Pari porua Porin pakohuoneista

Taas kävimme testaamassa kaksi huonetta. Emme päässet läpi kummastakaan, joten pettymys ja katkeruus nostivat päätään. Yritän nyt arvostella huoneet neutraalisti, enkä niin kärttyisenä kuin oikeasti olin.

17) Mysteeri, Pori: Outo Hr. Kani

  • Tausta: Herra Kani on kadonnut. Miksi ja minne?
  • Milloin: Lokakuussa 2017.
  • Ryhmä: Sama tiimi kuin pakohuoneessa nro 11, eli kaksi aikuista ja 10- ja 12-vuotiaat lapset.
  • Tulos: Yhyy. Kärähdimme.
  • Käytetyt vinkit: Kolme, eikä sekään riittänyt.
  • Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: Kuulemma läpipääsyprosentti on noin 20, mutta emme kysyneet käytettyjen vihjeiden määrää.
  • Hinta: neljältä hengeltä listahinta on 104 euroa, eli hitusen kallis suhteessa Tampereen hintatasoon. Saimme kuitenkin alennusta teknisten vikojen vuoksi, mikä oli tosi kiva juttu.
  • Tarinan ja pulmien arvosana: 8-.
  • Puitteiden ja visuaalisuuden arvosana: 8,5.
  • Perustelut: Huone oli avara ja hauskan satumaiseksi sisustettu. Satumaisuus ei kuitenkaan tarkoita tässä helppoutta tai lapsellisuutta, vaan enemmänkin Liisa ihmemaassa -henkistä miljöötä. Huoneessa oli samaa ongelmaa kuin Tampereen-Mysteerin Amurin noidassa: liikaa lukkoja, jolloin tehtävät usein yksipuolistuvat. Jokainen vihje oli monivaiheinen, mikä on aina kiva juttu. Käytännössä siis yhtäkään koodia ei saanut yksiselitteisesti, vaan se piti joka kerta koota jostain. Huoneessa oli hieman penkomista, mikä on aina hitusen tylsää. Lisäksi alkuohje oli hitusen monitulkintainen, ja me tietenkin tulkitsimme sen väärin. Teknisiä ongelmia oli muutama. Ensinnäkään vihjekännykkä ei toiminut vaan alkoi pyytää pin-koodia. Me luulimme sen kuuluvan tehtävään, mutta kyseessä oli siis vika. Toiseksi huoneen äänivihjeet olivat tavattoman epäselvät, koska radio rätisi niin, ettei puheesta saanut selvää. Kolmas pieni tekninen ongelma oli auringonpaiste, joka himmensi piirtoheittimen tuottaman sisällön. Yhden koodin ratkoimme brute forcella, kun viisinumeroisesta koodista puuttui yksi osa: se löytyi kiekkoa pyörittelemällä ja numero kerrallaan kokeilemalla. Lopulta aika loppui viimeisen lukon luona, mutta silti yksi välivaihe oli jäänyt matkan varrella ratkomatta. Emme muistaneet enää lopuksi kysyä, mitä olisi ollut arkun sisemmän lokeron takana ja mikä oli lattian numeroinnin merkitys.

