Raportti Tukholman Vikingaliv-museosta

Kesä on tullut, ja sen myötä myös vapaa-ajan aiheet lisääntyvät blogissa.

Vikingaliv on tehty vanhaan venehalliin.

Kävimme perheen kanssa Vikingaliv-museossa Tukholmassa keskiviikkona. Nopea raportti paikan päältä:

Plussaa

  • Elämyksellinen kärryajelu Ragnfrids Saga kuului lipun hintaan. Tarinassa oli elävöitetty viikinkihistoriaa helkutin tehokkaalla tavalla. Kärryajelu ei sovi alle 7-vuotiaille, mutta onneksi meillä ollaan jo isompia ja kyynisempiä.
  • Näyttelyssä oli aidon hautalöydön perusteella ennallistettu ihmisen kokoinen viikinkivahanukke. Videolta pystyi katsomaan myös nuken valmistusprosessia. Nukke oli juuri niin aidon näköinen kuin laadukkaalta museolta voi odottaa: se oli yksi näyttelyn parhaista paloista.
  • Näyttelyssä sai tunnustella viikinkien asumateriaaleja ja kokeilla aseiden painoa. Varmasti uutta niille, jotka eivät ole koskaan hipeltäneet aikakauden varusteita.
  • Paikalla oli hyviä selfiepaikkoja. Näyttelyssä oli miniviikinkivene purjeineen sekä palanut ja kellahtanut viikinkiveneen runko. Niissä saa otettua kivoja kuvia muksuista ja itsestään. (Joku voisi luulla, ettei tämä ole museolle tärkeää, mutta kyllä se nykyään on. Asiakkaille pitää mahdollistaa selfien ottaminen kivassa paikassa.)
  • Näyttely oli mietitty tarkkaan myös visuaaliselta kannalta. Museo oli kaunis ja kiinnostava, ja tila oli rytmitelty fiksusti. Digiä ja videoita oli hyödynnetty runsaasti, kuten nykyään kuuluu.
  • Museokaupassa oli osattu yhdistää viikinkihenkisyys ja mundiksen vaatimukset. Harva ostaisi viikinkihuppua tai 75-senttistä puukilpeä, mutta tarjolla oli viikinkikuvioituja muistivihkoja, lasikoruja ja pieniä riimukiviä. Valikoima oli runsas, ja hinnat olivat museokaupaksi varsin kohtuulliset.

Miinusta

  • Museo oli kooltaan varsin pieni, joten lipun hinta olisi voinut olla hitusen alempi.
  • Viikinkiharrastajina emme oppineet kovin rutkasti uutta. Museo sopii enemmän niille, jotka eivät harrasta kyseistä periodia.
  • Tekstejä oli runsaasti, ja ne olivat ruotsiksi ja englanniksi. Kyllähän niitä aikuinen lukee, mutta lapselle alkaa käydä raskaaksi kahlata kaikki läpi.
  • Olisin kaivannut lapsille jotain käsillä tekemistä: ”näin rakennat minihirsistä viikinkitalon” tai ”näin teet lautanauhaa”.

Miten valmistautua, jos lähdet Vikingaliviin?

  • Jos perheessä on alle 7-vuotiaita, jätä ne ulkopuolelle sateeseen. Näyttelyssä on liikaa tekstiä perheen pienimmille, eikä kärryajeluunkaan pääse mukaan.
  • Jos harrastat viikinkiaikaa, sinun kannattaa tietenkin pukeutua ajanmukaisesti. Meitä kaikkia harmitti, kun pyörimme upeassa miljöössä mundisvaatteissa.
  • Museo toimii ilman käteistä, joten ostoksia varten pitää olla kortti. Kannattaa ostaa pääsyliput etukäteen Vikingalivin verkkokaupasta.
  • Tarvitset kuitenkin säilytyslokeroihin kolikoita. Muistaakseni vekotin vaati 10 kruunun kolikon, jota meillä ei ollut ja katkeroiduimme emmekä tule enää ikinä uudelleen reput painoivat kauhea kokemus julma kohtalo.

