Yle oli julkaissut Joona-Hermanni Mäkisen kolumnin Mitä jos leikattaisiin johtajien tuloista valtaosa. Kyseinen teksti oli yhtä hyvin kiinni todellisuudessa kuin minun kouluaineeni ekalla luokalla.

Käydäänpä läpi muutama Mäkisen virhepäätelmä ja väärä oletus. Kolumnin takana ovat seuraavanlaiset yleiset harha-ajattelut:

1. ”Kansalaisten mielestä sopiva johtajien tulotaso olisi 10 000 euroa. No sit niinku johtajien tulotason pitäisi olla juuri tuo kymppitonni.”

Se mitä kansa päättää, ei läheskään aina ole oikein eikä viisasta. Kansa saattaa päättää, että kuolemanrangaistus on hyvä juttu, vaikka kuolemanrangaistuksessa on varsin huikeita ongelmia sekä eettisesti että juridisesti. Kansa saattaa päättää, että nostetaan kaikkien lähihoitajien palkkoja viiteen tonniin, vaikka siihen ei ole rahaa. Kansa saattaa päättää, että karsitaan kansanedustajien määrä puoleen, vaikka valta keskittyisi silloin tosi pahasti ja edustuksellisuus kärsisi.

On perinpohjainen virhepäätelmä luulla, että ”kansan tahto” on oikea, kestävä tai eettinen valinta.

2. ”Hei mä keksin, järjestetään asiat niin, että kellekään ei makseta palkkaa enempää kuin kymppitonni kuussa. Se ois reiluu.”

Nyt oikeasti. Ei millään tavoin voida kieltää ihmisiä tai yhteisöjä käyttämästä rahojaan mihin he haluavat. Lailla ei myöskään voida pakottaa yrityksiä siihen, että ”porukalla äänestetään palkat”. Vapaassa sivistysvaltiossa kukaan ei voi määrätä, mihin sinä rahasi käytät.

Verotuksella voidaan toki ohjailla, ja se on hyvä juttu. Itse kannatan esimerkiksi päästöveroa, tupakkaveroa, makeisveroa ja sokeriveroa: niillä ohjataan terveellisempään ja ekologisempaan toimintaan. Lisäksi verotuloilla katetaan niitä kuluja, joita epäterveelliset valinnat tuottavat.

Sen sijaan rahan käyttämisen kiellot eivät ole oikeusvaltion keino. Jos valtio oikeasti säätäisi lain maksimipalkoista, se voisi yhtä hyvin määrätä herkkujen ostokaton kotitalouksille tai enimmäisbudjetin yritysten pikkujouluille. Sinä et saa maksaa kymppitonnia tuolle, sinä taas et saa ostaa juustonaksuja ja sinä siellä lopetat nyt niiden juhlien järjestämisen.

Mäkisen tekstistä ei saa selvää, mitä hän ehdottaa ratkaisuksi keksimäänsä ”ongelmaan”. Jos ajatuksena on demokraattinen palkkojen jakaminen yhteispäätöksellä, se onnistuu koska tahansa. Samankaltaisesti ajattelevat voivat nimittäin perustaa osakeyhtiön tai osuuskunnan ja jakaa kaiken tasan. Se on täysin mahdollista, ja kaiken lisäksi se on reilua ja läpinäkyvää.

3. ”Tulot pitää jakaa, mut tappioita niinku ei tarvi.”

Jostain syystä kolumnisti puhuu vain isojen rahavirtojen jakamisesta, mutta ei tappioiden jakamisesta. Hyväksyykö pörssiyhtiön joka ikinen työntekijä sen, että jos pörssiyhtiön tulot jaetaan tasan, myös sen mahdolliset tappiot jaetaan tasan?

Poimin juuri näytteeksi Digitalist Groupin vuoden 2016 tietoja: tappiota 2,2 miljoonaa. Nepäs olisi hauska jakaa 139 työntekijän kesken.

Toki jos kaikki suostuvat tähän riskinottoon, se tarkoittaa sitä, että he lähtisivät  yrittäjiksi ja osakkaiksi. Jokainen ottaa silloin yhteisen riskin siitä, tuleeko tulosta vai turskaa. Tämä on täysin mahdollista ja jopa suositeltavaa – kannatan lämpimästi tällaisten yhteisyritysten perustamista.

4. ”Tuloerot on kauheita. Vähätuloisuuteen auttaa kyllä jotenkin varmasti se, että suurituloisten tuloja niinku leikataan.”

Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä, mutta ei auta. Ei ole olemassa sellaista rahahanaa, joka aukeaisi pienituloisille, jos suurituloisten palkkoja leikattaisiin.

Tuloerojen kasvulla ei ole mitään muuta kurjaa puolta kuin meidän tavallisten ihmisten kokemat tylsät tunteet. Tosiasiassa kuitenkaan sillä ei ole mitään väliä, tienaako joku miljardin kuussa, koska se ei oikeasti kosketa meitä. Tuloeroista ei ole haittaa, mutta pienituloisuudesta on.

Sillä on valtavasti väliä, saammeko hilattua ylöspäin pienituloisten tuloja. (Ja tämä on syy, miksi kannatan kansalaispalkan, perustulon tai perustilin kaltaista järjestelmää.)

5. ”Verotulojen pienentyminen ei haittaa lainkaan. Otetaan vaiks lisää lainaa!”

Jos Suomessa kiellettäisiin isot palkat, siitä seuraisi muutama kurja seikka. Ensinnäkin suurituloiset muuttaisivat ulkomaille, jossa tarjolla on isoja rahoja. Toisekseen isot yhtiöt muuttaisivat ulkomaille, koska muulla tavoin he eivät pystyisi houkuttelemaan kallispalkkaisia osaajia listoilleen.

Käytännössä valtion verotulot pienenisivät. Meiltä jäisi saamatta kymmeniä miljoonia, koska yritysverojen ja tuloverojen tuottamat tulot kutistuisivat.

* * *

On pelkkää populismia sanoa, että ”tää on epistä” ja ”ihan kauheeta kun joku tienaa liikaa”. Luulisi, että aika on jo ajanut ohi kyllä kansa tietää -retoriikasta.

Sen sijaan viisautta on a) tunnistaa oikeat ongelmat b) keksiä niihin ratkaisuja. Näitä en nähnyt Mäkisen tekstissä.

Jos ihminen haluaa ostaa juustonaksuja ja yritys haluaa ostaa johtajia, antaa niiden tehdä niin. Meille muille on ihan sama, mihin he rahansa käyttävät.

* * *

Edit 9.2.2018 klo 8.55:

Editoin otsikoita vielä överimmiksi, koska osa lukijoista luuli niiden olleen suoria sitaatteja.

45 kommenttia

  1. Kohtaan 3 totean sen verran, että nytkään johtajien palkkoja ei peritä tappion sattuessa takaisin. Toki omistajien rahaa siinä tappiossa palaa. Ehkä juuri siksi omistajuuteen ei ole hirveää tunkua. Johtajiksi taas saattaa olla. Haluan kuitenkin ajatella, että se näkyy myös rekrytointien tuloksessa.

    1. Joo, mä lähinnä jatkoin tuota Mäkelän kuvitelmaa: hän jotenkin tuntuu vaativan, että johtajien palkat sidotaan tulokseen ja tappioon, ja samaan aikaan hän vaatii kaikille tasa-arvoisempia palkkoja. Silloin olisi loogista, että kaikkien palkat olisi sidottu myös tappioon.

      1. Aivan.
        Omistamallahan tuo tosiaan onnistuisi. Nopealla googlauksella vaikuttaa siltä, että Mäkinen ei itse elä kuten opettaa.

