Uuuh, luet juuri blogien aatelia

Cision Finland julkaisi tänään listauksensa Suomen top 10 -blogeista markkinoinnin ja viestinnän alalta. Edellinen saman alan listaus oli toukokuulta 2011.

Aikanaan toukokuussa 2011 olin yhdeksännellä sijalla:

Cision toukokuu 2011

Olin tietenkin tuolloin 3,5 vuotta sitten onnellinen sijoituksestani. Mutta tattadaa, katsokaa mikä blogi oli ykkösenä tänään!

Cision lokakuu 2014

Tämän listan kunniaksi juon juuri nyt Hämeenlinna–Jyväskylä-junassa skumppaa. Cision teki tiedotteenkin asiasta.  (Ei siis tiedotetta skumpan juomisestani, vaan blogilistauksesta.)

Tämä blogien laatulistaus muuten todistaa, että EOT-blogin lukijat ovat poikkeuksellisen älykästä, analyyttistä, karismaattista ja raikashengityksistä sakkia. Onnittelen sinua valinnastasi.

20 kommenttia

Ei enää beessejä brändejä

Jokainen tietää yrityksen, jolla on beessi brändi. Sellainen seinään katoava, josta ei jää mitään muistijälkeä. Firma kuin kaalilaatikko.

Tällainen pulju on helppo laittaa vaihtoon. Heti kun asiakas löytää halvemman, laadukkaamman, nopeamman tai kiinnostavamman, beessi brändi unohtuu saman tien.

Beessit brändit ajautuvat hintakilpailuun. Kukaan ei rakasta beessiä brändiä, joten sen täytyy yrittää olla halvin. Se taas on tuhon tie. (Tiedät kyllä kuluneen vertauksen verisestä, taistelujen värjäämästä merestä.)

Miksi ihmeessä markkinointi- ja viestintäosastot sitten suoltavat scheissea? Mikä saa tuottamaan velttoja tiedotteita, varman-päälle-markkinointia ja kulahtaneita kampanjoita?

Tietenkin pelko. On parempi olla semipidetty beessi kuin vihattu pinkki, jota vain fanit rakastavat.

Ja silti menestyneen brändin ainoa tie on olla pinkki. Beessi kuuluu viranomaisille.

* * *

Herätys.

Jos luit tänne asti ja pidit lukemastasi, olet väärillä jäljillä.

Äskeinen teksti oli tyhjää täynnä. Se oli pelkkiä retorisia keinoja ja oman viisauteni esittelyä, mutta siinä ei ollut yhtään konkreettista neuvoa saati ratkaisemaani keissiä. Yllä olevaa tilitystä on toki joskus viihdyttävä lukea, mutta lukija ei kostu siitä yhtään mitään. (Paitsi ehkä sen, että ”jiihaa, bloggaaja on kanssani samaa mieltä”.)

Jos taas luit tänne asti ja mietit koko ajan, että missä hiivatissa on pihvi, pohdit aivan oikeaa asiaa.

Postaukseni pihvi tulee nyt.

Aina kun luet mielipidetekstiä, jonka kanssa olet samaa mieltä, pohdi myös seuraavaa:

  1. Tarjoaako teksti minulle jotain uutta?
  2. Onko tekstissä konkretiaa vai pyöriikö se ylätasolla?
  3. Tarjoaako teksti oikeita ratkaisuja ja toimintavinkkejä?
  4. Onko tekstissä relevantteja referenssejä?
  5. Vai olenko vain hurmaantunut nokkelasta kielenkäytöstä ja samanmielisestä kirjoittajasta?

Jos tekstistä puuttuu sisältö, mutta sitä on vauhdikasta lukea, olet päätynyt käärmeöljykauppiaan luokse. Piirsin asiasta vielä kuvankin:

Nelikentta asiantuntija teksti

 

16 kommenttia

Kasvuyrittäjän välttämättömyydet

Olen tunnetusti nopea käänteissäni. Niinpä vastaan jo nyt haasteeseen, jonka Jääskeläisen Janne esitti minulle syyskuussa 2013. Janne esitteli asiakkuusnomadin ja kaupunkivaeltajan varustuksen, jonka avulla selviää toimiston ulkopuolella.