Jos muuten haluat paremman viikinkielämyksen ja kaiken lisäksi lähempää, tule Hämeen keskiaikafestivaaleille katsomaan viikinkitaistelua ja viikinkiheviä 16.–20.8.

PS. Lopuksi sattui pieni episodi:

6 kommenttia

Kipakka aivopähkinä! Osaatko ratkoa tämän! Katso kuva!

Kaikki tietävät, että olen aikaani seuraava valveutunut yksilö, jonka tarkkuus vetää vertoja Robin Hoodille.

Niinpä seuraava kirjani on pulmateos nimeltä Aivojen huoltokirja – älä ajele autopilotilla. Kustantajana on Alma Talent. (Lisään linkin verkkokauppaan, kunhan kansi on valmis.)

Ajattelin pulmakirjan olevan juuri nyt kova juttu, koska Facebookissa kiertää valtava määrä älypähkinöitä. Selvästikin ihmiset ovat kiinnostuneita niistä. Lisäksi nykyään kulutetaan rutkasti hyvinvointituotteita ja -palveluita kuten kuntosalikortteja, superfoodeja ja joogatunteja, joten tilaa lienee myös aivojen huoltokirjalle.

Ovelana yksilönä ajattelin tietenkin kiusata lukijoitani. Päätin julkaista yhden pulmatehtävän sieltä vaikeammasta päästä. Tässä on nyt kaksi riskiä:

  1. Kaikkien mielestä tehtävä on liian pitkä ja tylsä.
  2. Tehtävään on lipsahtanut jokin virhe, jonka vuoksi tehtävä on mahdoton ratkoa.

Kannan kuitenkin riskejä ronskimmin kuin Hulk, joten täältä pesee:

Omat koirat purivat

Perhe Tuhnanen harrastaa näyttelykoiria. Heillä on viisi eri rotuista koiraa, joista jokaisella on tarkka ruokavalio ja oma tunnusvärinsä ruokakipoille, hihnoille ja tassupyyhkeille. Jokainen koira suostuu syömään vain yhtä herkkua.

Tuhnaset ovat koirineen näyttelymatkalla, ja sinä vahdit taloa. Kuljet ympäri heidän kotiaan ja olet pitkästynyt. Eteisessä roikkuu viisi talutushihnaa siistissä järjestyksessä tummimmasta vaaleimpaan: musta, sininen, punainen, keltainen ja valkoinen. Tuhnasten lapset ovat piirtäneet muistitaululle koirankuvia, joista ei saa mitään tolkkua, mutta niiden alla lukee koirien nimet: Turre, Pena, Luffe, Fyffe ja Goljat.

Menet keittiöön ja otat välipalaa. Yhdessä rasiassa on nakkeja, makkaroita ja kinkkua. Rasian päällä on teksti: ”Ei Fyffelle! Se raasu on allerginen lihalle.”

Teet itsellesi voileipää tiskipöydän ääressä. Työvalo on rikki, mutta hämärässä näet, että tiskialtaassa on valkoinen tai keltainen koirankippo, jossa lukee Pena. Kippo on aivan kuolassa ja karvoissa – kuten koko keittiökin.

Pian Tuhnasilta tulee viesti kännykkääsi. Siellä on näyttelykuulumisia. Et tunnista kovin hyvin kaikkia koirarotuja, mutta kuvassa on labradorinnoutaja tai dobermanni. Saatetekstissä lukee ”Eläköön! Turre voitti kunniamaininnan! Palkinnoksi annoimme sille makkaran.” Sinua ei juuri kiinnosta elukan näyttelymenestys.

Kohautat olkiasi ja menet katsomaan olohuoneen palkintovitriiniä. Siellä on pokaali, jonka tekstiä et näe kunnolla, koska teksti kiertää pyöreää jalkaa. Pokaalissa lukee ”-ffelle ensimmäinen palkinto puudelien sarj-”. Sen vieressä on läjäpäin mitaleita ja ruusukkeita. Vitriinissä on myös kehystetty valokuva, jossa pystykorvalla on suussaan keksipaketti. Tuhnaset hymyilevät sen vieressä ja pitävät koiraa vaaleassa hihnassa. Hihnan väristä ei saa täysin selvää, mutta se lienee keltainen tai valkoinen.

