Eilen oli tulla itku. Ja nauru. Ja epätoivon karjahdus ja syviä nyyhkytyksiä höystettynä pään lyömisellä seinään.

Sain nimittäin blogiin seuraavanlaisen kommentin:

Kirjoitat että ”ei ole olemassa sellaista rahahanaa, joka aukeaisi köyhille heti kun rikkaiden palkkoja leikattaisiin”. Tämä ei nyt oikein vakuuta.

Kuvitellaan yritys jossa työskentelee 11 henkilöä. 10 työntekijää ja 1 johtaja. Yrityksellä on 100 rahaa, josta johtajan palkka on 90 ja työntekijöiden yhteensä 10. Yrityksen hallitus päättää laskea johtajan palkkaa, koska viimeisimmän tutkimuksen mukaan se saattaa jopa heikentää johtajan työskentelyä. Hallitus päättää maksaa johtajalle ensi vuonna 20 rahaa sadasta. Sekä työntekijöille kullekkin yhden rahan sadasta ja heittää roskiin 70 rahaa sadasta, koska sinun mukaan ei ole mekanismia jolla voitaisiin parantaa köyhien asemaa leikkaamalla ylisuuria palkkoja.

Vastasin kommentoijalle ja selvitin, missä hän menee metsään. Yrityksellä on nimittäin muitakin paikkoja sijoittaa rahansa kuin a) työntekijöihin b) roskiin. Vastaukseni kuului seuraavanlaisesti:

Osvald, kukaan ei tietenkään heitä rahaa roskiin, sillä sen tilalla on useita vaihtoehtoja. Listaan tähän joitakin:

a) Yritys pitää itsellään 70 rahaa. Tämä vahvistaa kassaa ja tasetta.
b) Yritys investoi 70 rahaa ulkomaille, vaikkapa indonesialaiseen tehtaaseen.
c) Yritys investoi 70 rahaa kotimaahan, ostaa vaikkapa kilpailijan.
d) Yritys investoi 70 rahaa uusiin järjestelmiin ja toimitilaremonttiin.
e) Yritys investoi 70 rahaa tuotekehitykseen tai viennin käynnistämiseen uudessa maassa.

Yritys ei missään nimessä heitä 70 rahaa roskiin, mutta se ei myöskään automaattisesti anna niitä työntekijöille. Siinä ei oikein olisi järkeä, sillä silloin raha menisi jonnekin, mutta lisähyötyä ei tulisi mistään.

Kun yritys laittaa rahaa johonkin, siinä pitää aina olla lisähyöty (joka ei tietenkään aina toteudu, mutta siihen pyritään). Yritys voi sijoittaa vaikkapa työntekijöiden koulutukseen, koska osaaminen todennäköisesti tehostaa tai nopeuttaa toimintaa. Yritys voi myös sijoittaa vaikkapa tuotekehittelyyn tai uuden markkinan valtaamiseen ulkomailla.

Sen sijaan ei tapahdu missään nimessä, että yritys yhtäkkiä kahdeksankertaistaisi palkat, koska mistään ei tulisi kahdeksankertaista hyötyä tilalle.

Ihan oikeasti, nyt suosittelen sinulle yritystalouden kurssia. Tämä on vilpitön ehdotukseni, joka kannattaa ottaa tosissaan, eikä kettuiluna.

Toivon, että Osvald ei kovin pahasti ottanut luennostani itseensä, mutta minä huolestuin toden teolla. En siis Osvaldin mielenrauhasta, vaan talousymmärryksen tasosta.

Meillä oikeasti on aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä yritystaloudesta sen enempää kuin minä viskinvalmistuksesta. Silti heillä on vilpitön näkemys siitä, miten maailmaa pitäisi korjata ja miten palkkakattoja pitäisi luoda. (Itse en ole ajatellut ottaa yhteyttä viskitislaamoihin, koska ymmärrykseni ei riitä siihen.)

Rakas eduskunta, meidän on pakko saada ala- ja yläkouluun pakollisena oppiaineena talouskasvatus ja yrittäjyys. Opetussuunnitelmasta voi napsia pois vaikka taideaineita sen verran, että saadaan perustason talousymmärrys lapsille ja nuorille. Heille ei riitä se tietomäärä, jota tätä nykyä yhteiskuntaopin tunnilla sivutaan.