18) Mysteeri, Pori: Puuvillamurha

  • Tausta: Tehtaanjohtajan nuori vaimo on kuollut. Miksi ja miten?
  • Milloin: Lokakuussa 2017.
  • Ryhmä: Sama tiimi kuin pakohuoneissa 11 ja 17, eli kaksi aikuista ja 10- ja 12-vuotiaat lapset.
  • Tulos: Nyyh. Kärähdimme taas ja painuimme pettyneinä siiderille ja omenamehulle.
  • Käytetyt vinkit: Kaksi, mutta ei auttanut.
  • Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: Kuulemma läpipääsyprosentti on noin 20, ja jokainen ryhmä käyttää aina vihjeitä. (Tätä emme tienneet, vaan yritimme tietenkin edetä ilman vihjeitä.)
  • Hinta: Neljältä hengeltä listahinta on 104 euroa, mutta olimme varanneet huoneen vanhoilla hinnoilla edellisen omistajan aikana – eli maksoimme 80 euroa.
  • Tarinan ja pulmien arvosana: 8,5.
  • Puitteiden ja visuaalisuuden arvosana: 9-.
  • Perustelut: Huone oli avara ja sisustettu uskottavasti tehtaanjohtajan toimistoksi. Silti siellä oli samaa moitittavaa kuin muissakin Mysteerin huoneissa, liikaa lukkoja ja liian vähän gadgetteja. (Tässä huoneessa ei tarkalleen ottaen ollut yhtään gadgettia.) Jokainen vihje oli jälleen  monivaiheinen: yhtäkään koodia ei saanut yksiselitteisesti, vaan se piti koota osista. Huoneessa ei ollut yhtään penkomista, mikä on tietenkin plussaa. Sekin oli kivaa, että huoneessa ei ollut hämärää, joten tehtävät sai ratkaistua älyllä, ei hyvällä pimeänäöllä. Yksi vihje oli siitä harmillinen, että se ohjasi ilmansuuntineen suuntalukkoon, mutta koodi kävikin muualle. Olemme aiemmin tottuneet siihen, että vihje ei vinkkaa väärään suuntaan. Aika loppui pahasti kesken: tekemättä jäi laskentatavasta riippuen 4–5 vaihetta. Aaargh.

Ilmeisesti molemmat huoneet olivat sellaisia, että niitä ei ole suunniteltu läpäistäväksi ilman vihjeitä. Vaiheita oli nimittäin niin paljon, että pienikin tyhjäkäynti ja mietintä johtaa helposti ajan ylittymiseen. Puuvillamurhan kohdalla kysyinkin asiaa jälkikäteen, ja vasta silloin kävi ilmi, ettei kukaan ole läpäissyt huonetta ilman vihjeitä. Itse kuitenkin pidän enemmän huoneista, joista on mahdollisuus päästä ulos ilman apuja. (Mikä toki kertoo enemmän minun jääräpäisestä luonteestani kuin huoneiden huonoudesta.)

No mitä tuli opittua? Tietenkin se, että ensi kerralla kysymme vihjeiden tarpeellisuutta ja edellisiä ennätyksiä. Se auttaa suhteuttamaan omaa toimintatapaa. Tähän asti olemme pyytäneet vihjeitä vain jos olemme jumissa, mutta nyt täytyy opetella hyväksymään useammat vihjeet, jos huone sitä edellyttää. Porissa on vielä yksi huone testaamatta, joten taatusti käymme kokeilemassa sitäkin.

Loppuvuodeksi on varattuna vielä Tampereelta kaksi pakohuonetta. En tosin usko, että se annos riittää kahdeksi kuukaudeksi, sillä annoskokoni ja sietokykyni on kasvanut, kuten kaikilla koukkuun jääneillä pakohuonekäyttäjillä.

Kerro oma kantasi

Vieraspostaus: Miten liikkuva tietotyöläinen käyttää nettiä turvallisesti?

Alkuviikosta uutisoitiin uudesta WPA2-haavoittuvuudesta. Haavoittuvuus aiheuttaa sen, että tietosi eivät ole turvassa, jos käytät julkisia langattomia verkkoja tien päällä.

Pyysin Team ROT:n eettistä hakkeria ja Solitan cloud and security specialistia Iiro Uusitaloa antamaan EOT:n lukijoille selkeät ohjeet siitä, miten reissussa hoidetaan töitä turvallisesti. Annetaanpa Iiron puhua:

Jokainen tietotyöläinen reissaa joskus. Tien päällä joutuu käyttämään tietoverkkoa joko kännykällä tai läppärillä. Mutta miten voi tehdä työtä turvallisesti siten, etteivät luottamukselliset tiedot joudu vääriin käsiin? Tässä viisi vinkkiä, miten suojautua ja mitä kannattaa välttää julkisissa liikennevälineissä.