Taas tulee uusi viesti. Tuhnaset kertovat koiravitsejä. ”Aattele, Goljat yritti vahingossa syödä kinkkua, mutta se inhoaa sitä! :) :) :)” Samanlaiset laatuviestit jatkuvat. Seuraavassa kuvassa on mustaksi palanut nakki: ”Hihihii! Jos tämän laittaisi oikeaan ruokakippoon, sitä ei erottaisi ollenkaan kipon väristä!!!!111” Huokaiset alistuneesti ja laitat kännykkäsi äänettömälle.

Kävelet olohuoneen sohvalle ottamaan torkut. Astut matkalla siniseen vesikippoon, jossa on jonkin helkutin puudelin tai cockerspanielin kuva. Kiroilet ja menet ripustamaan vetiset sukkasi kylpyhuoneeseen.

Kylpyhuoneessa on pyykkiä joka paikassa. Siellä haisee märkä koira ja märkien koirien märät pyyhkeet. Eilen taisi olla sadepäivä. Keltaiset pyyhkeet ovat täynnä mustia karvoja, joten ainakaan ne eivät kuulu cockerspanielille, puudelille saati pystykorvalle. Peset kätesi ja kuivaat ne karvaisiin pyyhkeisiin. Pyyhit karvaiset kätesi farkkuihisi.

Tulee uusi viesti. Tuhnaset ovat närkästyneitä: ”Ajattele! Eihän dobermannille sovi ollenkaan keltainen väri. Kuka muka valitsisi sellaisen dobermannille? Katso nyt tätäkin palkintomattoa!!!!” Sinä pyörittelet silmiäsi.

On iltapäivä. Menet uudelleen hakemaan välipalaa jääkaapista. Löydät kaksi juustopakettia, joista toisessa lukee ”ihmisten” ja toisessa ”Penan”. Tässä vaiheessa sinua ei enää kiinnosta koko talous, joten syöt Penan juustot ja avaat viskipullon.

Mitkä ovat koirien nimet, rodut, tunnusvärit ja suosikkiherkut?

28 kommenttia

Spiikkikorttien ABC – miten teet ne ja miten käytät niitä?

Nyt takanani on sen verran monta juontokeikkaa, että on aika käsitellä spiikkikortit eli juontokortit. Tiedäthän ne lappuset, joista seminaarin moderaattori tai livelähetyksen juontaja lunttaa seuraavat höpinänsä?

Nyt on tulossa ääliömäisen pitkä postaus. Koeta jaksaa.

Juontokorttien paperi ja muoto

Paras korttikoko on vaakasuuntainen A5. Sitä pienempään on vaikea mahduttaa tekstiä, ja sitä suurempi taas peittää juontajan keskivartalon ja herättää huomiota. Paperin pitää olla kartonkia, jottei se lerpu kädessä. Tavallinen printattu A4-tulostuspaperi on surkein mahdollinen valinta. Varsinkin jos juontajaa jännittää, ohut paperi alkaa täristä helpommin kuin kartonki.

Spiikkikortin taustapuoli – siis se joka on yleisöön päin – on paras olla mattapintainen tummahko pinta, jossa on tapahtuman logo, nimi tai hashtag. Mattapintaa vaadin siksi, jottei kortti kiillä kuvissa. Tummaa kannatan siksi, jottei kortti herätä liikaa huomiota.

Miksi kortti sitten on vaakamuotoinen? Siksi että näkökenttäsikin on. Vaakakortin kanssa silmäsi eivät joudu tekemään pystyliikettä, joka näyttää helposti hapuilulta. Toki jos silmäsi sattuvat sijaitsemaan otsassasi päällekkäin, voit käyttää pystykortteja.

Paperin pitää muuten olla hitusen karheaa, jolloin kortit eivät luista toisiaan vasten. Samalla varmistat, että mustekynä tarttuu niihin.