Meistä jokainen joutuu elämään rahan kanssa. Sen kiertoa ja logiikkaa pitää ymmärtää, jotta arjessa olisi edes hieman vähemmän rahaongelmia.

Joku aivan taatusti vetää herneet nenään siitä, että karsisin taideaineiden opetuksesta. Minulla on kuitenkin teesilleni peruste: harva meistä joutuu elämässään taideongelmiin. Jos ei ymmärrä musiikkia, kuvataidetta tai teatteria, voi toki päätyä noloihin tilanteisiin, mutta ne eivät ole vakavia juttuja.

Sen sijaan huonot taloustaidot voivat aiheuttaa erittäin vakavia ongelmia: pikavippikierteitä, luottotietojen menetyksiä, köyhyyttä ja velkajärjestelyjä. Nämä vaikuttavat laajasti muihinkin elämän osa-alueisiin. Kaikkia rahaongelmia ei voi ehkäistä, mutta paljon voi, jos oppii jo nuorena taloustaitoja.

Muuten olen sitä mieltä, että talouskasvatus ja yrittäjyystaidot pitää saada peruskoulun pakollisiksi oppiaineiksi.

39 kommenttia

  1. Arvaan, että joku kommentoi ”Yrittäjyystaitojen ei tule olla pakollisia, sillä kaikista ei voi tulla yrittäjiä”.

    Jep jep… Harvasta meistä tulee myöskään kemistiä, mutta silti on hyvä osata luonnontieteistä edes alkeet.

    1. Hyvin sanottu.

      Ja lisäksi yrittäjyystaidoista on hyötyä jokaiselle ihmiselle, vaikka olisi palkkatöissä jollakulla toisella. Silloin hahmottaa paremmin, mihin rahat menevät, mikä on kassavirta ja miten tulos syntyy.

  2. Tietämättömyyden ehkä pahin seuraus on se, että ihmiset nielevät poliitikkojen ja vertaistensa pölhöpopulistiset höpinät – ja vielä äänestävät sen perusteella. Tai sitten järjestävät taas jonkin puuhaperjantain isollatorilla.

    1. Totta. Tietämättömiä on helppo vedellä perässään puhumalla populismia. Ja tätä tapahtuu sekä oikealla että vasemmalla aivan sumeilematta.

  3. Olen kyllä samaa mieltä että taloustaitojen opetusta tarvittaisiin enemmän. En vaan ole vakuuttunut, että ala-aste tai ylä-aste olisivat oikea aika. Itseäni ei olisi silloin kiinnostanut. Mutta siinäpä onkin kysymys, että koskas sitten.

    Mä haluaisin myös, että sinällään hyödylliset yhteiskuntaopintunnit veroista, ay-jutuista, lomarahoista jne. jatkaisivat olemistaan opetussuunnitelmassa. Koska tietoja tarvitaan. Mä jopa tiesin lukiossa, että nää on niitä tunteja joilla kannattaisi kuunnella, mutta koska asia ei koskettanut sillä hetkellä oikeastaan mitenkään itseäni, en kuunnellut.

    Olen monesti miettinyt, että tämä maa hyötyisi varmasti valtavasti sellaisesta ”kaikille kansalaisille oppivelvollisuuteen kuuluvasta, valtion kustantamasta ’näin toimit työelämässä lomarahojen, tessien jne. kanssa’-kurssista/koulutuspäivästä. Koulutuspäivästä, mikä pidettäisiin siinä vaiheessa kun kansalainen on päässyt käsiksi ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan. Siinä vaiheessa, kun em. kurssin asiat ovat ensimmäisen kerran ajankohtaisia työelämässä. Kun pitäisi tietää kuinka pitkä se kahvitauko nyt onkaan ja miten nää lomapäivät tuntityöläisenä kv-tessin alla kertyykään. Silloin se kiinnostaisi ja siitä saataisiin hyöty irti. Mutta tuossa vaiheessa on tosi vaikea löytää mitään nopeita ja helppoja koulutuksia aiheesta. Enkä mä ainakaan kaikkea tajua vain lukemalla netistä, pitäisi voida kysellä myös.

