Näin vuoden lopulla on hyvä tehdä väliaikakatsausta meneillään oleviin hankkeisiini.
- Kookosprojektini päättyi etuajassa. Pidän nykyään kaikista kookosherkuista, jopa Bountysta.
- Tammelle tehtävä kunnonkohotushanke alkoi vasta nelisen viikkoa sitten, ja nyt jo on kaksi kiloa pudonnut. (Aika hyvin, sillä välissä oli viikon mässäilyloma.) Kunnon kohenemisesta en tosin vielä osaa sanoa mitään.
- Graduani en ole tehnyt pätkääkään. Tapaan gradunohjaajani Leif Åbergin tammikuun alussa, joten siihen mennessä pitää olla enemmän tavaraa valmiina.
- Viestintäpäällikön koulutusohjelman lopputyö on jäänyt ihan hyvään vaiheeseen, mutta en ole pitänyt ohjaajaani Santtu Toivosta ajan tasalla. Tässäkin täytyy skarpata.
- Kokousten 7 kuolemansyntiä -kirja etenee. Käsiksen ekan version pitää olla valmiina 2.1., minkä vuoksi välipäivät menevät kirjoittamisen merkeissä.
- Nörtin esiintymisoppaan kirjoittaminen siirtyi keväälle. Meillä on Jannen kanssa sopimatta kirjoitusaikataulu, mutta olen jo joitain päiviä varannut helmikuulta.
- Tolkku blogiin -tuotteistusprojektini pilotti meni tosi hyvin, mutta olen ollut laiska lahna enkä ole markkinoinut pakettia potentiaalisille asiakkaille. Olen tehnyt yrittäjän perusmokan: olen aikatauluttanut kalenterini vain nykyisille asiakkaille enkä jättänyt tilaa uusasiakashankintaan. Sama saamattomuus pätee toiseen uuteen tuotteeseen, Joku tolkku -kirjoitusvalmennukseen.
Saldo on surkea. Kahdeksasta hankkeesta yksi (helpoin) on päättynyt etuajassa, neljä on hyvällä mallilla ja kolme on säälittävässä tilassa.
Olen yhtä tehoton kuin EU-hanke tai Tekes-rahoitteinen projekti.
Sitten kun riittää taas aikaa uusiin juttuihin, niin miten olisi opas Mokaajan käsikirja.
Kuinka toimia luovasti ja rohkeasti pelkäämättä liikaa mokia? Kuinka mokata sopivasti niin että pidetään symppiksenä eikä täytenä ääliönä tai pelottavana perfektionistina? Kuinka tunnistaa pahat mokansa ja sovittaa ne? Ja ennen kaikkea: kuinka oppia mokistaan ja yrittää fiksumpana uudelleen?
Käyttöä olisi.
Nimim. hävettää niin ettei saa nukutuksi
Tuohan olisi loistava idea. Suomalaiset tuntuvat pelkäävän hirveästi epäonnistumisia, vaikka tutkitusti ihmiset jotka epäonnistuvat useammin, myös onnistuvat useammin. Godin on kirjoittanut Linchipin kirjassaan tästä ilmiöstä.
Voisit ottaa Katleena tähän vielä kulmaksi kuinka auttaa organisaatioita luomaan kulttuurin, jossa epäonnistuminen on hyväksyttävää. Jos aina keskittyy vain välttämään epäonnistumista, on hyvin vaikea tehdä mitään oikeasti merkittävää.
-Tomi
Hyvä idea! Mokailu on tosiaan ollut nyt pinnalla. Jos teen siitä kirjan, tarvitsen pariksi jonkun organisaatiopsykologin tai vastaavan. Ajatuksena mokakirja on kyllä kiinnostava.
Ainoa ongelma – jos se siis on ongelma – on se, että kirja-aikatauluni on myyty kesään asti. Jos kirjoitan mokakirjan syksyllä 2012, se ilmestyy keväällä 2013. Onkohan buumi silloin jo ohi?
No on sinulla monta rautaa tulessa! Gradun aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta – onko joku erityinen syy miksi kirjoittaa kohuista akateemisessa viitekehyksessä vs. kirjaprojektina? Mitä tavoitettasi gradun valmistuminen edistäisi?
Heh, en edes maininnut mitään vapaa-ajan projekteistani. 🙂 Hankkeitten keräily on jokin syntymävika, koska olen tehnyt sitä aina.
Mutta asiaan – minulla ei ole mitään henkilökohtaista intohimoa valmistua. Se ei vaikuta itsearvostukseeni, ammatilliseen asemaani saati hintoihini.
Sen sijaan itse aihe tuntui niin mielenkiintoiselta, että siitä on tehtävä kirja. Kirjaa varten on joka tapauksessa tehtävä tutkimustyötä. Jos kohun leviämisestä väsää kirjan, niin saman tien vääntää gradun – kun kerran Lefa suostui ohjaajaksi. Toki kyseessä on kaksi aivan erilaista tekstiä, joten teen molempia rinta rinnan.
”Olen yhtä tehoton kuin EU-hanke tai Tekes-rahoitteinen projekti.”
Näin kirjoitit. Sen sijaan olet tehnyt JSN:lle kantelun tyhjänpäiväisestä aiheesta. Miksi sinulla on aikaa sellaiseen? Miksi muuten toinen kantelijoista oli entinen Hymyn (katkeroitunut???) valokuvaaja?
Miten uskottava kantelunne oli tämänkin valossa, kysyn. USKALLATKO SINÄ JULKAISTA TÄMÄN KATALEENA?
Kiitos kommentista! Miksi en uskaltaisi julkaista tekstiäsi? Kommenttisi kertoo sinusta kaiken tarpeellisen.