Jouduin kerran itse tilanteeseen, jossa järjestäjä oli tilannut spiikkikortit. Ne olivat niin liukasta materiaalia, että pakka oli livetä koko ajan kädestä, eivätkä kuulakärkikynällä tehdyt merkinnät pysyneet korteissa. Jouduin puristamaan pakkaa rystyset valkoisina, mikä taatusti näytti ulospäin jännittämiseltä. (Ja sitähän se oli: jännitin koko ajan, putoavatko kortit pitkin lavaa.)

Miksi muistiinpanot eivät ole digitaaliset?

Jos luet puheenvuorosi täppäriltä tai kännykältä, vekotin poikii muutaman ongelman:

  • Akku voi loppua tai ruutu voi pimetä, ellet ole muistanut ladata ja säätää laitetta pysymään hereillä.
  • Laitteen ledit heittävät naamallesi alavalon, joka saa sinut vaikuttamaan joko pahoinvoivalta tai vampyyriltä. Ihannetilanne on tietenkin pahoinvoiva vampyyri.
  • Kun räpläät laitettasi esiintymisen aikana, sinusta otetut valokuvat näyttävät siltä, että luet Facebookia. Tekninen laite ei anna sitä vaikutelmaa, että keskityt osallistujiin.
  • Kännykkä on yleensä liian pieni muistiinpanoihin. Täppäri taas on liian raskas, jolloin kädet väsyvät pitkän tapahtuman aikana.

On siis tilanteita, joissa perinteinen paperi on parempi kuin digivekotin.

(En olisi ikinä uskonut sanovani tuota.)

Juontokorttien fontti ja pistekoko

Lähtökohtaisesti spiikkikortteja ei kannata kirjoittaa käsin. Useimmilla meillä sormet herpaantuvat, kun rustaa kuudennetta korttiaan. On hitusen noloa yleisön edessä huomata, ettei saa selvää omasta käsialastaan.

Käytännössä teen niin, että tulostan materiaalit tavallisille aanelosille, jotka sitten teippaan kortteihin. Samaa tekniikkaa käyttävät ainakin Ylen toimittajat.

Spiikkikortteja pitää pystyä lukemaan silloinkin, kun lavalla on hämärää ja spottivalo paistaa silmiisi. Käytä siis korteissa isoa pistekokoa. Itse tykkään Cambriasta koossa 16. En koskaan tulosta kortteihin päätteettömiä fontteja kuten Arialia, koska niissä menevät helposti sekaisin pieni ällä ja iso ii. Tämä on tärkeää silloin, jos joutuu lukemaan paikallisen wifi-verkon salasanoja tai ict-firmojen innovatiivisia nimiä.

En ikinä käytä suuraakkosia, koska niitä on hidas lukea. Jos pistekooksi ei riitä 16, suurenna sitä äläkä käytä capslockia.

Älä myöskään kirjoita kortteja täyteen reunasta reunaan. Ideana on, että rivillä on korkeintaan seitsemän sanaa. Silloin näet sisällön yhdellä vilkaisulla. Marginaaliin voit nyhertää kynällä viime hetken merkintöjä muutosten varalta.

Juontokorttien sisältö

Aloita numeroimalla korttien vasemmat yläkulmat. Jos käy niin kurjasti, että pakka putoaa kädestäsi, saat vielä koottua sen järjestykseen yleisön edessä ja vitsailtua asiasta. Jos tilaisuus on tarkkaan aikataulutettu seminaari, jokaiseen korttiin kannattaa kirjoittaa myös se kellonaika, jolloin on aika lukea spiikki.

Kirjoita jokaiselle kortille vain yksi sisältö. Jos siis juonnat palkintogaalaa, yhdessä kortissa on yhden kisakategorian spiikit ja ehdokkaat. Jos taas juonnat seminaaria, yhdessä kortissa on yhden puhujan esittelyspiikki sekä puheenvuoron kellonajat.