    Puhumattakaan tietysti siitä, että EA 1-kurssi pitäisi ehdottomasti mielestäni lisätä pakolliseksi oppivelvollisuuteen toisen asteen koulutuksen aikoihin.

    1. Hyvää pohdintaa! Yksi vaihtoehto olisi sisällyttää taloustaidot vasta ysiluokalle ja lisäksi toisen asteen koulutuksen oppimääriin.

      Ja kannatan myös EA1:tä. Se on perustaito, jota jokainen tarvitsee joskus.

  4. Periaatteessa hyvä idea. Opettajilla on kuitenkin yleensä hillittömiä vaikeuksia pitää faktat ja omat näkemykset erillään, joten suhtaudun tähän skeptisesti tällaisen aiheen osalta. Matikka sujuu ja ehkä fysiikkakin, mutta yhtään lähempänä yhteiskuntatieteitä olevat aihepiirit tuppaavat menemään maallikkosaarnaamisen puolelle.

    1. Hahaa, se on kyllä totta. Riskinä on opettaja, joka saarnaa yrittäjyydestä syyllistävästi ja uhriutuen.

  5. Ystäväni lapsi on pahasti kehitysvammainen. Normaaliin itsenäiseen elämään hänestä ei ole, mutta koulu tuli käytyä. Katselin kerran lukujärjestystä. Siellä oli oppiaine ”Arjen hallinta”. Mieleeni tuli, että sen pitäisi olla pakollinen oppiaine kaikille. Jos ihminen ei saa omasta arjestaan kiinni, hänellä ei ole edellytyksiä hoitaa mitään sen ulkopuolella olevaakaan.

    Arjen hallinta sisältyy käsitteenä oppiaineeseen ”Kotitalous”. Kun lueskelee oppiaineen opetussuunnitelmaa, ei voi ihmettelemättä, miten tukevasti maasta irti se on monin paikoin. Arjen hallinta tarkoittaa siinä sitä, että oppilas ymmärtää kestävän kehityksen periaatteet ja sen myötä hänestä tulee vastuullinen kuluttaja (ja maailma pelastuu kuten Kuningaskuluttajassa taannoin).

    Paskan marjat. Jos oppilaan oma pääkoppa tyhjä arkitalouden realiteeteista, hänellä ei ole mitään eväitä ajatella globaalisti. Entisenä opettajana minulla olisi monia hyviä vaihtoehtoja niistä oppiaineista, jotka voisivat antaa tilaa talouspainotteiselle oppiaineelle ”Arjen hallinta”. En viitsi mainita, kun saan ko. aineiden opettajien vihapuheet päälleni.

    1. Arjen hallinta. Erinomainen termi kyllä. Kattaa taloustietoa, yrittäjyyttä, yhteiskuntaoppia ja jopa ensiapua.

  6. Hyvin puhuttu. Siitä on kauan kun minä olin koulussa, mutta otin vapaaehtoisena aineena yhteiskuntaopin kun tajusin että siellä käsitellään juuri tämän tyyppisiä asioita. Ne samat asiat olisi joka tapauksessa pitänyt opetella, koska en halunnut olla muiden ihmisten vietävänä. Ehkä hyödyllisimpiä oppitunteja peruskoulusta/lukiosta.

    Eivät ne perustason asiat mitään monimutkaisia edes ole. Esimerkiksi jokainen tajuaa että minimipalkan reilu korotus ohjaa työnantajat automatisoimaan ja vähentämään ihmisten osuutta. Tai laittamaan kokonaan lapun luukulle jos kulut ylittävät sen mitä asiakkailta voi laskuttaa. Vai tajuaakohan kaikki sittenkään? (Ja tämän ääneen sanominen ei tarkoita että minimipalkka olisi mielestäni huono asia tai että vastustaisin minimipalkkoja.)

    1. Antti, kiva että tykkäsit.

      Tässäkin muuten on opettajalla valtava merkitys. Jos opettaja on innostava ja osaava, nuoret tykkäävät mennä vaikka sammalenkasvamisen katsomistunnille.

      Sammalenkasvamisen katsomistunti. Sen pitäisi olla peruskoulussa pakollisena oppiaineena ekalta luokalta asti. Kolme tuntia viikossa.

