Facebook on kohukanava, Twitter substanssikanava

Valmensin eilen TEMin väkeä Twitterin käytöstä, ja siellä eräs osallistuja totesi osuvasti:

Twitter on substanssikanava. Siellä on vähemmän kuvia ja viihdettä, enemmän asiaa.

Oma tuntumani on samanmoinen – toki asia riippuu siitä, keitä seuraa. Sen sijaan Facebookissa leviävät herkemmin kohut ja kissavideot.

Niinpä päätin tarkistaa omat tilastoni. Nappasin tiedot istuntojen lähteistä kahden kuukauden ajalta eli 23.8.–22.10.2014. (Toki tämä päivä on vasta aluillaan.)

Näppituntumani sanoo, että kohut leviävät Facebookissa, substanssi Twitterissä. Niinpä poimin postauksistani viisi ”eniten asiaa, vähiten kohua” -artikkelia ja katsoin niiden liikenteen lähteet. Poiminta on tietenkin subjektiivinen, mutta jätin pois ainakin kohukeissit, henkilökohtaiset kuulumiset ja Twitter-aiheiset postaukset.

Otin tilastoon seuraavat substanssipostaukset:

Ja liikenteen lähteet näyttävät tältä: suora liikenne ja Twitter ovat kirkkaasti johdossa. Otanta on toki epätasapainoinen, sillä en jaa itse postauksiani Facebookissa, mutta ne menevät automaattisesti Twitteriin. Silti en usko, että FB:n käyrä olisi juuri tuosta kohonnut, koska tylsät substanssipostaukset eivät saa niin paljoa suosiota.

Substanssipostaukset EOT liikenteen lahteet

Mutta entä jos kyseessä on niin sanottu kohu? Olen blogissa ottanut kantaa muun muassa viskigateen ja Amplian epäeettiseen toimintaan.

Niinpä otin viisi luetuinta postausta ja katsoin niistä vastaavat liikenteen lähteet. (Tilastossa näkyvät vain postausten omiin osoitteisiin tehdyt käynnit, eivät koko sivuston katselut.)

Tilaston hittejä ovat seuraavat postaukset:

Tällä kertaa kuvio on toisenlainen. Facebook hakkaa Twitterin kohuissa mennen tullen. Lisäksi keskustelupalstoilta tulee kävijäpiikkejä silloin, kun jokin puheenaihe on pinnalla.

Kaavion erikoisuutena näkyy varoitukseni Planeteo-tutkimuksesta, joka on hakukoneiden kestohitti. Nettihuijauksia googlataan aktiivisesti, joten Planeteo-postauksen lähdejakauma on erilainen kuin muiden.

EOTn suosituimpien postausten liikenteen lahteet

Tämä ei ole mikään tieteellinen tutkimus saati kattava otanta, mutta omien aihepiirieni tiimoilta Facebook ja keskustelupalstat ovat kohujen levittämisen kanavia. Jos haluat nostaa äläkän, tee se Facessa. Jos taas haluat välttää metakkaa, liiku Twitterissä.

 

1 kommentti

Sudenpentujohtajasta toimitusjohtajaksi

(Pikainen lukuohje ei-partiolaisille:

  • Sudenpennut = 7–9-vuotiaita partiolaisia, koulussa siis 1–3-luokkalaisia.
  • Seikkailijat = 10–11-vuotiaita partiolaisia, koulussa siis 4–5-luokkalaisia.)

Aloitin ensimmäisen sudenpentulauman vetämisen partiossa syksyllä 1990. Olin 14-vuotias, ja sudenpennut olivat eka- ja tokaluokkalaisia.

Olin surkea johtaja. Osasin kyllä leikittää, organisoida ja opettaa käytännön asioita, mutta en taatusti osannut tunnistaa yksilöiden vahvuuksia, kehittää ryhmäkemiaa, valmentaa johtajuuteen tai kouluttaa ryhmätyötaitoja. (Lähinnä olin innoissani, kun pääsin leikkimään piilosta lasten kanssa.)

Välissä hukkasin kokoustilan avaimen puoleksi vuodeksi, joten tapaamisissa oli pitkä katko. Lopulta avain löytyi talvitakkini taskusta, ja partio pääsi taas jatkumaan.