        1. Toki työntekijän tulot on sidottu yhtiön tappioon irtisanomisuhan kautta. Ja toki omat tulot laskevat jo siinä vaiheessa, kun töihin pyydetään yhä harvemmin, ylitöitä ei tarvita, vuorolisät kuivuvat kun vuoroista selvitään vähemmällä miehityksellä, bonusehdot lakkaavat toteutumasta tai tulospalkka peruspalkan päälle heikkenee laskevan kysynnän myötä.

          Ihan normaalia myös tessin piirissä, mutta vaihtelee kunkin sopimusken mukaan riippuen siitä oletko kassa nollatuntisopimuksella, myyt kodinkoneita tai tulosvastuullisen tiimin jäsen insinööritoimistossa.

          Jos Mäkisen ”kuvitelmaa” ei jatka, vaan ottaa sen sellaisenaan, niin ilmeisesti hän ei pidä johtajasopimusten irtisanomiskorvauksista. Se saa irtisanotun johtajan vastuun yrityksen tuloksesta näyttämään pienemmältä kuin ilman erilliskorvausta irtisanotun työntekijän. Se ei ole ”loogista”, mutta tietysti oikein, koska yhtiökokous on hallituksen esityksestä hyväksynyt sopimuksen.

          1. Joo, Mäkisen lopputulema oli hitusen epäselvä, koska hän täällä keskustelussa jälkikäteen korosti kertoneensa vain kansan mielipiteitä, ei omiaan.

            Mutta jos hän kritisoi johtajasopimusten irtisanomiskorvauksia, niin se on tosiaan sopimusosapuolien ratkaisu. Itse kannattaisin tiukempaa tulossidonnaisuutta ja hieman vähemmän erorahoja tappion tullen – mutta sopimusosapuolet päättävät nuo asiat keskenään.

  2. Katleena,

    Sinun ajattelusi on tarkkaa ja huolellista, kun kirjoitat viestinnästä. Kritiikkisi Mäkistä kohtaan on kuitenkin valitettavan heikkoa.

    Hyvä kritisointi edellyttää, että

    a) Luet tekstin huolellisesti ja varmistut, että olet ymmärtänyt, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Tätä ennen et voi kritisoida kirjoittajan ajatuksia. Jos et ymmärrä jotain, voit todeta tämän, mutta et voi kritisoida kirjoittajan ajatuksia vaan ainoastaan hänen tekstinsä mahdollista sekavuutta.

    b) Et ole riidanhaluinen, etkä vääristele kirjoittajan sanomisia. Sanojen laittaminen toisen suuhun ei johda rakentavaan kritiikkiin vaan riitaan.

    c) Erotat kritiikissäsi tiedon ja mielipiteesi.

    Tänään et blogissasi toimi näin.

    Et yritä oikeasti ymmärtää, mitä Mäkinen tarkoittaa.

    Esität riidanhaluisesti lainauksina (siis lainausmerkeissä) lauseita, joita Mäkisen tekstissä ei ole.

    Et käsittele lainkaan Mäkisen tekstin keskeisiä argumentteja, kuten ”Palkanlisä parantaa suorituksia rutiininomaisissa työtehtävissä, muttei aivoponnistelussa. Johtotehtävissä jättipalkkiot pikemminkin heikentävät suorituksia”.

    Esität kunnolla perustelematta omia mielipiteitäsi totuuksina, esim. ”Tuloerojen kasvulla ei ole mitään muuta kurjaa puolta kuin meidän tavallisten ihmisten kokemat tylsät tunteet. Tosiasiassa kuitenkaan sillä ei ole mitään väliä, tienaako joku miljardin kuussa, koska se ei oikeasti kosketa meitä. Tuloeroista ei ole haittaa, mutta pienituloisuudesta on”.

    Tsemppiä seuraavaan kertaan.

    T. Esko

    1. Esko, sehän on selvää, että lainausmerkit ovat kärjistyksiä. Tein niistä tarkoituksellisesti niin övereitä, että kaikki ymmärtävät ne liioitteluksi. Silti jokaisessa on totuuden siemen: ne ovat osa kolumnistin tausta-ajattelua.

      Katsotaanpa nuo sinun kohtasi yksi kerrallaan:

      a) Luin kolumnin, enkä saanut selvää kaikesta. Tämän mainitsinkin kohdassa kaksi. Mäkisen otsikossa kuitenkin todettiin ratkaisuna ”mitä jos leikattaisiin johtajien palkoista valtaosa” – ja siihen annoin vastineeni.

      b) En ole vääristellyt sanomisia: se on selvää, että överit lainaukseni olivat itse keksimiäni. (Kävin editoimassa niitä vielä pitemmälle, jotta asia käy entistä selkeämmin ilmi.)

      c) Kaikessa kritiikissä on aina myös mielipiteitä. Jos meillä olisi yksi valtava jaettu ja varma tietopallo, me kaikki toimisimme sen mukaan. Mutta kun ei ole. Tulevaisuuden ratkaisujen miettiminen on aina enemmän tai vähemmän arvailua, ja siinä punnitaan arvot ja mielipiteet. Mun pointtini on, että Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, jossa on tosi pienet tuloerot. Tässä tilanteessa rikkaiden palkkojen leikkaaminen on pelkkää populismia: se on kuin tehtäisiin syöpäleikkaus terveelle ihmiselle.

      Se on selvää, että jos valtiossa on sekä absoluuttista köyhyyttä että korruptiota, ongelmia on tiedossa. Suomi ei kuitenkaan ole menossa siihen suuntaan, ei lähellekään. Kolumnistin ehdottama rikkaiden palkkojen leikkaus tuottaisi harmia koko yhteiskunnalle.

      * * *

      Toivoit kritiikkiä kolumnistin tähän teesiin ”Palkanlisä parantaa suorituksia rutiininomaisissa työtehtävissä, muttei aivoponnistelussa. Johtotehtävissä jättipalkkiot pikemminkin heikentävät suorituksia.”

      Itse asiassa annoin sen jo implisiittisesti, mutta sanotaanpa vielä suoraan: ihminen tai yritys saa rauhassa käyttää rahansa turhuuksiin. Jos yksilö haluaa ostaa juustonaksuja tai yritys huonon johtajan, antaa niiden tehdä niin. Se ei ole meiltä pois, emmekä mitenkään kykene karsimaan maailmasta pois huonoja ostopäätöksiä.

      1. Osaatko arvella, miltä Mäkisestä tuntuu, kun hän lukee tekstisi? Kokeeko hän tulleensa kohdelluksi oikein?

        T. Esko

        1. No nyt sä vajoat tunneargumentteihin.

          Tämän tyyppiset kysymykset ovat vähän ala-arvoisia:
          a) Osaatko arvella, miltä tuntuu pätevästä johtajasta, joka toimillaan pystyy laajentamaan yritystä valtavaksi ja työllistämään satoja ihmisiä – ja sitten hänet palkittaisiin valtavalla palkkaleikkauksella?
          b) Osaatko arvella, miltä tuntuu pienestä Katleenasta, jota Esko nyt yrittää syyllistää tunneargumenteilla?

          Ei tuollaisia voi esittää osana argumentointia.

          Näitä keskusteluja ei käydä eikä päätöksiä tehdä siltä pohjalta, että ”miltä jostakusta tuntuu”. Voin nimittäin luvata, että aina jostakusta tuntuu pahalta. Aina.

          1. Käyttämälläsi otteella ei synny järkevää debattia vaan internet-keskustelu, jossa loukataan eri tavalla ajattelevia laittamalla sanoja heidän suuhunsa ja yrittämällä saada heidät näyttämään vähäjärkisiltä. Tekstilläsi tavoitat kenties oman kuplasi, et muita. Jos tavoitteesi on tämä, niin kaiketi onnistuit.

            Jos sen sijaan haluat dialogia, niin on sangen oleellista, miten toinen osapuoli tekstisi kokee. Kyse ei ole tunteista sinänsä, vaan siitä mitä niistä seuraa keskustelulle. Esimerkiksi minä en halua lähteä kanssasi keskusteluun itse asiasta, vaikka minulla olisi paljonkin mielestäni perusteltua sanottavaa, koska en usko sen johtavan mihinkään.

