Hankin firmalleni Timeularin. Se on ajanseurantasofta ja -vekotin, joka on omaan käyttööni tehokkaampi kuin perinteinen ajanseurantaohjelma. Selkeimmän käsityksen vekottimesta saat Timeularin omasta markkinointivideosta. Videolla näkyy tosin laitteen vanha nimi Zei.
Kyseessä on siis käänneltävä kahdeksantahokas eli oktaedri, johon voi ohjelmoida erikseen kahdeksan eri sivua kahdeksalle eri tehtävälle. Joka kerta kun vaihdan tehtävää, käännän tahokkaan pöydälle eri asentoon. Jos en tee mitään koneella, asetan Timeularin telineeseensä kärki ylöspäin, jolloin se ei tallenna mitään. Laite on hieman heppoisen tuntuinen, mutta toisaalta ei se oikeasti tarvitse painoa mihinkään muuhun kuin laadukkaammaan mielikuvan aikaansaamiseen.
Olen nyt testaillut laitetta pari viikkoa, ja tänään paneuduin siihen oikein kunnolla.
Ensimmäisellä viikolla olin ohjelmoinut Timeulariin sellaisiakin hommia kuin liikunta tai kodinhoito. Ne osoittautuivat kuitenkin hyödyttömiksi, sillä Timeularista on eniten hyötyä läppärin äärellä tehtävien töiden seurannassa. Niinpä se on parempi työajan seurantaan kuin yleiseen elämänhallintaan.
Omat tahkoni ovat nyttemmin seuraavat:
- Asiakasprojektit
- Tilatut kirjaprojektit
- EOT + sisällöntuotanto
- Kirjaideat + kehitystyö
- Hallinto + kirjanpito
- Opiskelu
- Harrastukset
- Nettiluuhaus
Ja kas kummaa, tuo jako toimii. Nyt kun koneella vietetty aika menee mittariin, tein paljon enemmän kehitys- ja kirjoitustyötä kuin luuhasin netissä. Olisi noloa tarkastella päivän lopputulemaa ja todeta, että tuli hohhailtua somessa kolme tuntia työpäivästä.
Tässä päivän lopputulemani ajankäytön jakauman suhteen:
Kirjaprojektiin viisi tuntia, kehitystyöhön kolme, harrastuksiin kaksi, hallintoon yksi, nettiluuhaukseen vajaa tunti, ja nyt EOT-bloggaamiseen menee vajaa tunti. Läppäriajan mitta on 12 tuntia. Kun siitä vähentää harrastukset ja nettiluuhauksen pois, saa tehokasta työaikaa (tämän postauksen valmistumisen jälkeen) reilut kymmenen tuntia. Otin tietenkin kuvakaappaukset päivän tilastoista ennen kuin sain tämän postauksen valmiiksi, joten ajankäytöstä puuttuu osa sisällöntuotannosta.
Lukemat ovat muutenkin hieman epätarkkoja. En aina vielä muista kääntää vekotinta oikeaan asentoon, ja pari kertaa perheenjäsen tuli pyörittelemään Timeularia.
”Mikäs tää on?”
”ÄLÄ KOSKE SIIHEN!”
Olin tänään siis ahkera ja tein kaiken lisäksi pahuksen pitkän työpäivän. On tässä silti korjattavaa. Aivan liian suuri osa päivästä oli säpäleistä.
Kuvakaappauksesta näkyy, kuinka paljon päivässä on muutaman minuutin hyppyjä joka suuntaan. Kaiken lisäksi osa hyppäyksistä jäi rekisteröimättä, koska en vielä muista kääntää tahokasta, kun tulee puhelu tai kun joku poikkeaa juttelemaan. Todellisuus on siis vieläkin pahempi kuin tämä.
Onneksi päivässä oli myös keskeytyksettömiä kirjoitusjaksoja ja kehitystyöjaksoja, joiden aikana sain vietyä tärkeitä projekteja eteenpäin.
Timeularin huonoin puoli on reissutyöhön sopimaton muoto ja koko. Oktaedri on nyrkkini kokoinen mötikkä (ja minulla on muuten iso käsi) eli vekotin vie tilaa laukusta aivan turhaan. Se ei silti voi olla pienempikään, koska muuten sivulle ei mahdu kirjoittamaan otsikkoa.
Huonosta kuljetettavuudesta huolimatta aion silti raahata Timeularia junassa, koska tavoitteena on mitata ajankäyttöä myös etätyöpäivinä. Voi olla, etten pidä tuloksista, mutta jostain on aloitettava.