Mutta mitä muuta kasvuyrittäjä ja asiakkailla juokseva ihminen tarvitsee? Oman käsilaukkuni sisältö on seuraava:

Katleenan kasilaukkukamat

1. Edellisten tapaamisten ja esiintymisten turhat tavarat

On ensiarvoisen tärkeää jättää laukkuun kaikki mahdollinen roju, jota sinne unohtuu edellisistä keikoista. Tällä kertaa laukussa oli vain lauantainen esiintyjäpassi, mutta usein siellä on myös messuilta kertyneitä esitteitä, ohjelmavihkoja ja kertakäyttölautasia.

2. Meikkipussi (punainen ylärivissä)

Kyseinen Marimekko ™ -pussukka on ilmainen tuorejuustomainos, ja siellä on sisällä Philadelphia-logo. Olen ajatellut monesti ratkoa sen irti, mutta homma ei kiinnosta tarpeeksi. Meikkipussissa on tietenkin meikkejä, varalibresse, pinnejä ja hakaneuloja. Suosittelen erityisesti hakaneuloja, sillä niitä tarvitsee usein.

3. Läppäri

Läppärini on likainen ja kolhuinen, koska se on työkalu. Mukana kulkee myös ruudunpuhdistusliinoja, mutta en ikinä muista käyttää niitä. (Onneksi minulla on ainakin kaksi kaveria, jotka tuskastuvat läppärini likaisuuteen ja puhdistavat sen tavatessamme.)

Huom! On oleellista jättää läppärin latausjohto kotiin ja luottaa siihen, että ”kyllä se akku riittää”. Ei se koskaan riitä.

4. Säänmukainen varustus

Tästä partiolainen ei tingi. Tällä kertaa laukussa oli lapaset ja sateenvarjo, mutta kesällä niiden tilalla on aurinkolasit ja aurinkovoide. (Tai ei oikeasti ole, koska unohdan vaihtaa varustuksen. Tosiasiassa lapaset kulkevat mukana ympäri vuoden.)

5. Musta aa-tee-koo-pussukka (kuvan oikeassa laidassa)

Pussukassa on hdmi-liitin, vga-adapteri, usb-johto ja atk-uskottavuus. Ja se ruudunpuhdistusliina, jota en koskaan käytä.

6. Likainen lusikka

Olen partiolainen. Koskaan ei tiedä, milloin tarjotaan ruokaa, ja silloin pitää olla lusikka saatavilla.

7. Lompakko (pinkki mötikkä alareunassa)

Lompakkoni painaa saman verran kuin kukkahattutädin käsilaukku keskimäärin. Lompakossani ei ole rahaa, mutta siellä on käyntikortteja arviolta noin 1200.

Huom! On oleellista huolehtia, että lompakossa ei koskaan ole kolikoita parkkimittareihin, rahankeruulippaisiin, ostoskärryihin, juomarahoiksi tai vessamaksuiksi. Omista virheistä ei kannata oppia.

8. Muistikirja ja kynä

Teen asiakaspalaverissa muistiinpanot useimmiten paperille, koska läppärin näyttö välissä tekee turhan muurin vuorovaikutustilanteeseen. (Haluaisin muuten omppuläppärin, jonka näyttö on kaadettavissa 180 astetta taaksepäin.)

Lisäksi muistikirja toimii esitysmatskuna silloin, kun puhun ilman dioja. Piirrän kirjaan miellekartan, kuvaan sen esityksen jälkeen ja lataan sen Twitteriin.

9. Käytettyjä nenäliinoja ja servettejä

Jokaisella hienolla naisella on hihassaan puhdas pitsinenäliina. Jokaisella epähienolla on laukussaan kasapäin likaisia nessuja ja lautasliinoja.

Mistä olen luopunut parin viime vuoden aikana?

  • Paperikalenteri on vaihtunut sähköiseen.
  • Kotiavaimet eivät enää kulje mukana, sillä kotona on aina joku ovenavaustaitoinen, kun tulen.
  • Junaliput ja hotellivahvistukset, sillä ne ovat nykyään sähköisinä kännykässä.

Mitä kassista tällä kertaa puuttuu?

  • Fläppitussit, joita kannattaa aina pitää mukana. Useimmissa seminaarisaleissa tussit ovat kuivuneet.
  • Pöytäkello, josta katson esitykseen kuluvaa aikaa. Yllättävän monesta koulutustilasta puuttuu seinäkello.

 

18 kommenttia