            Luen blogiasi, koska siinä on usein mielenkiintoisia ja hauskoja ajatuksia viestinnästä. Tämän kertainen tekstisi sen sijaan muistuttaa mitä tahansa kiihtynyttä nettikeskustelua, jota muutenkin on liikaa.

          2. Se on ihan ok, että et halua osallistua (enempää kuin näillä kolmella kommentillasi). Valinta on täysin sinun, ja minä kunnioitan sitä.

            Senkin myönnän auliisti, että kirjoitin postaukseni kiihtyneenä. Mäkisen teksti oli nimittäin niin absurdi ja populistinen, että kierrokseni nousivat heti.

            Silti olen kaiken sanomani takana:
            1) Suomessa tuloerot ovat maailman maltillisimpia. Tuloerojen kohtuullinen kasvu ei pilaa mitään.
            2) Meillä Suomessa köyhyyttä, ja se pitää poistaa. Tähän ei auta rikkaiden palkkojen leikkaaminen, vaan tähän auttaa pienituloisten aseman parantaminen.

  3. Yritysten pikkujoulujen hintakatto tulee käytännössä rajoitetun verovähennysoikeuden kautta.

    Olet siis jälleen kerran väärässä.

    1. Jyrkkä, nyt kyseessä ei ole siitä, ”kuka on väärässä”. Ilmoilla on kaksi mielipidettä:
      1) Suomalaisten johtajien palkoille pitää saada katto.
      2) Johtajien palkkoja ei saa suitsia Suomessa.

      Nämä kumpikaan eivät ole faktoja, joten kukaan ei ole väärässä. Nämä ovat mielipiteitä.

      Mitä tulee pikkujoulujen verovähennysoikeuteen, se ei ole mikään lakikatto, jolla valtio pakottaa yritykset pitämään tietyn kokoisia pikkujouluja. Käytännössä yritykset pitävät juuri niin suureellisia pikkujouluja kuin haluavat ja niin sen pitää ollakin. Jokainen käyttäköön rahansa mihin haluaa, kunhan ei mihinkään rikolliseen.

  4. Ainakin OECD väittää (ihan tutkimuksiin perustuen), että tuloeroista on haittaa: http://www.oecd.org/social/in-it-together-why-less-inequality-benefits-all-9789264235120-en.htm

    Tuosta on uutisoitukin, minkä lisäksi asia on kiertänyt somessakin jonkin verran. Varmaankin vain omassa kuplassani?

    Suurten tulo- ja varallisuuserojen haittoja on pohdittu kautta aikain. Sekä Aristoteles, että Plato pitivät suuria eroja haitallisena demokratialle. Nyt OECD lisäsi siihen, että suuret erot ovat haitallisia myös taloudelle.

    Ajatus tuloerojen ”pakkokaventamisesta” ei edes ole kovin uusi tai radikaali. Joitain vuosia sitten asiaa ajettiin Sveitsissä (ei mennyt läpi, mutta hyvä yritys).

    1. Joo, tuloeroista on haittaa silloin, kun mennään Intian kaltaisiin maihin, joissa tuloerot ovat absoluuttisen valtavia. Sen sijaan Suomessa olemme asteikon maltillisimmassa päässä, eikä tätä pidä enää ”korjata”. Kymppitonnin palkkakatto olisi kuin syöpäleikkaus terveelle: siitä on enemmän riskejä kuin hyötyjä.

      Se, että palkkakattoa on ajettu Sveitsissä eikä hanke ole mennyt läpi, ei kerro mitään hankkeen toimivuudesta. Se saattaa jopa kertoa siitä, että järki on voittanut.

  5. Hyvin kirjoitettu ja kommentoitu tuota Mäkisen varmaankin hieman kieli poskessa kirjoitettua populistista juttua.

  6. Eli intialainen köyhyys on paha, mutta suomalainen köyhyys ihan ok? Jos on olemassa raja, jolla määritellään, missä kohtaa menee siedettävän ja liiallisen köyhyyden raja, niin eikö rikkaudellekin voitaisi asettaa kohtuullisuuden rajoja? Uskotko Katleena oikeasti, ettei joidenkin ihmisten miljoonatulot ole keneltäkään pois?

    1. Moikka Ria ja tervetuloa EOT-blogiin! Kiva nähdä täällä myös partiolaisten vanhempia.

      Nyt minun pitää heti kumota väärinkäsityksesi: mikään köyhyys ei ole OK, enkä ole missään niin sanonut. Se oli oma tulkintasi, enkä tiedä ihan tarkkaan, mistä sen keksit.

      Mennäänpä seuraavaan virheelliseen oletukseesi. Sillä on nimittäin iso ero, määrittelemmekö rajan köyhyydelle vai rikkaudelle. Yhtä laillahan määrittelemme rajan palomiehien vähimmäiskunnolle mutta emme enimmäiskunnolle. Jokaisen pitää päästä tuloissaan yli minimitason, ja jopa Suomessa on sen suhteen vielä tekemistä. Sen sijaan aika harvassa asiassa tarvitaan laatukatto: ”et saa olla liian hyväkuntoinen” tai ”valmistamasi tuote ei saa olla liian hyvälaatuinen” tai ”et saa saada liikaa palkkaa”.

      Logiikkasi siis ontuu aika paljon. On erittäin fiksua määritellä minimitaso ihmisen tuloille (tai tuotteen laadulle tai ihmisen kunnolle), mutta on omituista määritellä ylärajoja rikkaudelle (tai tuotteen laadulle tai ihmisen kunnolle).

      Kysyit myös, eivätkö mielestäni miljoonatulot ole muilta pois. Minulla on vastakysymys: jos yritys leikkaisi johtajiensa palkkoja kymppitonniin, millä perusteella tämä yrityksen raha siirtyisi yhtäkkiä köyhille? Ja nyt puhe on siis suomalaisesta yhteiskunnasta ja suomalaista palkoista.

      Kuten sanottu, ei ole olemassa sellaista rahahanaa, joka aukeaisi köyhille heti kun rikkaiden palkkoja leikattaisiin. Se on harhaluulo, että johtajien palkkojen leikkaukset jotenkin maagisesti auttaisivat pienituloisia.

      1. Jos yritykset leikkaisivat johtajiensa palkkoja, ne rahat menisivät yritysten tulokseen ja sieltä osa osinkona omistajille ja loput yrityksen taseeseen. Suurista johdon palkoista ja optioista maksetaan myös paljon veroa (yli 60%) ja esim. Nokian kulta-aikoina niin paitsi Nokia maksoi yhteisveroa, sen Suomalaiset johtajat maksoivat optioistaan valtaisat verot (miljardeja?). Ilman noita korkeita palkkoja ja optioita, rahat olisi maksettu omistajille, jotka Nokian tapauksessa olivat Amerikkalaisia sijoituspankkeja ja muita vastaavia. Ei olisi verotuloja tullut latiakaan Suomeen niistä rahoista. Suomessa kaikki saivat yhteiskunnan tulonsiirtoina osansa noista optioista.

        1. Totta puhut. Meidän yhteiskuntamme pyörii korkeilla verotuotoilla. Jos yritysten voitot ja isot palkat kutistuvat kymmenesosaan, se tekee todella pahaa verokertymällemme.

