Toimittaja, älä tee aakkosjuttua

Kauppalehden Jenny Jännäri oli kirjoittanut jutun 100 asiaa, jotka pitää tietää juuri nyt.

Kivaa, ajankohtaisten asioiden listaus! Ja aakkostettuna!

Surullinen piirre kuitenkin oli se, että Jännäri oli halunnut kirjoittaa väkisin jotain jokaisen kirjaimen kohdalle. Niinpä pienpanimot on laitettu epäloogisesti kohtaan Ö niin kuin öl ja naisjohtajuus kohtaan X niin kuin X-kromosomi.

Jos yritykset tekisivät puhelinluettelonsa samalla logiikalla, niin Emppu Esimies olisi aakkostettu kohtaan Överi-Emppu, koska ”muuten tää öökirjaimen kohta ois ihan tyhjä, kun ei meillä oo ketään ööllä alkavaa”.

Jutun sisältö pitäisi koostaa pohditusti sadasta tärkeimmästä ajankohtaisesta ilmiöstä tai keksinnöstä. Sisältöä ei saa koostaa sen mukaan, millä kirjaimella alkavia sanoja juttuun satutaan tarvitsemaan. Muuten Å-kirjaimessa on aina Åbo tai Åland, riippumatta jutun aiheesta.

 

4 kommenttia

”Ei tällä diaesityksellä mitään tunteita haeta”

Viimeistelemme Jarkon kanssa diaesityksiä käsittelevää kirjaamme Lisää otsikko napsauttamalla. Kirjoitin tänään koosteen siitä, mitä ovat tunnetavoitteet diaesityksessä.

Liian monet diaesitysten pitäjät nimittäin kuvittelevat, että fakta on tärkeintä. He uskovat, että sisältö ratkaisee. Kun se on kunnossa, niin kaikki muu menee omalla painollaan ja yleisö lakoaa maahan palvomaan uutta messiastaan.

Väitän kuitenkin, että fakta ei riitä. Jokaisella diaesityksellä pitää olla kaksi tavoitetta:

  • tiedolliset tai taidolliset tavoitteet
  • emotionaaliset tavoitteet.

Mitä haluat saada aikaan? Mitä katsojien pitää ajatella tai tehdä, kun he ovat nähneet diaesityksesi? Mikä tunnereaktio heissä pitäisi herätä?

Tunnereaktio tarvitaan aina. On turha kuvitella, että pelkkä fakta kantaisi yhtään mihinkään. Tämä pätee silloinkin, kun osallistujissa olisi vain juristeja, ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Asiaa on tutkinut muun muassa Nobel-palkittu taloustieteilijä Daniel Kahneman. Hän kertoo kirjassaan Thinking, Fast and Slow tunteiden voimakkuudesta ja siteeraa samalla psykologi Jonathan Haidtia:

The emotional tail wags the rational dog.

Mitä tunteiden huomiointi sitten tarkoittaa faktakeskeisen yleisön kanssa? Ei kai kukaan heistä ole tullut kuuntelemaan esitystä fiilisten vuoksi? Ethän sinä voi ryhtyä heittelemään ruusun terälehtiä ja paijaamaan päätä.

Jokainen ihminen kuitenkin käy tunteiden voimalla, vaikkei sitä itse haluaisi myöntääkään. Faktakeskeisessä osallistujaporukassa tunteet syntyvät esimerkiksi näin:

  • Osallistuja tuntee mielihyvää, kun arvostettu puhuja kertoo asian, joka tukee osallistujan mielipidettä. Hän voi jatkossa perustella omaa mielipidettään siteeraamalla asiantuntijaa.
  • Osallistuja tuntee tyytyväisyyttä ja oppimisen iloa kuullessaan uusia faktoja. Mitä helpompi hänen on muistaa nämä faktat, sitä pitemmälle tyytyväisyys kantaa, kun faktat hyödyttävät häntä omassa työssä.
  • Osallistuja nauttii, kun tieto on pureskeltu sopiviin palasiin ja sen kanssa edetään loogisesti. Esitystä on helppo seurata, eikä valtava datavyöry tukahduta.
  • Osallistuja kokee tyytyväisyyttä, jos hän saa olla yksi tuoreen tiedon ensimmäisistä vastaanottajista. Uusi tieto antaa hänelle kilpailuetua omassa työssä.
  • Osallistuja kokee huojennusta ja jopa iloa, kun hän saa helpon käytännön työkalun tai esimerkin monimutkaiseen asiaan. Hän säästää aikaa, kun hänen ei itse tarvitse ratkaista soveltamisen ongelmaa tai luoda uutta etenemismallia.

On siis turha väittää, että ”ei tänne ole tultu tunteita hakemaan”. Jokainen hakee tunteita, ja sinun tehtäväsi esiintyjänä on tuottaa niitä. Tunteet toki syntyvät eri asioista. Joku nauttii esiintyjän huumorista, toinen tarinoista, kolmas loogisuudesta ja neljäs käytännön vinkeistä.

Määrittele aina sekä tunnetavoitteet että tieto- ja taitotavoitteet, jotka haluat osallistujien saavuttavan. Ne voivat olla esimerkiksi tällaisia:

  • ”Haluan, että osallistujat poistuvat tyytyväisinä siihen, että he ovat oppineet virkkaamaan ketjusilmukan.”
  • ”Haluan, että osallistujat poistuvat toimeliaina ja innostuneina kokeilemaan uutta renkaanvaihtometodia, jonka heille esitin.”
  • ”Haluan, että osallistujat hieman turhautuvat kasauslinjaston nykytilanteeseen ja ryhtyvät vaatimaan muutosta toimintatapoihin.”
  • ”Haluan, että osallistujat kiinnostuvat oman motivaation merkityksestä ja ehkä oppivat vastaamaan omista tunteistaan reklamaatiotilanteissa.”
  • ”Haluan rohkaista ja innostaa osallistujia ottamaan paremman vastuun lisämyynnistä.”

Jos esitykselläsi ei ole tunnetavoitetta, se on vasta puolikas esitys.

5 kommenttia

Somekeskustelun lyhyt oppimäärä

– Mä pidän ruusuista.

– Mitä? Entä neilikat? Vihaatko sä sitten neilikoita?

– Eikun mä tarkoitin, että mä vain satun tykkäämään ruusuista.

– Onko meidän muidenkin nyt pakko alkaa rakastaa ruusuja?

– Mä vain siis puhuin omasta näkökulmastani…

– Eikö se ole aika itsekästä, että puhuu vain itsestään? Ajattelisit vähän ruusuallergikkoja!

– No mä tietty ymmärrän, että ne ei tykkää ruusuista. Mutta mä vain yritin kertoa, että mun mielestä ruusut tuoksuvat hyvältä ja näyttävät kauniilta…

– Sano se ihmiselle, jonka omainen kuoli ruusunpiikin aiheuttamaan tulehdukseen!

– No se on varmaan ollut aika kurj-

– Ai ”kurjaa”? KURJAA? Etkö sä muuta keksi kuin voivotella ja vähätellä jälkikäteen? Sun pitäisi ottaa selkeä kanta tähän ruusuongelmaan!

– No ehkä mä en sitten niin hirveästi pidä ruusuista…

– Lol syö paskaa. Sä et ole tosissasi ton mielipitees kanssa.

 

 

 

12 kommenttia