1. Käytä aina VPN-yhteyttä, varsinkin suojaamattomissa langattomissa verkoissa.

VPN-yhteyden avulla käyttäjän liikenne salataan niin, että käyttäjän laitteen ja VPN-palvelimen välille muodostetaan suojattu tunneli. Tällöin kukaan ei voi kuunnella tunnelin sisällä menevää liikennettä, vaan tunneli huolehtii, että liikenne on salattua aina VPN-palvelimelle saakka.

Jos työnantajallasi tai sinulla ei ole VPN:ää, suosittelen hankkimaan esimerkiksi F-Securen Freedomen.

2. Älä tallenna avoimia langattomia verkkoja laitteesi muistiin.

Varmista, ettet tallenna esimerkiksi VR-junaverkkoa laitteesi asetuksiin. Jos tallennat verkon laitteesi muistiin, se yrittää ottaa automaattisesti yhteyttä verkkoon, vaikka olisit yökerhossa. Tällöin hakkeri pääsee kierrättämään liikenteen oman verkkonsa kautta, jos hän nimeää verkkonsa pokkana VR-junaverkoksi.

Jos joudut käyttämään avoimia langattomia verkkoja, käytä aina VPN:ää.

3. Älä jätä läppäriä vartioimatta, kun poistut paikaltasi.

Junassa monet jättävät laitteensa pöydälle, kun he menevät vessaan tai ravintolavaunuun. Tämä on pelottavan yleistä. Hakkeri tarvitsee vain muutamia sekunteja läppärin vieressä. Koneen voi kaapata hakkerin haltuun esimerkiksi USB-tikulta näyttävällä näppäimistöllä. Näppäimistö hakee verkosta sovelluksen, joka soittaa hakkerin palvelimelle, jonka jälkeen hakkeri voi vapaasti tehdä koneellasi mitä vain.

Pelkkä työaseman lukitseminen ei myöskään riitä, koska myös lukittuja laitteita vastaan on mahdollista hyökätä. Tällöin puhutaan PoisonTap-menetelmästä, jossa lukitun koneen liikenne voidaan kaapata ja saada tällä tavalla tietoja käyttäjästä ja yrityksestä.

Ota siis läppäri mukaan lähtiessäsi tai laita se lukittuun kaappiin siksi aikaa, kun et vahdi sitä.

Bonusvinkki: Liikkuvan tietotyöläisen pitää kryptata läppärinsä kiintolevyt. Kryptaus tarkoittaa läppärin tietojen salaamista niin, että jos laite varastetaan, siitä on mahdotonta saada tietoja ulos.

4. Käytä näytön tietoturvasuojusta.

Nykyisistä kannettavien näytöistä myös junassa istuva vieruskaveri näkee samat tekstit kuin sinäkin. Viereistä kaveria saattaa esimerkiksi kiinnostaa, kenelle työskentelet ja millaisella hinnalla.

Osta siis näytön suojaava kalvo, joita myydään tietokoneliikkeissä. Pyri myös istumaan sellaisella paikalla, jossa voit varmistua, ettei kukaan katsele näyttöä selkäsi takaa. Suoraan takanasi oleva tyyppi pystyy nimittäin edelleen lukemaan tietoturvasuojuksellista näyttöä.

5. Älä puhu työasioista puhelimessa julkisilla paikoilla.

Vaikka tämä kohta onkin itsestään selvä, sitä on silti pakko korostaa. Erittäin usein kuulee esimerkiksi aamujunassa, kun työntekijät puhuvat työasioitaan puhelimessa. Puhujat keskittyvät puhelinkeskusteluunsa, joten he eivät useinkaan tule ajatelleeksi, mitä muut ympärillä olevat kuulevat. Tietotyöläisten puhelinkeskustelut ajautuvat usein hyvinkin syvälle projektien ongelmiin, jolloin vieressä olijat voivat kuulla esimerkiksi sisäisten järjestelmien yksityiskohtia tai asiakkaisiin liittyviä luottamuksellisia tietoja.