          1. Johtajien palkat olisivat tod näk suuremmaksi hyödyksi osingoissa. Jos siis näistä pitää valita kansantalouden näkökulmasta ja Suomen vetovoimatekijöitä globaalissa taloudessa. Tuloveron progressio toki tekee UPM:n johtajasta hyvän veronmaksajan, mutta tuossa Mäkisen jutussa viitataan vain ”suurten pörssiyhtiöiden johtajiin”, joita on reilut 40. Kuten Katleena jossain sanoi, ei heidän palkkansa jakaminen parin tuhannen työntekijön kesken paljon ketään rikastuta, ja kääntäen: ei valtiokaan paljon köyhdy, jos Jussi Pesosen palkka puolittuisi. Ja älkää sekoittako tähän yhteisöveroa. Yrityksen tulot ja johtajan tulot ovat kaksi eri asiaa.

          2. Yhteisöverokertymä on juuri se asia, josta mä olen eniten huolissani.

            Käytännössä jos suomalainen yritys ei pystyisi osallistumaan palkkakilpailuun (lain määräämän palkkakaton vuoksi tai johtajapalkan mitätöivän superveroprosentin takia), yritys jäisi ilman maailmanluokan huippujohtajia. Silloin on aika lähellä pohdinta siitä, että kannattaako yritys siirtää ulkomaille.

            Ja se siirto kirpaisee meidän valtiotamme enemmän kuin ne johtajien palkanalennukset.

  7. Kirjoitin kolumnin, jota tässä kommentoitiin. Muutama vastaus.

    “Editoin otsikoita vielä överimmiksi, koska osa lukijoista luuli niiden olleen suoria sitaatteja.”

    Tällainen korjausliike ei ole merkki kovin vahvasta argumentoinnista. Kortesuo on kirjoittanut kokoelman pääasiassa älyvapaita väitteitä, joilla ei ole mitään tekemistä kolumnini kanssa, sitten hyökkää urheasti itse luomansa olkinukke-armeijan kimppuun.

    Pääotsikko: “Valtiollinen päätös: sinä et enää saa ostaa juustonaksuja, vaan sinun pitää ostaa juureksia”. Tämän relevanssia tuloerokeskustelulle on vaikea ymmärtää parhaalla tahdollakaan. Pureva ironia tässä kai viittaa siihen, että kaikki kritiikki nykysysteemin resurssien jaosta on askel kohti totalitaarista yhteiskuntaa, jossa keskusjohtoisesti päätetään mikä on ihmiselle parhaaksi. Juustonaksujen syöjät lukitaan tietenkin gulagiin viljelemään porkkanoita.

    Kolumnini kuitenkin peräänkuuluttaa nimenomaan paikallista päätöksentekoa niiden kesken, joihin päätökset eniten vaikuttavat. Tämä lisää yksilöiden ja yhteisöjen vapautta. (Myöhemmin tekstissä Kortesuo myös kirjoittaa kannattavansa mm. sokeriveroa, mikä tekee otsikosta sitäkin vaikeamman ymmärtää. Raja siis vedettävä juustonaksuveroon?)

    1. “Kansalaisten mielestä sopiva johtajien tulotaso olisi 10 000 euroa. No sit niinku johtajien tulotason pitäisi olla juuri tuo kymppitonni.”

    Kukaan ei ole ehdottanut, että tuloista pitäisi päättää gallupien kautta. Sen sijaan väite on, että demokratiassa resurssien jakoon pitäisi pystyä vaikuttamaan demokraattisesti.

    Sama koskee kohtaa 2: “Hei mä keksin, järjestetään asiat niin, että kellekään ei makseta palkkaa enempää kuin kymppitonni kuussa. Se ois reiluu.”

    Kortesuo osuu kuitenkin huomaamattaan asian ytimeen kun kirjoittaa: “Ei millään tavoin voida kieltää ihmisiä tai yhteisöjä käyttämästä rahojaan mihin he haluavat.” Pointtini nimenomaan on, että yhteisöt (kuten työyhteisöt tai laajempi yhteiskunta) eivät yleensä pääse päättämään demokraattisesti siitä, miten yhteisiä varoja käytetään. Jos ihmiset eivät pääse vaikuttamaan tärkeisiin työtään koskeviin asioihin, kuten palkan kriteereihin, heiltä kielletään vapaus vaikuttaa.

    3. “Tulot pitää jakaa, mut tappioita niinku ei tarvi.” Ja näin kirjoitti kuka, missä?

    Jutun loppupäässä Kortesuo vihdoin vastaa hieman alkuperäiseen kannanottooni.

    (4. “Tuloerot on kauheita. Vähätuloisuuteen auttaa kyllä jotenkin varmasti se, että suurituloisten tuloja niinku leikataan.”) Hän jatkaa: “Tosiasiassa kuitenkaan sillä ei ole mitään väliä, tienaako joku miljardin kuussa, koska se ei oikeasti kosketa meitä.”

    Totta kai sillä on väliä. Jos yksi ihminen tienaa miljardin kuukaudessa, hänelle myös päätyy valtava määrä resursseja ja ihmisten työpanosta, jotka voitaisiin kohdistaa aidosti tarpeellisiin asioihin. Nykyisen järjestelmän puitteissa ollaan päädytty tilanteeseen, jossa Oxfamin mukaan kahdeksan rikkainta ihmistä maailmassa omistaa enemmän kuin puolet ihmiskunnasta. Tällä asiaintilalla ei ole mitään tekemistä ansion tai ahkeruuden kanssa, vaan se on merkki siitä, että resursseja jaetaan järjettömällä ja epäoikeudenmukaisella tavalla.

    Suomessa erot ovat onneksi maailman pienimpiä. Kolumnin pointti oli, että suomalaiset kaventaisivat tulohaitaria entisestään.

    Kommenteissa Kortesuo pyörtää puheensa ja kirjoittaa, että “tuloeroista on haittaa silloin, kun mennään Intian kaltaisiin maihin, joissa tuloerot ovat absoluuttisen valtavia”. Toisin sanoen, joku raja sentään pitää olla! Olemme asiasta siis samaa mieltä – varsinkin kun ole missään ehdottanut “kymppitonnin palkkakattoa”. Se mistä Kortesuo on eri mieltä on, pitääkö asiaa Suomessa lainausmerkeissä “korjata”, ja vertaa sitä syöpäleikkaukseen terveelle ihmiselle. Lyhyemmin ilmaistuna, “mitä järkeä vouhottaa muutamasta patista Suomessa, kun Intia on jo saattohoidossa?”

    Jos suomalaiset haluavat kaventaa tulohaitaria Suomessa, en ymmärrä miten Intia liittyy asiaan.

    Kiinnostaisi myös tietää, mikä on Kortesuon käsitys “absoluuttisen valtavista” tuloeroista. Siihen ei siis riittäisi se Kortesuon kuvitteellinen yritysjohtaja, joka tienaa “miljardin kuukaudessa”?

    5. “Verotulojen pienentyminen ei haittaa lainkaan. Otetaan vaiks lisää lainaa!”

    Verottaa voi monenlaisia asioita. Vaikka sitä varallisuutta, jota valtavista palkoista kasautuu. Näitä varoja voidaan käyttää esimerkiksi leikkausjonojen lyhentämiseen, päiväkotiryhmien pienentämiseen ja vanhustenhoidon laadun parantamiseen. Jos enemmistö suomalaisista niin haluaa.

    1. Kiitos Joona-Hermanni, ja tervetuloa EOT-blogiin!

      Ensin pieni sävyhuomautus: nyt kun tulit juttelemaan suoraan minulle, sinun ei tarvitse puhutella minua Kortesuoksi. Saat vallan hyvin sinutella, jotta keskustelu on luontevampaa.

      Kommenttisi on tosi pitkä, mutta otan esiin muutaman näkökohdan:

      1) Sanoit, että ”Kolumnini kuitenkin peräänkuuluttaa nimenomaan paikallista päätöksentekoa niiden kesken, joihin päätökset eniten vaikuttavat.”

      Tämähän on jo nyt täysin mahdollista. Näiden ihmisten kannattaa perustaa oma yhteinen yritys, ja jakaa siellä kaikki tasan. Heillä on täysi vapaus tähän, ja siihen kannustan vilpittömästi. Jättäkää suuryritykset ja perustakaa oma.