  7. Joo, rahaymmärrystä, ea-taitoja – ja pakollinen asiakaspalvelukokemus, esim. 2 viikkoa. Tettiläisethän tutustuu, joo, työelämään, mutta ne työt on usein silppurinkäyttöä ja kahvinkeittoa. Asiakaspalveluhommat auttaisivat muita ihmisiä ymmärtämään, miten asiakaspalvelijoiden kanssa tulisi käyttäytyä. Siis ihan normaalisti, koska asiakaspalvelijat eivät ole robotteja. Terveisin, asiakaspalvelija, tietenkin. P.s. Sori että meni vähän ohi aiheen.

    1. Mä itse en ehkä ihan näe asiakaspalvelutaitoja sellaisena välttämättömyytenä, että ne kuuluisivat pakolliseen talouskasvatukseen. Sen sijaan jos nuori valitsee yrittäjyyskurssin valinnaisena, siinä toki asiakaspalvelutaidot ovat välttämättömiä.

  8. Taloustaidot peruskoulun tai toisen asteen oppiaineeksi ja ennenkaikkea talous – ja yrittäjyystaitojen perusteet pakolliseksi myös opettajankoulutuksessa sekä luokan – että aineenopettajille ja miksei sopivasti sovellettavaksi jo varhaiskasvattajille. Ainakaan omana opiskeluaikana eivät olleet pakollisia. Perustaidot näiltä osa-alueilta hyödyttävät kaikkien oppiaineiden opetuksessa ja (työ)elämäänhän me lapsia kuitenkin kouluissa kasvatamme.

    1. Hyvin puhuttu!

      Se olisi aika surkea välivaihe, että yrittäjyystaidottomat opettajat opettaisivat lapsille yrittäjyyttä. 😀

      1. Ja ehkä vielä mieluummin jokaiselle opekoulutettavalle muutama kuukausi töitä yksityisellä sektorilla, toimialalla ei niin väliä, pääasia että yrityselämän lainalaisuudet tulisi aidosti tutuksi. Näiden kahden maailman välillä on ikävä kyllä aikamoinen kuilu. Molemmista on kokemusta 😊

        1. Vähänkö ois hienoa, jos yrittäjyyden opettajat olisivat itse yrittäjäsuhteessa oppilaitoksiin.

  9. Täytyy muistaa, että yrittäminen on usein voimakkaasti yhteydessä luonnonvarojen kulutukseen joko suoraan tai epäsuoraan.

    Yrityskasvatuksessa tulisikin korostaa vastuuta eli sitä, ettei yritysidea saa perustua luonnonvarojen käyttöön. Jotta tulevillakin sukupolvilla olisi puhdas tai edes elinkelpoinen elinympäristö seuraavat sadat, tuhannet ja kymmenet tuhannet vuodet, täytyy pitää huoli siitä, että kulutusta ja kuluttajia on vähän.

    Tällä hetkellä elämme junttikulttuurissa, jossa paskomme omaan mökkilampeemme. Meno on surkuhupaisaa. Jos joku maalaismies valuttaisi likavetensä pieneen idylliseen lampeensa, pitäisimme häntä typeränä, mutta silti hyväksymme talousjärjestelmämme, joka perustuu täsmälleen samanlaiseen paskomisen ideaan.

    Yrityskasvatus on ihan kelpo idea, mutta sen lähtökohtana täytyy olla vastuu tulevista sukupolvista. Yrityskasvatuksen tulee tähdätä kapitalismin tuhoon ja moraalisen ajttelun vahvistamiseen. Emme voi kasvattaa lapsia, jotka uskovat kasvun ideaan. Sen sijaan tarvitsemme kansalaisia, jotka oppivat näkemään ihmisten ja tavaroiden liikkumisen ja materiaalisen hyvinvoinnin lisääntymisen pahana ja tuomittavana.

    Muunlainen asennoituminen on siirrettyä ihmisvihaa. Vastuuta täytyy ottaa nyt eikä jättää resurssisotia sodittavaksi meidän jälkeemme tuleville sukupolville.