Nyt mennään syksyssä 2014. Olen vetänyt partioryhmiä yli puolet elämästäni. Välissä oli kolmen vuoden tauko, kun omat tytöt olivat vauvoja, mutta ryhmänvetokokemusta on kertynyt silti 21 vuodelta.

Tämänhetkinen ryhmäni on Sudet. He ovat 11-vuotiaita seikkailijoita, joita olen vetänyt ekaluokkalaisista asti, siis nyt viidettä vuotta. Ryhmän nimi oli sudenpentuvuosien aikaan Repolaiset, mutta kun Repolaiset siirtyivät vuosi sitten seikkailijoihin, nimenkin piti kasvaa. Ryhmä valitsi nimekseen Sudet.

Vähitellen olen oppinut kohtuuhyväksi partiojohtajaksi. Mutta voisiko partioryhmän johtamisesta oppia jotain työelämäänkin?

1. Yhdistä ja erota.

Susista olen huomannut, että lapset mieluusti toimivat tietyissä 2–3 hengen vakioryhmissä. Välillä annan heidän puuhata vakioryhmissä, joissa vuorovaikutus on mutkattominta. Välillä taas ryhmittelen heidät uusiksi tarkoituksella, jotta he oppivat toimimaan myös muitten kanssa.

2. Luokaa oma kieli.

Talvileirillä teimme juhla-ateriaa, ja meille syntyi vahingossa ”italialais-espanjalaisen mestarikokin kieli”. Aina kun kokkaamme, puhumme suomea ulkomaalaisittain murtaen. Siitä on tullut perinne, johon Susien ulkopuoliset kyllästyvät. Mutta se yhdistää meitä. Molto bene makarooni jauheliiha mycke bueno!

3. Luokaa omat vitsit.

Susien kanssa kehotamme joskus toista kokeilemaan ”mun luonnonkiharaa lapasta”, ”luonnonterävää puukkoa” tai ”luonnonvahvaa makkaratikkua”. Tätä inside-juttua on turha avata tässä, mutta se huvittaa meitä yhä.

4. Pyydä vastuuta, anna vastuuta.

Syysleirillä viime viikolla Sudet pyysivät, saisivatko he olla yöllä kipinävuorossa. Niinpä annoin heidän vartioida tulta aamuviidestä aamuseitsemään. 11-vuotiaat partiolaiset pitivät kaksi kamiinatelttaa kuumina ja tekivät aamuyöllä suklaabanaaneja nuotiolla. He osaavat nyt lisätä kamiinaan puita ja vartioida paloturvallisuutta (mitä kovin moni 11-vuotias ei osaisi tehdä).

Seuraava haaste on partiolippukunnan pikkujoulujen järjestäminen. Susien tehtävänä on huolehtia tarjoilut ja juontaa ilta.

* * *

Mitä olen 21 vuoden johtajataipaleestani oppinut?

En yhtään mitään.

Työelämässä olen yhä huono esimies, surkea priorisoija ja säälittävä suunnittelija. Mutta ehkä jonain vuonna opin hyödyntämään partiotaitoja myös työelämässä.

 

3 kommenttia

Miten vuorokauteen saa 27 tuntia?

Jääskeläisen Janne postasi tänään otsikolla Miten vuorokauteen saa 27 tuntia? Allekirjoitan monet Jannen vinkeistä: liikunta on tärkeää, ja liika televisio ja someilu pitää karsia.

Postauksen alussa Janne viittasi minun tehokkuuteeni, joka itse asiassa on mukatehokkuutta. Tehokkuuteni on nimittäin seuraus siitä, että jätän kaikki normaalien ihmisten asiat tekemättä.

Päätin siis jatkaa Jannen ideaa ja listata omat vinkkini ajansäästämiseen. Näistä moni on itse asiassa nolohkoja epävinkkejä.

En seuraa muita aloja. Tunnustan suoraan, että olen yleissivistykseltäni tyhmä. En seuraa lainkaan urheilua, musiikkia, viihdettä, ruokakulttuuria saati Euroopan ulkopuolista politiikkaa. Myös kaunokirjallisuus on jäänyt nolosti vähemmälle, enkä katso televisiosta edes laatusarjoja. Tämä on säästänyt aikaani tärkeämpiin asioihin. Valinta oli aluksi vaikea, mutta lopulta tajusin, etten voi pyrkiä tietämään kaikesta kaikkea. On siis parempi keskittyä.