      Pitää toki muistaa, että yrityksen päätöksenteko ei koske vain oman palkan korottamista. Osakkaat joutuvat päättämään myös vaikkapa viennin aloittamisesta, kassakriisin hoitamisesta, lisärahoituksesta, tehtävänjaosta, julkisuuskuvasta, reklamaatioista, markkinoinnista, viestinnästä, kesäharjoittelijoista ja yt-neuvotteluista. Harva ihminen oikeasti haluaa tätä kaikkea vastuuta – ja siksi Suomessa on niin vähän yrittäjiä.

      2) ”Myöhemmin tekstissä Kortesuo myös kirjoittaa kannattavansa mm. sokeriveroa, mikä tekee otsikosta sitäkin vaikeamman ymmärtää. Raja siis vedettävä juustonaksuveroon?”

      Itse asiassa juustonaksuvero on oikein sopiva keino. Mutta juusonaksujen kieltäminen taas ei missään nimessä.

      Jos oikein käsitin, sinä olisit estämässä isojen palkkojen maksamisen. Niin ainakin luki otsikossasi. Vertaan siis toimintaasi juustonaksukieltoon. (Juustonaksuverohan meillä jo on. Tässä metaforassa se rinnastuu progressiiviseen palkkatuloveroon.)

      Meidän olisi helpompi keskustella, jos kerrot suoraan tavoitteesi. Sen ansiosta ei tulisi enää väärinkäsityksiä. Näihin kahteen kaipaan tarkennusta:
      – Mikä on se palkkaraja, jonka päälle ihminen ei saa ansaita? Käsitin tekstistäsi (ilmeisesti väärin), että se on kymppitonni, mutta täsmennäthän sen nyt tähän?
      – Mikä on se keino, jolla mielestäsi pitäisi estää tämän rajan yli nouseminen? Onko se lain määräämä palkkakatto vai jokin muu keino?

      3) Vetosit siihen, että ”mitä järkeä vouhottaa muutamasta patista Suomessa, kun Intia on jo saattohoidossa?”

      Tässä olemme täysin eri linjoilla. Sinä olet sitä mieltä, että Suomella on jo syöpä, kun taas minä näen Suomen tuloeroiltaan täysin terveenä ja huippukuntoisena. Meillä ei ole absoluuttista köyhyyttä eikä superrikkaita.

      Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita palkkojen suhteen, eikä täällä ole mitään perustetta lähteä alentamaan rikkaiden palkkoja. Sen sijaan pienituloisten tilannetta on parannettava – mutta se ei tunnu kuuluvan keinovalikoimaasi?

      Olen tosi huolissani siitä, että tuloerojen korjaamiseksi esitetään populistisesti yläpään madaltamista, vaikka se ei auta pienituloisia lainkaan. Fiksumpaa olisi huolehtia pienituloisista ja parantaa heidän selviämisen mahdollisuuksiaan.

      4) Minne ne rikkaiden palkkaleikkaukset menisivät?

      Kuvitellaanpa, että toiveesi täyttyisi. Kuvitellaan, että kaikkien johtajien palkat leikattaisiin vaikkapa 20 000 euroon. (Voit tässä kohtaa täsmentää oman toiverajasi.)

      Silloin palkkaverotulot putoaisivat muutamia miljoonia. Osa suuryrityksistä muuttaisi ulkomaille, koska siellä ne voivat olla palkkakilpailussa mukana. Tällöin myös yritysverotulot putoaisivat, ja se olisi erittäin vakava isku Suomen verokertymälle.

      Miten korvaisit tämän verotulojen menetyksen? Tekstissäni oletin, että ottaisimme lisää lainaa (koska sitä monet vasemmistolaiset ajattelijat ovat olleet valmiita tekemään). Nyt on kuitenkin sinun vuorosi. Mistä saamme rahat yhteiskunnan pyörittämiseen, jos yritysverotulot ja rikkaiden palkkaverotulot putoaisivat?

      1. Ohitit vastauksessaai suurimman osan pääpointeista ja esität nyt kysymyksiä, jotka eivät liity juurikaan alkuperäiseen tekstiisi tai kolumniini.

        Jos luet kolumnini, saat sieltä suoraan vastauksen joihinkin kysymyksiisi.

        Lyhyesti:

        – Suomalaiset pitivät 10 000 €/ kk sopivana (Tilastokeskus)
        – Julkaisija päättää otsikot, keskity tekstin sisältöön
        – Mainitsin eri keinoja, joilla tulonjakoon voi vaikuttaa: veropolitiikka, palkkakatto, yritysten sisäinen organisaatiomuutos
        – Verovaikutukset ovat oma keskustelunsa. En allekirjoita, että tulonjaon muutokset automaattisesti vähentäisivät verokertymää. Jos olet verokertymästä huolissasi, kannattaa tukea esim. verovälttelyä tutkivia tahoja.
        – Jos esim. korkeatuloisten verotusta kiristetään, voi verokertymä kasvaa. Näin on tehtykin, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin. Kokonaisuutena verotuksen progressiota on kevennetty viime vuosikymmeninä. Suunnan voi kääntää.
        – Tulonjaon muutokset ja köyhien auttaminen eivät poissulje toisiaan. Jos tulohaitaria kavennetaan verotuksella, tuloja voi siirtää köyhille.

        1. Sen tiedän jo, mikä on suomalaisten kanta ”sopivaksi johtajan palkaksi”. Luulin aluksi, että se on sinunkin kantasi, mutta kielsit sen ensimmäisessä kommentissasi. Siksi kysyn vielä kerran: Mikä on sinun kantasi sopivaksi palkkakatoksi? Meidän on helpompi jutella, jos konkretisoit ehdotuksesi.

          Nyt kun listasit kolme tulonjakoon vaikuttavaa keinoa (veropolitiikka, palkkakatto, yritysten sisäinen organisaatiomuutos), tartun erityisesti tuohon palkkakattoon. Se olisi siis lain määräämä palkkaraja, jos oikein käsitin?

          Mainitset, että verokertymä kasvoi 1950-luvulla, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin ja veroprosenttia nostettiin haarukan yläpäästä. On kuitenkin ajatusvirhe väittää, että nyt kävisi samoin. Tälle on kaksi tärkeää perustelua:
          1) Nykysuomalainen on kansainvälisempi kuin koskaan ennen. Maapallo on pienempi, ja käytännössä kaikki hyvätuloiset suomalaiset puhuvat englantia. On siis *paljon* matalampi kynnys muuttaa ulkomaille pienemmän verotuksen piiriin kuin 1950-luvulla.
          2) Veroprosentin kohottaminen on ollut helpompaa, kun kyse on ollut pienemmistä prosenteista. Jos tosissasi ehdotat, että veroprosentti nousisi yli 60:n, se sotisi jo monen oikeustajua vastaan. (Minun mielestäni sekin on absurdia, että tuloista viedään yli puolet.)

          Käytännössä jos siis verotusta tiukennettaisiin entisestään palkkaveroasteikon yläpäästä, verokertymä pienenisi ratkaisevasti. Emme enää ole 1950-luvulla emmekä elä jälleenrakennuksen aikaa.

          Nyt joudun vielä kerran esittämään tarkennuksen, sillä en ole ihan varma, mitä tarkoitat ”tulohaitarin kaventamista verotuksella”. Tarkoitatko siis isoimman veroprosentin nostoa? Mikä olisi mielestäsi sopivin veroprosentti isotuloisille? Keskustelu helpottuu, kun annat tarkan prosenttiluvun. Onko 60 % liian vähän joissain tapauksissa?