Jos moderoit seminaaria, varaa jokaisen puhujan jälkeen kysymyskortti siltä varalta, että yleisökysymyksiä ei tule. Kysy etukäteen puhujalta hänen aihettaan tai pyydä hänen diojaan, jolloin voit valmistella spontaanit kysymyksesi etukäteen. Tätä korttia ei tietenkään tarvita silloin, jos yleisö on aktiivinen.

Monessa tapahtumassa on tietty toistuva repliikki, jota sinun pitää muistaa hokea aina sopivassa välissä. Bisnesseminaarissa se on hashtag, ja television hyväntekeväisyysgaalassa se on äänestyspuhelinnumero. Kirjoita tämä toistuva lause esimerkiksi joka toisen kortin alareunaan, niin pystyt sanomaan sen aina sopivassa välissä, kun aikaa on.

Juonnoissa pitää aina kertoa esiintyjien, palkittujen tai sponsorien nimiä. Tarkista silloin etukäteen, miten nimi lausutaan. Itse kirjoitan nimen lappuun niin kuin se sanotaan, en niin kuin se kirjoitetaan. Esimerkiksi sukunimi Baer lukee kortissani nimenkantajan toiveen mukaan joko ”Baaer” tai ”Bäär”. (Tämän vuoksi en koskaan kehtaa näyttää korttejani kenellekään. Niissä on varsin vapaamuotoisia nimien kirjoitusasuja.)

Yleensä käytän vielä korostustusseja asioiden merkitsemiseen. Esimerkiksi vihreällä väritän palkintokategorian nimen ja sinisellä palkinnon jakajan nimen. Silloin pystyn pitämään katseeni yleisössä, ja löydän yhdellä vilkaisulla kortista oikean asian.

Kollegan kanssa juontaminen

Jos kanssasi on kollegajuontaja, korteissa pitää näkyä teidän molempien replat. Itse teen aina niin, että omani ovat mustalla ja kollegan vaaleanharmaalla. Jos jotain sattuu, pystyn tarvittaessa paikkaamaan kaveria. Samalla tiedän, koska on minun vuoroni, kun näen kortista tarkkaan, millainen kollegan osuus on.

Tutustu juontajapariisi etukäteen. Silloin osaatte yhdessä reagoida spontaanisti tilanteisiin, joita tapahtumassa tulee eteen.

Miten juontokortteja käytetään?

Kun olet lukenut yhden kortin, siirrä se pakan taakse. Älä visko kortteja pitkin lavaa, koska se näyttää välinpitämättömältä ja epäsiistiltä. Pahimmillaan joku liukastuu kortteihisi.

Aina kun poistut lavalta kokonaan, poista kädestäsi käytetyt kortit. Silloin selviät vähemmällä keräilyllä, jos pakka sattuu myöhemmin putoamaan kourasta.

Mitä muuta?

Huolehdi siitä, että näet jostain kellon. Jos tilassa itsessään ei ole kunnon kelloa eikä monitoriakaan ole saatavilla, lataa täppäriisi kellosovellus, joka näyttää kellonaikaa helkutin isolla. Pistä padi etupenkkiin ja poista siitä automaattinen näytön pimennys. Itse käytän tähän Meantermin Clocksia.

Jos sinulle on jaettu kaulaan tai rintaan nimikyltti, nappaa se pois ennen esiintymistä. Se ei näytä hyvältä kuvissa, ja se on juontajalla täysin turha.

(Edit 14.6.2017 klo 16.05 Facebook-keskustelun perusteella: juontajalla pitää aina olla kaulusmikki tai headset. Käsimikrofoni pitää toisen käden varattuna, ja se taas kutistaa eleitä.)

* * *

Entä mikä on tärkein neuvoni juontajalle?

Vaikka housusi ratkeaisivat, juontokorttisi palaisivat tai valot sammuisivat, tilaisuus on sinun käsissäsi. Sinun suhtautumisesi ratkaisee tilaisuuden ilmapiirin. Jos oma asenteesi on positiivisen rento, sama fiilis leviää myös osallistujiin.

 

4 kommenttia