En siivoa. Suomalainen nainen käyttää päivästään aikaa siivoamiseen ja kotitöihin yli tunnin (pdf). Aivan turhaan. Senkin ajan voi käyttää johonkin tärkeämpään. Siivoamisen sijaan voit valita kahdesta vaihtoehdosta: elä sotkussa tai käytä siivoojaa. (Minä elän sotkussa.)

En seuraa anonyymia verkkokeskustelua – saati osallistu siihen. Olen haksahtanut joskus tähän harhaan. On helppo jäädä koukkuun, kun trollit, purnaajat, ääripääihmiset ja marttyyrit ottavat yhteen. Se on kuin saippuasarjaa seuraisi. Samalla on helppo käydä kertomassa oma kantansa – aivan kuin se vaikuttaisi yhtään mihinkään. Mutta Suomi24, Vauva.fi ja muut yleispalstat syövät aikaa ja tunne-energiaa enemmän kuin ne antavat. Ajansäästön takia ne kannattaa jättää pois ja korvata oikeilla ihmiskontakteilla.

Minulla on rastat. Hahaa, ei puolen tunnin hiustenlaittoa aamuisin. Ihanan kätevää. Jos et halua rastoja, ota kalju tai itse ajeltava siili. Tai syvälle vedetty pipo.

En soittele kuulumisia kavereille. Tämä johtuu itse asiassa huonosta kuullunhahmottamiskyvystäni. En ole hyvä puhelimessa: joudun pinnistelemään jotta ymmärtäisin puhutun, ja ympäristön visuaalinen häly vie huomioni helpommin kuin korvalla oleva luuri. Vaihdan siis kuulumiset Facebookissa, Twitterissä tai nokikkain. Kontakteihini taitaa kuulua vain kolme ihmistä, joiden kanssa puhun tunnin puheluita. (Btw, Janne on yksi heistä.)

En käy kylässä. Tapaan töissä ja harrastuksissa niin paljon ihmisiä, että vapaailloille emme yleensä sovi mitään. Kyläilyvaje voisi olla tuhoisaa sosiaalisten suhteiden kannalta, mutta onneksi kaverimme tuntevat tilanteen ja ymmärtävät sen. Treffaamme kyllä säännöllisesti, mutta varmasti harvemmin kuin moni muu.

En shoppaile. Tämä on kuulemma monen ihannepuuhaa, mutta itse en jaksa juosta kaupoissa. Useimmiten ostan uudet vaatteet kiireessä siksi, että edellisten päälle valui ketsuppia, ja seuraava asiakastapaaminen on vartin päästä.

En pyöri unettomana sängyssä. (Tämä vinkki on lisätty tekstiin 21.10.2014 klo 17.10.) Yleensä nukun hyvin, mutta jos jokin keskeneräinen käsikirjoitus valvotuttaa, nousen suosiolla ylös kirjoittamaan. On hyödytöntä pyöriä sängyssä unettomana kaksi tuntia, kun voi kirjoittaa tunnin tai pari, painua väsyneenä uudelleen pehkuihin ja nukahtaa välittömästi.

En yritä harrastaa kaikkea. (Tämä vinkki on lisätty tekstiin 21.10.2014 klo 17.10.) Olisi ihanaa oppia laulamaan, puhumaan ranskaa ja soittamaan rumpuja. Olisi myös upeaa tanssia, askarrella ja maalata. En kuitenkaan tee niitä, koska ne eivät ole ykkösprioriteettejani. Käytän sen ajan mieluumin perheeseen ja muiden haaveiden saavuttamiseen. Kun valitsee vain muutaman ydinhaaveen, ne on helpompi saavuttaa.

* * *

Tällä metodilla saa kirjoitettua 5–6 kirjaa vuodessa, pidettyä kolme kuukautta lomaa ja lisäksi hoidettua perhettä, parisuhdetta ja yritystä.

Kaupan päälle saa huonon omantunnon epäsiististä kodista, pitkästä kyläilyvelasta ja surkeasta yleissivistyksestä. Ja voi hylätä haaveet tyylikkäästä ulkoasusta, jotka on kruunattu kiiltäväksi föönatulla tukalla.

 

9 kommenttia