Äänestitkö Halla-ahoa? Olet osallinen raiskausuhkauksiin!

Rosa Meriläinen tviittasi tänään seuraavasti:

Tunnen Rosan ihan kohtuullisen hyvin. Suomi-areenassa rapsuttelin hänen koiranpentuaan ja juttelimme tapahtuman teemoista. Rosa on myös ollut moderaattorina Poliittisen puheen päivässä, jonka Antti järjesti pari vuotta sitten Retoriikan kesäkoulun yhteydessä.

Rosa ja minä olemme molemmat feministejä, mutta yksi iso ero meissä on: minä olen oikeistofeministi.

Oikeistofeministi kantaa itsevastuuta. Jokainen vastaa omista sanoistaan ja omista tekemisistään. Jos joku törttöilee, hän vastaa omista törttöilyistään. Minä taas päätän, puutunko törttöilyyn vai en. (Usein puutun.)

En siis millään lailla voi allekirjoittaa Rosan tviittiä. Rosan päättelyketju on liian pitkä ja hutera, jos muka Halla-ahon äänestäminen tekee ihmisestä osallisen tappouhkauksiin.

Oikeastihan osallinen on se, joka todistaa tappouhkausta eikä puutu siihen. Sen sijaan äänestyskäyttäytyminen ei millään logiikalla yllä samaan kategoriaan.

Huomautettakoon vielä, että itse en äänestäisi persuja ollenkaan. En allekirjoita koko ”islamisaation” käsitettä, en ole konservatiivinen, enkä ole uskonnollinen. Olen todennäköisesti aivan liian liberaali persujen kannattajaksi.

Silti tuo tviitti pakottaa oikomaan Rosan käsityksiä: Halla-ahon äänestäminen ei missään nimessä tarkoita osallisuutta tappo- ja raiskausuhkauksiin. Yhtä hyvin voisimme väittää, että Päivi Räsäsen äänestäminen tarkoittaa osallisuutta konservatiiviseen jokalauantaiseen lähestyssaarnaajaseksiin.

20 kommenttia

On yksinkertaisesti väärin olla pitkä, ahkera, tyylikäs tai pitkäjänteinen

Helsingin Sanomissa oli poikkeuksellisen perustelematon mielipidekirjoitus rikkauden vääryydestä.

Kirjoittajalta olivat unohtuneet järkiargumentit kokonaan, ja hän eteni tunneperusteisesti. Tunnevetoisuudella ei kuitenkaan voi kehittää yhteiskuntaa – vaikka joskus olisikin sellainen olo, että mun fiilis on oikee ja että sen pitäisi olla valtiollisen päätöksenteon pohja.

Niinpä kertaan nyt muutaman faktan, joka seuraisi, jos rikkaus jotenkin kiellettäisiin. Lisäksi listaan, mitä fakta- ja argumenttivirheitä mielipidekirjoituksessa oli.

  1. Ensinnäkään jos meillä ei olisi rikkaita, meillä ei olisi niitä, jotka maksavat yli puolet isoista tuloistaan valtiolle veroina. Sen sijaan meillä olisi paljon keskituloisia. Veroprosentti pienenisi, jolloin valtio saisi käyttöönsä vähemmän verorahaa teihin, sairaaloihin, kouluihin ja kulttuuritapahtumiin. Yhteiskuntamme infrastruktuuri kutistuisi ja surkastuisi väistämättä. Rikkaan euro on hänelle 40 senttiä ja meille muille 60 senttiä. Jos rikkaita ei olisi, meillä olisi moni asia absoluuttisesti huonommin.
  2. Jos rikkaus jotenkin kiellettäisiin, seuraisi kaksi asiaa:
    a) Rikkaat muuttaisivat ulkomaille, jolloin saamamme verot pienesivät vielä enemmän.
    b) Päämäärätietoisuus, yritteliäisyys ja ponnistelu vähenisivät, kuten kävi kommunismissa: mitä hyötyä tehdä töitä, kun siitä ei saa ansaitsemaansa palkkiota? Ihminen tarvitsee haaveita, niitä utopistisiakin.
  3. Mielipidekirjoituksessa oletetaan, että kaikki talouskavu tehdään luonnon riistämisen avulla. Tämä on kukkua. Digitalous, kiertotalous, cleantech ja tehokkaampi suunnitelmallisuus nimenomaan säästävät luontoa ja silti tuottavat kasvua. Lisäksi kehitystä voi ohjailla, kun verottaa epäekologisia ratkaisuja enemmän kuin puhtaita.
  4. Mielipidekirjoitus viittaa Roomaan, joka muka hajosi siksi, että ”kulttuurin mätäneminen ja loisivan yläluokan elättäminen”. Rooman romahduksen syiksi on kuitenkin listattu ensisijaisesti muita asioita, jotka voi tsekata Wikipediasta. Mielipidekirjoittaja lähinnä poimii sen osasyyn, joka sopii hänen agendaansa parhaiten, ja jättää muut käsittelemättä.

Mielipidekirjoituksen logiikka on samanlainen kuin otsikossani. On yksinkertaisesti väärin olla pitkä, ahkera, tyylikäs tai pitkäjänteinen, koska minä en ole sellainen vaikka haluaisin ja koska jotain haittaa niistä kaikista joskus on.

* * *

Tunnustan suoraan, että kyllä minuakin joskus kadehdittaa jonkun rikkaus. Vähänkö olisi hienoa matkustella suihkujetillä ympäri maailmaa, syödä huippuravintoloissa ja kylpeä samppanjassa.

En silti näe, että tie onneen on a) raha b) rahan saaminen pois rikkailta. Tie onneen on oman elämäntarkoituksen toteuttaminen.

Ilmeisesti joillakuilla elämäntarkoitus on kirjoittaa epäloogisia ja tunnevetoisia mielipidekirjoituksia.

* * *

Edit 15.8.2017 klo 23.55: Kannattaa muuten lukea Arno Kotron osuva kolumni hyvätuloisen ja varakkaan eroista sekä pienituloisen ja köyhän eroista. Tässä postauksessa käytin mielipidekirjoituksen mallin mukaan termiä ”rikas”, mutta yleensä ottaen kannattaa aina haastaa tuollaisen termin käyttäjä: Puhutaanko nyt varakkaista vai suurituloisista vai ison omaisuuden haltijoista? Ja mikä määrittelee rajan, jolloin joku on rikas tai köyhä?

6 kommenttia