          1. Ei minun tarvitse määritellä palkkakattoa. Kolumnini pointti oli, että demokratiassa enemmistön mielipiteellä on oltava merkitystä. Tämä voi toteutua monin tavoin, kuten kirjoitin. Kannatan myös työyhteisöissä sitä, että työntekijöillä on enemmän sananvaltaa tärkeissä aiheissa – kuten palkan kriteereissä. Työpaikkademokratia on varteenotettava ratkaisu.

            Verojen korotusten jälkeen kertymä on noussut 2000-luvullakin, turha siirtyä 50-luvulle. Ohitit myös pointin veroprogression kehityksestä. Progressiivisen verotuksen osuus on tasaisesti laskenut. Tulohaitaria voi kaventaa verotuksella monin tavoin, turha tässä on lähteä veropolitiikkaa tarkemmin avaamaan.

          2. Kiitos kuitenkin kun olit keskustelemassa!

            Jään odottamaan seuraavia avauksiasi.

          3. Jossain vaiheessa jonkun, Joonan tai Katleenan, pitää kertoa, että mistä te olette näin intohimoisesti erimieltä.

            Ottamatta mitenkään kantaa siihen, miten suuri on ”suuri”, mutta Katleena Kortesuon mukaan me tarvitsemme ainakin tarpeeksi suuria tuloeroja, koska suurituloisten veroilla maksetaan tuloeroja tasaavat tulonsiirrot. Tai siis luodaan se ”rahahana”, jota ”ei ole”. Ja Joonan mukaan palkkojen pitäisi tasoittua jo ennen veroväliintuloa jonnekin toimeentulon takaavalle tasolle?

            Eli siis Katleena on tässä nyt vasemmiston asialla ja Joona vetää vähän oikealle?

            Ja sitten kun Joona puhuu demokratiasta työpaikoilla, hän toteaa ensi – ja toivottavasti tarpeettomasti – ettei kukaan pyri tasapalkkaukseen. Ja myöhemmin, että palkan kriteereistä on päätettävä työyhteisöissä: ”Pidemmällä aikavälillä työelämää on uudistettava perusteellisemmin. Palkan kriteereistä on päätettävä työyhteisöissä demokraattisesti. Kun kaikki osallistuvat päätöksiin, kyräily ja väärinkäytökset vähenevät. Kun kaikki osallistuvat päätöksiin, kyräily ja väärinkäytökset vähenevät”.

            Kuulostaa siltä, että Parecon Finlandin varapuheenjohtaja toivoisi Suomeen enemmän paikallista sopimista, ja sopimusten reiluuden turvaksi työntekijöiden edustajille roolia suurten yritysten päätöksenteossa. Kuulostaa päällisin puolin Ruotsin työmarkkinamallilta, mutta se ei siis kelpaa Katleenalle, minkä päättelen yksin siitä, ettei kumpikaan myönnä olevansa mistään samaa mieltä?

            Tai sitten isoin ongelma on, että jo alun perin molemmat puhuivat niin eri asioista, ettei kukaan lukija voi sanoa, että mistä toinen oli oikeassa tai toinen väärässä. Ehkä tämä olisi meille helpompaa, jos ne Katleenan satiiriset otsikot eivät olisi olleet ”övereitä”? Yleensä kai ajatellaan, että yli ampuminen, ei niin hyvä, kuin suoraan maaliin osuminen?

          4. Mä en ole aivan varma Joona-Hermannin näkemyksistä, koska hän selitti ”vain siteeranneensa kansan tahtoa”. Mä en saanut selvitettyä, miten hän toteuttaisi palkkakaton ja mikä hänen mielestään olisi sopiva palkkataso.

            Mutta käsittääkseni Joona-Hermanni kannattaa siis johtajien palkkojen leikkaamista (jollain tavalla, jota en saanut selville), ja minä taas vastustan palkkojen leikkaamista. Sen sijaan mä haluaisin auttaa pientuloisia esimerkiksi perustulon avulla.

  8. Ajatus, että joidenkin suurista tuloista ei ole mitään haittaa muille sisältää olettaman, että varallisuus ilmenee ainoastaan hienompina asuntoina, autoina, vaatteina jne. Mikäli vähävaraisella on riittävä mahdollisuus hankkia asunto, vaatteet ja auto tai hän muuten kykenee liikkumaan, ongelma toisen varakkuudesta näyttäytyy pelkkänä mielipahana tai kateutena.

    Voi kuitenkin kysyä, onko varakkuus näin neutraalia? Rahalla voi ostaa ja ostetaan myös yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joka ei perustu tasa-arvoon ja demokratiaan. Tällä vaikutusvallalla osa varakkaista pyrkii – ja usein siinä myös onnistuu – muuttamaan yhteiskunnan pelisääntöjä niin, että he saavat etuja, jotka ovat muilta pois. Esimerkiksi veroja alennetaan, yhteiskunnan kaikille tuottamia palveluita kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa karsitaan ja huono-osaisten tukemista vähennetään. Toki varakkailla on oikeus tavoitella näitä asioita, vaikka eettisesti kaunista se ehkä olekaan, mutta jos tämä tapahtuu rahalla lobbaamalla tyyliin ”Kehittyvien maakuntien Suomi” ei se demokratian ja poliittisen tasa-arvon kannalta enää olekaan hyväksyttävää.

    Suomi on tässä suhteessa ollut melko hyvässä tilanteessa verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa poliittista tasa-arvoa ei enää ole: ainoastaan isolla rahalla on mahdollista menestyä politiikassa eikä poliittinen järjestelmä enää aja kansalaisten enemmistön asiaa. Tuloerojen kasvu ja siitä seuraava varallisuuserojen kasvu vie tilannetta huonompaan suuntaan Suomessa, joten sitä on mielestäni syytä torjua. Keinoja voi miettiä – itse kannattaisin progressiivisempaa verotusta ja varakkaita hyödyttävien verotuksen porsaanreikien tukkimista.

    1. Esko, kiitos kun jaksoit sittenkin jatkaa keskustelua! Mä esitän muutaman pointin, jotka estävät sen, että rahalla ostettaisiin yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

      1) Suomessa on onneksi vallan kolmijako, joten täällä isorikas ei saa mitään sen kummempaa etua. Hän voi toki käyttää enemmän rahaa vaalikampanjaansa ja ehkä päästä helpommin läpi vaaleissa, mutta silloinkin hänestä tulee vain 1/200 kansanedustuslaitoksesta tai noin 1/50 jostain kaupunginvaltuustosta.

      2) Suomessa korruptio on onneksi merkittävän alhaista, joten superrikas saa rikoksistaan samat rangaistukset kuin muutkin. (Itse asiassa hän saa päiväsakon ansiosta jopa rahallisesti isomman sanktion, mikä istuu ainakin omaan moraaliini.)

      3) Kolmas Suomen mahtava piirre näkyy vaalirahoituksen läpinäkyvyydessä. Jokainen ehdokas joutuu kertomaan saamansa isot lahjoitukset, ja kuten mediakohuista huomaamme, yleisö tarkastelee niitä kriittisesti.

      Haluan myös muistuttaa, että Suomessa äänensä saa kuuluviin hyvinkin pienituloinen tai ei-superrikas. Meillä on vahvat vasemmistolaiset bloggaajat ja twitteristit, eivätkä he jää jalkoihin millään tavalla.