    1. Moikka VVM ja tervetuloa takaisin!

      Olinkin jo miettinyt, että milloin tulet taas huolestumaan kapitalismista. (Siivoa kuitenkin kommenttejasi jatkossa. Tiedät hyvin, että mä en tykkää alatyylisestä kielenkäytöstä.)

      Muistathan, että nykypäivän yrittäjyys on entistä enemmän digiyrittäjyyttä ja asiantuntijayrittäjyyttä. Jos löydät minun alaltani ”voimakkaan yhteyden luonnonvarojen kulutukseen”, saat kyllä kaivamalla kaivaa sitä.

      Tai toisaalta – me kaikki ihmisyksilöt olemme ”suoraan tai epäsuoraan yhteydessä luonnonvarojen kulutukseen”. Myös sinä. Tosiasiahan on, että maapallo voisi paremmin ilman ihmistä.

      Siitä olemme samaa mieltä, että luonnonvaroja pitää säästää. Itse en tekisi sitä rajoittamalla yrittäjyyttä tai pelottelemalla lapsia ihmisvihalla, vaan tekisin sen verotuksellisesti. Ympäristöystävällisten tuotteiden valmistamisesta pitää antaa verohuojennuksia ja saastuttamisesta pitää mätkäistä kovat verot.

      Mutta hei, toistan taas kutsuni: mennäänkö joskus kahville? Olet niin sinnikkäästi käynyt vihaamassa kirjoituksiani jo useamman vuoden ajan, että olisi tosi kiva tavata ja jutella nokikkain.

  10. Toimin toiseen asteen asteen oppilaitoksessa nuorten tukena ja totean, että osuit Katleena ”naulan kantaan” kommenteissasi. Arjen taitoihin tulisi lisätä myös asuminen. Mistä pitää kantaa vastuu, kun muuttaa omilleen ? Etenkään, jos ei ole saatu valmennusta itsenäiseen asumiseen, vuokranmaksuun, vakuutuksen ottamiseen ym. Ikäviä yllätyksiä tulee helposti.

    1. Terttu, kiitos asiantuntijakommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!

      Olet pahuksen oikeassa tuosta asumiseen liittyvästä osaamisesta. Monelle nuorelle vuokranmaksut, vakuutukset, huonekaluhankinnat, sähkölaskut ja nettikulut tulevat täytenä yllätyksenä.

  11. Sarin ehdottama ”Arjen hallinta” on loistava termi. Itse olen lanseeraanut termiä ”Ympäristöoppi”, kun joku on kysynyt, että miksi harrastan tähtitiedettä. Olen kertonut, että ei se ole tähtitiedettä, vaan ympäristöoppia. Ympäristöopin alle saadaan tähtieteen lisäksi biologia, maantiede, fysiikka, kemia, matematiikka, kuvamaataide, historia ja varmaan paljon muutakin. Tällä tavalla lukujärjestyksessä ei tarvitsisi oikeastaan olla kuin ”Arjen hallintaa” ja ”Ympäristöoppia”. Kielten opiskelukin menee arjen hallintaan 🙂

    1. Aaahhahaaaa, loistava jako! Lukujärjestyksessä olisi enää kaksi ainetta. 😀

  12. Moi Skeitti, tämä on onneksi ratkaistu uudessa opetussuunnitelmassa ja me Yrityskylän oppimiskokonaisuuden kautta tuemme kouluja tässä työssä. Kurkkaa https://yrityskyla.fi/
    Tervetuloa visiitille!

  13. Taideongelmat eivät ehkä ole niin vakavia, mutta kuvallisen viestinnän ja kuvan kielen tuottamisen ja ymmärtämisen ongelmat voivat jo ollakin. Kannattaa huomata, että nykyaikaisen kuvisopetuksen keskiössä ei ole mikään epämääräinen taiteilu, vaan tavoitteellinen monilukutaidon opetus. Kaikille yhteinen kuvisopetus loppuu seiskaluokan jälkeen, enkä oikein näe järkeä siitäkään vähästä enää vähentää. Tokihan äikkä hamuaa kuvasisällöt, mutta vaikeaa tuntuu – ja ihan ymmärrettävästi – olevan niiden opettaminen keskivertoäikänmaikalle.

    1. Siksi en olekaan leikkaamassa kaikkea taideopetusta pois. Kuvallinen ymmärrys on tärkeää – muttei niin tärkeää kuin taloustaidot.

