Täsmäteksti on työelämän tehokas viestintäkeino. Se ei ole tarkoitettu kaikkialle.
Täsmäteksti sopii mainiosti
- työelämän meileihin
- ohjeistuksiin ja käyttöohjeisiin
- fakta-artikkeleihin
- suunnitelmiin ja raportteihin
- kokousasiakirjoihin.
Täsmäteksti ei sovellu
- viihdeviestintään
- tunnepitoiseen, arkaluonteiseen viestintään
- mainoksiin ja kampanjaviestintään.
Katleena, minusta täsmätekstille olisi käyttöä kaikessa kirjoittamisessa. Ainoastaan silloin sitä ei tarvita, kun pelätään, että joku loukkaantuu (= ymmärtää).
Erityisesti mainosmaailmassa pitäisi opetella täsmätekstiä. Tekstinsuunnittelijat pääasiassa osaavat kirjoittaa, mutta oman työn ohella kampanjatekstiä vääntävät tarvitsevat oppia ja harjoitusta.
Olen joskus pyytänyt yrittäjää itse kirjoittamaan mainostekstinsä, jotta saataisiin tavallisen ihmisen tekstiä pohjaksi. Mainostekstin stereotypia on niin vahva, että siitä vasta mainosjargonia tuleekin.
Joo, tietynlaisissa mainoksissa täsmätekstistä olisi hyötyä. Erityisesti automainosten typerät tekniikkalyhennelitaniat saisivat huutia, jos niitä tarkastellaan täsmätekstin näkökulmasta.
Mutta jos vaadimme mainoksiin tiukkaa täsmätekstiä, meiltä olisivat jääneet kuulematta sellaiset helmet kuin ”Elämä on”, ”Aina on tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa” ja ”Sano mitä ajattelet”.
En siis käyttäisi täsmätekstiä siellä, jossa fiiliksen luominen on tärkeämpää kuin sisältö. Sen sijaan heti kun mennään mainosten pienellä präntillä kirjoitettuihin teksteihin ja tuote-esittelyihin, siellä täsmäteksti puoltaa paikkaansa.
Voi, ajattelin tänään useamman kerran ”Olisipa Katleena täällä…”, kun yritin IT-ihmisenä kirjoittaa talousihmisille selkeää infosähköpostia siitä miten serverin vaihto vaikuttaa heidän töihinsä. Ja pieleen meni. Ainakin osittain. Eli kirjallesi olisi kysyntää! Ethän unohda siitä harjoitustehtäviä. 🙂
Voi, olisin mielelläni ollut seuranasi. 🙂
On tosiaan pahuksen vaativaa viestiä oman erityisalan ulkopuolelle. Yksinkertaisetkin perusasiat ja termit saattavat olla täysin vieraita vastaanottajalle.
Kaiken lisäksi se, mikä kirjoittajan mielestä on pääasia, on todennäköisesti lukijalle sivuseikka. Sen sijaan lukija pitää pääasiana jotain, jota kirjoittaja ei olisi osannut edes aavistaa.