      1. 1) Pohjoismaisen korruption (laittoman ja laillisen, ns. pyöröovi-korruption) alhaisen asteen selittäminen vallan komijaolla on vähän sama kuin selittäisi sen sillä, että meillä täällä Suomessa on näitä liikennevaloja. Esim. USA, jonka perustuslaki pohjaa mainitunlaisiin valistusajan poliittisiin oppeihin, on tuloerojen kasvaessa muuttunut yhä epädemokraattisemmaksi. Tästä on tehty korkean tason akateemisia tutkimuksia, joista mm. BBC uutisoi tässä. Kannattaa tutustua.

        http://www.bbc.com/news/blogs-echochambers-27074746

        2) Luuletko, ettei Intiassa tai USA:ssa ole korruptiota koskevaa lainsäädäntöä, tai että Intian poliittinen järjestelmä ei noudata edellämainittua vallan kolmijako-oppia? Ensisijaisesti on kyse korruption kaltaisista käytännöistä, joita ei demokraattisesti rapautuneessa järjestelmässä enemmistön halun vastaisesti päivitetä laittomaksi lainsäädännön kautta. USAssa Super PACit mahdollistavat valtavien rahasummien kanavoinnin sellaisille ehdokkaille, jotka ovat valmiita ajamaan rahoittajiensa asiaa. Rahan turmelema oikeuslaitos, korkeinta oikeusastetta myöten, on antanut siunauksensa tälle järjestelmälle. Tuloerojen kasvu ja demokratian rapautuminen ovat saman noidanketjun osia. Ei tällainen poliittinen vaikuttaminen USAssakaan ole aina ollut mahdollista, aivan kuten Suomen nykyiset käytännöt eivät ole kiveen kirjoitettuja.

        3. Vaalirahoitus on vain yksi tapa kumuloida poliittista vaikutusvaltaa, eikä missään ole kirjoitettu, etteikö suomalainen vaalirahoitusjärjestelmä vosi muuttua tuloerojen kasvun myötä. Ajatus, että superrikkaat itse ryhtyisivät ehdokkaaksi, ja sitten pahimmassakin skenariossa saisivat vain sen vaivaisen 1/200-osaa vaikutusvallasta on lapsenomaisen liikuttava. Intian parlamenissa on 250 jäsentä, joten siellähän pitäisi asioiden sitten olla paremmin kuin meillä suhteessa 250/200

        1. Anton, mä en ole selittänyt alhaista korruptiota vallan kolmijaolla. Mä listasin ne eri kohtina, en syynä ja seurauksina.

          Sun on myös ihan turha verrata Suomea Intiaan tai Yhdysvaltoihin. Intiassa ja Yhdysvalloissa ei ole koskaan ollut samanlaista hyvinvointivaltiohistoriaa kuin meillä. Lisäksi kulttuurierot ovat valtavat: Suomi on hyvässä mielessä maallistuneempi yhteiskunta kuin Yhdysvallat tai Intia. On aika absurdi väite perustella Intian tai Yhdysvaltain nykytilanteella sitä, että Suomessa kävisi väistämättä samoin. Tämä perustelu on samaa luokkaa kuin ”naapurin lapsi opiskeli juristiksi ja se teki talousrikoksen. Niinpä ei kannata opiskella juristiksi.”

          Meillä on täysi mahdollisuus oppia muiden virheistä. Kukaan ei halua Suomeen korruptiota tai köyhyyttä.

          1. Olen samaa mieltä, että meillä on mahdollisuus oppia muiden virheistä ja minusta tätä mahdollisuutta pitää käyttää. Esim. Jenkeissä on tapahtunut virhe: ei ole pystytty hillitsemään rahan korruptoivaa vaikutusta politiikassa ja nyt siellä ei enää ole toimivaa demokratiaa. Tämä on tapahtunut nopeasti ja kiihtyvällä tahdilla. On syytä ottaa oppia ja estää tämä kehitys Suomessa.

            Suhtaudun myös skeptisesti väitteeseen, että kukaan ei halua Suomeen korruptiota tai köyhyyttä.

            Ensin köyhyys. Sinänsä ehkä ei haluta köyhyyttä, mutta osa porukasta kannattaa eriarvoisuutta, joka johtaa köyhyyteen. Kaikilla ei ole varaa osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan, jolloin he ovat vähintäänkin suhteellisesti köyhiä. Tästä huono-osaisuudesta seuraa inhimillisen kärsimyksen lisäksi valtavasti kustannuksia yhteiskunnalle.

            Sitten korruptio. Suomessa esimerkiksi rakennusalalla on merkittävää korruptiota (ks. esim https://www.rakennuslehti.fi/2017/05/suomalainen-korruptio-piiloutuu-verkostoihin-ja-rakenteisiin/). Miten sitä on, jos kukaan ei sitä halua?

          2. Hetkinen. Eriarvoisuus ei johda köyhyyteen. Matti ja Maija voivat olla eriarvoisia, koska Matti tienaa 3000 euroa kuussa ja Maija 30 000. Silti kumpikaan ei ole köyhä. Jos nyt puhumme Suomen viitekehyksessä, niin on harhaluulo uskoa, että jos jollakulla on valtavat tulot, niin väistämättä jollain muulla on tosi pienet. Aivan kuin tämä rikas olisi jokin paha Nottinghamin seriffi, joka on varastanut köyhiltä.

            Mitä tulee korruptioon, se on selvää, että rikollinen kannattaa ja haluaa korruptiota. Onneksi heitä on vain pieni osa yhteiskunnastamme. Heitä varten ovat lait, mutta koko yhteiskunnan ei tule taipua siihen, että ”joku rikas voi olla rikollinen, joten estetään rikkaus”.

            Mä itse näen niin, että raha on kuin vasara. Se on selvää, että sillä voi tehdä pahaa, mutta useimmat meistä tekevät sillä hyvää. Ratkaisu ongelmiin ei ole kieltää vasaroita: muuten meillä ei enää ole varakkaita taidemesenaatteja, rahoittavia sijoitusenkeleitä tai hyväntekeväisyyssäätiöitä. Nehän kaikki ovat syntyneet jonkun tai jonkin rikkaudesta.

            Tärkeämpää on
            1) opettaa ihmisiä hankkimaan vasara (eli vaurastumaan vähitellen)
            2) opettaa ihmisiä käyttämään vasaraa (eli miettimään, mitä hyvää rahalla voi tehdä)
            3) huolehtia siitä, että vasaran väärinkäytölle on kunnon sanktiot (tiukka seula esimerkiksi korruptioon).

  9. Kirjoitat että ”ei ole olemassa sellaista rahahanaa, joka aukeaisi köyhille heti kun rikkaiden palkkoja leikattaisiin”. Tämä ei nyt oikein vakuuta.

    Kuvitellaan yritys jossa työskentelee 11 henkilöä. 10 työntekijää ja 1 johtaja. Yrityksellä on 100 rahaa, josta johtajan palkka on 90 ja työntekijöiden yhteensä 10. Yrityksen hallitus päättää laskea johtajan palkkaa, koska viimeisimmän tutkimuksen mukaan se saattaa jopa heikentää johtajan työskentelyä. Hallitus päättää maksaa johtajalle ensi vuonna 20 rahaa sadasta. Sekä työntekijöille kullekkin yhden rahan sadasta ja heittää roskiin 70 rahaa sadasta, koska sinun mukaan ei ole mekanismia jolla voitaisiin parantaa köyhien asemaa leikkaamalla ylisuuria palkkoja.

    1. Osvald, kukaan ei tietenkään heitä rahaa roskiin, sillä sen tilalla on useita vaihtoehtoja. Listaan tähän joitakin:

      a) Yritys pitää itsellään sen 70 rahaa. Tämä vahvistaa kassaa ja tasetta.
      b) Yritys investoi sen 70 rahaa ulkomaille, vaikkapa indonesialaiseen tehtaaseen.
      c) Yritys investoi sen 70 rahaa kotimaahan, ostaa vaikkapa kilpailijan.
      d) Yritys investoi 70 rahaa uusiin järjestelmiin ja toimitilaremonttiin.
      e) Yritys investoi 70 rahaa tuotekehitykseen tai viennin käynnistämiseen uudessa maassa.

      Yritys ei missään nimessä heitä 70 rahaa roskiin, mutta se ei myöskään automaattisesti anna niitä työntekijöille. Siinä ei oikein olisi järkeä, sillä silloin raha menisi jonnekin, mutta lisähyötyä ei tulisi mistään.