      1. Kuvanlukutaito on kyllä tärkeä. Se ei niinkään, ettei nolaa itseään, kun ei tunne taidetta. Mutta ennen muuta taideaineet ovat taitoaineita ja se vasta on merkittävää. Oppia käyttämään aisteja, harjaantua motorisesti, kehittää havaintokykyä, tekemään itse. En karsisi yhtään.

        1. Kärjistäen: ihminen voi joutua velkakierteeseen, mutta kaikki on hyvin, kunhan se osaa lukea kuvia ja käyttää käsiään?

          Meidän on pakko miettiä, mikä on oikeasti tärkeää lapsillemme, jotta he selviävät aikuisuudesta. Taloustaidot ovat välttämättömiä, ja niitä opetetaan liian vähän. Nuorilla on aivan liikaa pikavippejä ja kulutusluottoja.

          Tähän ei ole mitään muuta ratkaisua kuin taloustaitojen laajempi opetus.

          Surullista on, että kun jotain lisätään, silloin jostain joudutaan myös karsimaan. Itse karsisin musiikista, käsitöistä ja kuvaamataidosta, mutta joku muu voi karsia jostain muusta. Jos lähdetään juustohöylämalliin eli napataan monesta aineesta pois hitusen, niin sitten alistaisin juustohöylälle myös uskonnon, ET:n, historian, kemian, fysiikan, maantiedon ja biologian. Tämä ei kuitenkaan ole oma suosikkivaihtoehtoni.

          1. Vaikeita ja kiinnostavia kysymyksiä. En kiistä talousasioiden tärkeyttä, mutta en myöskään hyväksy oman ammattitaitoni ja edustamani alan väheksymistä.
            Kuinka hyvin Katleena tunnet nykyisen peruskoulun tuntijaon http://www.ops-tyokalupakki.fi/rauma/userfiles/downloads/OPS2016%20tuntijako%20.pdf tai opsin? Sieltä voi ihan numeerisesti havaita, että taito- ja taideaineita ( liikunta poislukien) opiskellaan vähiten jo nyt. Koska vastakkainasettelu on havainnollistavaa, voimme tarkastella äikän ja kuviksen tuntimäärää ja huomata,, että kuvataidetta (ent. kuvaamataito) opiskellaan koko peruskoulun aikana 9 vuosiviikkotuntia ja äidinkieltä 42 vuosiviikkotuntia. Oppilaat siis harjaantuvat tekstien parissa huomattavasti, mitä varmasti kaikki pitävät tärkeänä asiana. Nykyaikainen mediaympäristö on kuitenkin huomattavan visuaalinen, ja olisi hyvä niitä kuvallisia viestejäkin päästä harjoittelemaan. Kuinka paljon tekstien tekemistä harjoitellaan peruskoulussa suhteessa vaikka multimediaviestien ja videoitten tekemiseen yhä, vaikka viestintä on paljon muutakin kuin tekstiä?
            Talousasioita opiskellaan muuten myös kotitalous-nimisessä oppiaineessa. Taitoaine sekin, tuo turhake.

          2. Älä hetkeäkään luule, että mä vastustaisin kaikkia taito- ja taideaineita. Meillä on pakko olla opetussuunnitelmassa kotitaloutta ja liikuntaa, koska ne ovat terveen ja tasapainoisen elämän osa-alueita.

            Sen sijaan taloustaitoa ei ole tarpeeksi nykyisessä järjestelmässä. Tulokset ovat nähtävillä pikavippien ja velkaongelmien määrässä.

          3. Musiikki kehittää aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä. On tärkeää ymmärtää lapsen kehityksellisiä tarpeita kussakin ikävaiheessa kun suunnitellaan opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa.

          4. Kyllä, musiikki kehittää aivojen yhteyksiä, mutta musiikkia kuulemme kaikkialla. Se puoli on onneksi aika hyvin hoidossa ilman kouluakin.