Pyri siis siirtymään puhelinkoppiin tai muuhun suljettuun tilaan, jos sinun täytyy puhua työasioista julkisella paikalla.

Kun istut junassa tai bussissa, on hyvä muistaa, että olet aina muiden ihmisten ympäröimänä. Joukossa voi olla myös hakkeri, joka varastaa tietosi, vaikka ei niitä alun perin tavoitellut – koska tiedot olivat kuin tarjottimella.

4 kommenttia

Miksi ihmeessä kirjoittaisit tietokirjan?

Postasin aamulla kustantajan valitsemisesta, ja Jarilta tuli heti vastapallo:

Se on selvää, että tietokirjoilla ei elä, varsinkaan bisnespuolen tietokirjoilla. Ei siis kannata hetkeäkään kuvitella, että tietokirjojen teko olisi ammatti.

Mutta miksi ihmeessä kannattaa kirjoittaa tietokirjoja, jos koko homma vie vain aikaa ja ahterilihaksia, ja palkaksi tulee hyvä mieli?

  1. Tietokirjan kirjoittaminen auttaa oppimaan jonkin tietyn asian. Joudut perehtymään lähteisiin, haastattelemaan asiantuntijoita, lukemaan tutkimuksia ja kokeilemaan oppejasi. Jokainen kirjaprojekti kasvattaa tietoja ja taitoja.
  2. Tietokirjan kirjoittaminen vahvistaa asemaasi tietyn aihealueen asiantuntijana. Jos olet yrittäjä, se tietää enemmän asiakkaita ja korkeampia hintoja. Jos olet jossain töissä, se tietää vahvempaa asemaa palkkaneuvotteluissa ja yt-neuvotteluissa.
  3. Tietokirjan kirjoittamisesta tulee hyvä mieli. Kirja auttaa niitä, jotka tarvitsevat tietoa mutta joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia mennä koulutukseen.
  4. (Hyvän) tietokirjan teko on osoitus myös metataidoista. Osaat siis kirjoittaa, olet pitkäjänteinen ja olet toivottavasti myös looginen.
  5. Tietokirja vie alaasi eteenpäin. Moni ala tai harrastus on niin uusi, ettei siitä ole tehty yhtään kirjaa. Heti kun joku tekee kirjan parkourista, työntekijälähettilyydestä, lohkoketjuista tai joukkorahoituksesta, se vie itse alaa samalla eteenpäin. Ensin pitää koota perustiedot yksiin kansiin, ja sen jälkeen on entistä helpompi kehittää alaa ja keskustella siitä.
  6. Tietokirja vie viestiäsi eteenpäin. Jos haluan, että HR-ihmiset omaksuvat jonkin tietyn HR-strategian, siitä kannattaa tehdä kirja. Jos haluan, että yhä useampi alkaa harrastaa parkouria, siitä kannattaa tehdä kirja. Jos haluan, että yhä useampi ryhtyy vegaaniksi, siitä kannattaa tehdä kirja.
  7. Tietokirja kuulostaa niin hienolta. Pakkohan se on myöntää: minusta on kiva saada sanoa olevani tietokirjailija. Surullista mutta totta.
  8. Tietokirja jää jälkeesi, kun kuolet. Tunnustan suoraan tämänkin alhaisen motiivini: on kiva ajatella, että ehkä minusta on hyötyä jollekulle 2100-luvun historioitsijalle.

Se on selvää, että koko motiivilista ei täyty jokaisen tietokirjan kohdalla. Listasin kuitenkin kaikki omat syyni, jotka ovat olleet mukana eri hankkeissa. Yritän painottua kohtiin 1–6, mutta kyllä ne seiska ja kasikin mukana kulkevat.

1 kommentti