      Kun yritys laittaa rahaa johonkin, siinä pitää aina olla lisähyöty (joka ei tietenkään aina toteudu, mutta siihen pyritään). Yritys voi sijoittaa vaikkapa työntekijöiden koulutukseen, koska osaaminen todennäköisesti tehostaa tai nopeuttaa toimintaa. Yritys voi myös sijoittaa vaikkapa tuotekehittelyyn tai uuden markkinan valtaamiseen ulkomailla.

      Sen sijaan ei tapahdu missään nimessä, että yritys yhtäkkiä kahdeksankertaistaisi palkat, koska mistään ei tulisi kahdeksankertaista hyötyä tilalle.

      Ihan oikeasti, nyt suosittelen sinulle yritystalouden kurssia. Tämä on vilpitön ehdotukseni, joka kannattaa ottaa tosissaan, eikä kettuiluna.

  10. Katleena, kirjoitit: ”Hetkinen. Eriarvoisuus ei johda köyhyyteen. Matti ja Maija voivat olla eriarvoisia, koska Matti tienaa 3000 euroa kuussa ja Maija 30 000. Silti kumpikaan ei ole köyhä.”

    Onko sinulla muita perusteita kuin tämä yksi esimerkki väitteellesi, esimerkiksi tieteellisiä tutkimuksia? Lukemani perusteella minulla on vastakkainen käsitys, eli taloudellinen epätasa-arvo ja köyhyys kytkeytyvät voimakkaasti toisiinsa. Taloudellinen epätasa-arvo näyttää myös hidastavan talouskasvua, mistä on vähätuloisten lisäksi haittaa muillekin, ks. esim. http://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf

    Kirjoitit myös: ’Mitä tulee korruptioon, se on selvää, että rikollinen kannattaa ja haluaa korruptiota. Onneksi heitä on vain pieni osa yhteiskunnastamme. Heitä varten ovat lait, mutta koko yhteiskunnan ei tule taipua siihen, että ”joku rikas voi olla rikollinen, joten estetään rikkaus’.

    Näyttää, että samaistat korruption ja rikollisuuden. Merkittävä osa korruptiosta tapahtuu kuitenkin lain kirjaimen puitteissa tai niin, että näyttöä rikoksesta on mahdoton saada. Lakeja tulee korruption osalta kiristää ja resursseja valvontaan lisätä. Valitettavasti nykyinen hallitus näyttää näissä asioissa lepsuilevan samoin kuin veronkierron kitkemisessä ja yritystukien karsinnassa. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten rahan valta näkyy nykyisinkin suomalaisessa politiikassa.

    1. Esko, nyt löydän yhden yhteisen mielipiteen keskustelustamme: myös mun mielestä korruptioon pitää tarttua tiukemmin. Se on vastenmielinen ilmiö – ja mä siis kutsun sitä rikollisuudeksi.

      Tuo viittaamasi OECD:n tutkimus käsittelee *valtavien* tuloerojen seurauksia. Se ei vastaa kahteen kysymykseen:

      1) Miten tuloerot vaikuttavat matalien tuloerojen maissa kuten Suomessa? Se, että *valtavat tuloerot* ovat haitaksi, ei kerro mitään siitä, ovatko *maltilliset tuloerot* haitaksi. (Tässä maltillisilla tarkoitan Suomen nykyisiä tuloeroja tai vaikka hieman suurempiakin.)

      2) Voiko olla valtiota, jossa ei ole köyhyyttä mutta on silti superrikkaita? Suomella nimittäin olisi hyvinvointivaltiona mahdollisuudet siihen rooliin. Tutkimuksen isojen tuloerojen maissa on paljon köyhyyttä. Mitä jos ongelmia aiheuttaakin nimenomaan köyhyys, eivät ne tuloerot? Silloin meidän on turha asettaa palkkakattoja, vaan meidän pitää auttaa köyhiä.

  11. Tuo OECD:n tutkimus käsittelee OECD-maiden tuloeroja, jotka eivät globaalisti ole niitä suurimpia. Listassa on kaksi maata, jossa tuloerot ovat valtavia, eli Mexico (tuloerot kasvaneet vuosina 1985-2011/12) ja Turkki (tuloerot vähentyneet 1985-2011/12). Muissa tutkimuksen maissa tuloerot ovat pienempiä kuin Yhdysvalloissa. Silti on saatu nuo tulokset, eli että tulonjaon epätasa-arvo haittaa taloudellista kasvua.

    Toisaalta kaipaisin vastausta siihen, mitä hyötyä tuloerojen kasvusta on tai miksi sitä niin kovasti halutaan? Analogia ei toki todista mitään, mutta kuulostaa samalta kuin todettaisiin, että Suomen liikenneturvallisuus on miltei maailman huipulla, joten varmaankin nopeusrajoituksia voidaan nyt nostaa ja rattijuopumuksen rajaa korottaa.

    1. Huomaathan, että mä en halua tuloerojen kasvua (tai pienenemistä tai paikallaan pysymistä). Tuloerot eivät mun mielestä ole relevantti mittari, ja ne ovat samantekeviä.

      Oleellisempaa on saada vähennettyä köyhyyttä ja helpotettua pienituloisten elämää. Sitä ei tehdä alentamalla tulotaulukon ylintä riviä, vaan nostamalla alinta riviä.

      Tuo liikenneanalogiasi toimii itse asiassa erinomaisesti: olemme maailman huipulla liikenneturvallisuudessa, mutta meidän kannattaa silti mahdollistaa ihmisille entistä turvallisempien autojen osto eikä estää heitä hankkimasta niitä. Liikenneturvallisuus ei parane sillä, että kiellämme rikkaita hankkimasta turvallisempia autoja, vaan se paranee mahdollistamalla myös köyhemmille se turvallisen auton hankinta. (Sen sijaan se metafora, että nostaisimme promillerajaa, on sama talousasioissa kuin että mahdollistaisimme korruption.)

  12. Katleena;
    Kiitokset toimivasta käytännön logiikasta tässä keskustelussa.
    Joona-Hermannin kolumnista ja kommenteista huomaa, ettei hänellä ole mitään kokemusta yrittämisestä eikä myöskään pörssiyhtiöistä. Populistista höttöä, kansanradion tasoa.
    Kysyit jotenkin näin: mitkä ovat oikeasti toimivat ratkaisut, joilla vähennetään absoluuttista köyhyyttä?
    Vastus: Kiinassa on nostettu 30 vuodessa 700 miljoonaa ihmistä absoluuttisesta köyhyydestä markkinataoudella. Tekoja, ei retoriikkaa eikä ideologiaa!

    1. Joo, kyllä markkinatalous on todettu selkeästi toimivammaksi keinoksi kuin kommunismi.

      Mä en tosin usko absoluuttisen vapaaseen markkinatalouteen. On huono homma, jos antibiootteja saa ostaa kuka tahansa ilman reseptejä ruokakaupasta. Samoin täysin vapaat aselait ovat valtava riski.

      Mä näen, että sääntely on tarpeellista silloin, kun tarvitaan ihmishenkien suojelua tai yleisen turvallisuuden laajamittaista suojelua. Meillä pitää olla valvonta esimerkiksi sähköasennuksille, rakennuksien kantavuuksille, asevalmistukselle ja ajokorttikoulutukselle.

      Sen sijaan me ei tarvita sääntelyä aukioloaikoihin tai elinkeinovapauteen tai palkkojen ylärajoihin. Kaupat ja ravintolat saisivat olla auki juuri siten kuin yrittäjä haluaa. Ja kunhan pätevyyttä riittää, ihminen saa mun mielestä vapaasti ryhtyä taksiyrittäjäksi tai apteekkariksi. Ja yhtiö saa maksaa haluamalleen ihmiselle vaikka 200 000 euroa kuukaudessa.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.