  14. Taloustaidot ovat välttämättömiä, siitä olen samaa mieltä. Nähdäkseni niitä opetetaankin. Omat lapseni kävivät 6. luokalla yrityskylässä oppimassa yritystoiminnan perusteita, 7. luokan kotitaloustunnilla on käyty kaupassa tutkimassa hintoja. Jotain tunneillakin opitaan, enkä ole ollenkaan huolissani opetuksen määrästä.
    Suurin osa taloustreenistä tapahtuu tietysti kotona ja tästä ehkä voi olla huolissaan. Minusta pikavippikierteeseen ajautuminen ei ole tiedon vaan elämänhallinnan puutetta. Ja juuri tässä taideaineet _eivät_ ole irrallista puuhastelua, vaan ne nimenomaan vahvistavat toimintakykyä ja elämistä tässä ja nyt.
    Lisäksi toivon tietysti, että tulevaisuudenkin kampaajat, remonttireiskat, arkkitehdit, graafikot, kukkakauppiaat ja monet muut saavat harjaannuttaa visuaalista silmäänsä jo koulussa. Ja yrittäjät ja tuotekehittelijät saavat nauttia luovista ideointiprosesseista siinä missä kirjanpidostakin.

    1. Me nähdään nykyisistä pikavippien ja velkaongelmien määrästä, että nykyinen opetus ei ole riittävää. Joko kyse on tuntimäärästä tai kyse on opetuksen laadusta.

      Me ei voida luottaa koteihin, että ne hoitavat talouskasvatustyön. Se pahentaa pienituloisten asemaa, koska ne kodit, joissa ei ole varainhallinnan edellytyksiä, ovat juuri niitä koteja, jotka eivät osaa kasvattaa talousasioihin. Siksi yhteiskunnan pitää tukea yleisellä talouskasvatuksella syrjäytymisuhan alla olevien perheiden lapsia.

  15. Ehkäpä taloustaitojen opetus voitaisiin sisällyttää muihin nyt jo opetussuunnitelmassa oleviin aiheisiin. Aiheita voidaan räätälöidä nykyaikaisemmaksi ja varmasti olisi mahdollista opetella tiettyjä taloustaitoja matikan tunnilla ja toisia vaikkapa siellä kotitalouden tunnilla.

    Koulutusta täytyisi muutenkin muuttaa vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeita. Täytyy osata ennustaa mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan ja opetuksesta täytyy tehdä henkilökohtaisempaa.

    Opettajienkaan ei enää tarvitse pelkästään tietää asioita vaan nykyään olisi tärkeämpää osata organisoida opetustilannetta ja kannustaa oppilaita etsimään tietoa. Kaikki tietohan on tosiaan jo saatavilla, joten tarvitaan vain taitoja osata hakea sitä ja tunnistaa mitkä asiat ovat tärkeitä. Samalla voitaisi keskittyä löytämään ratkaisuja joilla koulutusta voidaan ylläpitää koko elämän ajan. Nykyäänkään koulussa opittu tieto ei enää riitä työelämässä, tulevaisuudessa vielä vähemmän.

  16. Talouteen liittyvät ovat jo osa peruskoulun opetussuunnitelmaa jo alakoulun 5-6-luokilla Espoossa. Seuraava katkelma on suoraan opetussuunnitelmasta: ”T8 tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja.”. Moni koulu toteuttaa tätä yrityskyläkäyntien kautta. Vastakkainasettelu taide- ja taitoaineiden kanssa ei kuitenkaan ole hyödyllistä, sillä lapsen kehittyvät aivot tarvitsevat monenlaisia taitoja. Tiedollisen kehityksen lisäksi lapsi kehittyy myös motorisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti, esteettisesti ja monella muullakin tasolla. Tässä kehityksessä käden taitojen harjoituksella on tärkeä rooli. Tärkeää on kehittää taito -ja taideaineita sisällöllisesti.

    Pidän näkökulmaasi taloustietojen opettamiseen hyvänä ja tärkeänä. Tärkeää on kuitenkin kehittää matematiikan perustaitojen opetusta siten, että peruslaskutoimitukset onnistuisivat kaikilta. Ilman lukumääräisyyden tajua ei talousopinnoista ole hyötyä. On myös sellaisia oppimisvaikeuksia, joiden vuoksi kaikki eivät opi edes alakoulun matematiikkaa. Nämä ihmiset tarvitsevat läpi elämänsä tukea mm. talousasioiden hoitoon.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.