri ihmisen vahingossa tuottamaa ristikkäistä viestintää eli puhdasta koordinoinnin puutetta
  • kahden eri ihmisen tarkoituksellista ristikkäistä viestintää (politiikantutkimuksessa tahallista good cop, bad cop -roolitusta ja sekoitusstrategiaa)
  • saman eri ihmisen ristikkäistä viestintää eri tilanteissa (politiikantutkimuksessa kyseessä voisi siis olla mielipiteen muuttaminen, valehtelu tai takinkääntö riippuen siitä, kuinka iso ja julkinen kyseinen viestintämuutos on ja kuinka paljon viestintätilanteiden välillä on kulunut aikaa).

Occamin partaveitsi ratkaiskoon, mikä määrittely ja tulkinta on missäkin tilanteessa paras valinta.

 

3 kommenttia

  1. Summa summarum: sinakin politiikassa on täysin ilmeistä että termin pääasiallinen käyttö on perussuomalaisten mollaaminen, useimmiten ilman mitään todennettua perustetta. No onneksi Emilia Palonen käytti suoraa tyrmäysviestintää kun hän tuomitsi Junnilan olevan natsi ministeri YLE:n ohjelmassa yrittämättäkään tuoda esille mitään perustelua tai natsin määritelmää. Kukaan paikalla olijoista, eikä tietääkseni jälkeenpäinkään ole puuttunut asiaan; ikäänkuin se olisi hyväksytty todistettuna faktana.

    Olen lukenut ministeri Purran kohutut tekstit kertaalleen ja käyn ne uudelleen huolella läpi.
    Alustavasti vaikuttaa siltä että ne on kirjoittanut todella älykäs ja syvällisesti tunteva, herkkä mutta rohkea ja taisteluhaluinen nainen.
    Epäilen että muutamista ”rumista” sanoista pöyristymisellä halutaan ennen muuta vetää huomio pois mm HY:n piirissä harjoitetun ”tutkimuksen” ja sitä tekevien henkilöiden kritiikistä. En tunne alaa juurikaan, mutta on selvää että kritiikki on viiltävän osuvaa ja kohteet ovat näistä kuvauksista kyllä itsensä tunnistaneet.

  2. Tämä oli hyvä analyysi kaksoisviestinnästä. Siihen liittyen kysymys: kirjassanne Journalismin kuolema todetaan, että etnistä taustaa ei ole syytä kertoa rikos- ym jutussa. Tänään 14.2.2024 HS kirjoittaa samasta asiasta. Lukijat haluavat kuitenkin tietää kaikki taustat. Seurauksena on naurettava tilanne kun ”espoolaismies” tms on uutisessa. Kaikki ymmärtävät, että tekijä on siis maahanmuuttaja. Eli onko oikein, että media pitää lukijoita pilkkanaan ja tyhminä?

    1. Kiitos Kari – ja tervetuloa EOT-blogiin!

      Mä ymmärrän kyllä toimittajia sen suhteen, ettei yksittäisessä uutisessa kerrota etnistä taustaa. Siitä voisi äkkiä tulla syytöksiä rasismista ja puolueellisesta uutisoinnista. Pahimmillaan uutinen myös lisää väkivaltaa maahanmuuttajia kohtaan.

      Juuri siksi on tärkeää, että tilastoista kerrotaan avoimesti. Tilastot ovat vähemmän kuohuttavia kuin rikosuutiset, ja siksi niillä voidaan kuvata kvantitatiivisia eroja. On esimerkiksi kiinnostavaa yhteiskunnallista tietoa, miten kotimaa (tai vanhempien kotimaa) vaikuttaa vaikkapa rikosten tekoon, työllistymiseen, lapsilukuun, saatuihin sosiaalitukiin, asepalvelukseen, äänestämiseen ja moneen muuhun ihmisen toimintaan. Tilastot ovat parempia analyysin kohteita kuin yksittäiset uutiset.

      En siis usko, että media pitää meitä tyhminä, vaan uutisoinnin tavoille on omat syynsä.

      PS. Kiitos teitittelystä! Mua saa silti vapaasti sinutella 👍

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.