Poliitikko piilossa

Poliitikon ajankäyttödilemma on jotakuinkin tällainen:

  1. ”Minun pitäisi saada duunini hoidettua, koska muuten ei hyvä helmeile. Duuniaika syö kuitenkin media-aikaa.”
  2. ”Minun pitäisi näkyä mediassa, koska muuten äänestäjät ovat epätietoisia tekemisistäni. Media-aika syö kuitenkin duuniaikaa.”

Mediayhteiskunta vaatii ensisijaisesti jälkimmäistä. Kukaan ei usko, että ykköskohta toteutuu, jos mitään ei näy ulospäin.

Kakkoskohta on itse asiassa osa ykköstä: poliitikon työn oleellinen osa on viestiä työstään kansantajuisesti ja tehdä tiliä tekemisistään äänestäjille. Kansanedustaja ei voi mennä suljettuun laatikkoon vaalikaudeksi ja tulla sieltä ulos neljän vuoden päästä valmiiden ratkaisujen kanssa.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos haastattelupyyntöjä on pilvin pimein, ja kaikki kissanristiäisetkin pitäisi hoitaa?

Priorisoi mediahaastattelut ja tapahtumat:

  • Mitä isompi näkyvyys tai levikki medialla on, sitä paremman hyötysuhteen saat. Sama pätee isoihin yleisötilaisuuksiin.
  • Valemediaan ei tietenkään mennä antamaan lausuntoja ikinä.
  • Mitä laajemmin saat selitettyä oman näkemyksesi, sitä parempi. Suosi siis pitkiä ajankohtaisohjelmien haastatteluja ja aikakauslehtien henkilökuvia. Vältä monihenkisiä paneelikeskusteluita ja lyhyitä kommenttipyyntöjä.
  • Vaikka kotipaikkakuntasi kilpikonna-agilityharrastajien lehti olisi aivan suloinen, siihen ei valitettavasti voi laittaa aikaansa.

Haastattelun avulla saat oman viestisi välitettyä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ison median haastattelupyyntö on kuin sinulle ojennettaisiin nyhtökauraa kultavadilla. Älä helkutissa kieltäydy.

Mitä enemmän olet piilossa, sitä helpommin viestisi unohtuu. Syntyy mediatyhjiö, jonka vastustajasi täyttävät mielellään.

 

9 kommenttia

Syksyn viestintäkalenteri

Uuuh ja aaah, tiedossa on tapahtumien syksy. Listasin yhteen pieniä ja suuria tapahtumia, joista olen saanut vihiä ja jotka ylittävät tiukat laatukriteerini.

Tiedän jo etukäteen, että laatukriteerini vaativat valaisua, joten julkistan ne saman tien. Listan tapahtumat läpäisevät vähintään yhden neljästä ehdosta:

  1. Tunnen kokemuksesta tapahtuman laadun.
  2. Olen puhujana tapahtumassa.
  3. Minua on lahjottu.
  4. Minua on imarreltu.

Jos siis olet viestintä- tai bisnesihminen, kirjaa näitä kalenteriisi:

Jaa kaikki nämä pitäisi kirjata allakkaan?

No ei tietenkään. Jos kahlaat jokaisen tapahtuman läpi, sinulle ei jää tarpeeksi aikaa oikeille duuneille. Toisaalta jos skippaat nämä kaikki ja silti kutsut itseäsi viestintä- tai bisnesihmiseksi, jäät todennäköisesti paitsi alasi oleellisimmista kuulumisista.

Oma osallistumisasteeni on noin 50 %.

 

Kerro oma kantasi

Oma nimi, salanimi, taiteilijanimi vai jokin muu, mikä?

Sain lukijapostia, jonka aiheena oli henkilönnimet:

Eli aihe oli salanimi/taiteilijanimi. Haittaa/hyötyä näin viestinnän ja brändäämisen näkökulmasta? Onko oikeasti parempi olla Matti Virtanen vai Max River? Entä jos oma nimi sattuu olemaan Leena Lehtolainen?

Kysymys tuli kaunokirjallisen alan ammattilaiselta, ja sillä puolella nimien ja brändien lainalaisuudet ovat hieman erilaisia kuin tietokirjapuolella. Joitain nyrkkisääntöjä kuitenkin on:

1) Täysnimikaimat ovat haitaksi.

Jos sinulla on tismalleen sama etunimen ja sukunimen yhdistelmä kuin jollakulla muulla, olet saanut täysnimikaiman.

Täysnimikaimoista on aina vähintään pientä harmia ja joskus isoa haittaa. Helpoimmillaankin kaimasi jättää oman jalanjälkensä sosiaaliseen mediaan. Silloin yhteydenotot menevät sekaisin, ja sinun on vaikeampi saada näkyvyyttä Googlessa. Pahimmillaan kaimasi tekee rikoksen, jolloin sinunkin nimesi tahriintuu.

Jos siis voit, vaihda tai muuta nimeäsi. Tämän voi tehdä joko virallisesti maistraatissa tai epävirallisesti käyttämällä taiteilijanimeä.

Vaihtoehtoja on useita.

  • Ota käyttöön toisen nimen alkukirjain: Anne J. Järvinen
  • Ota käyttöön myös toinen nimesi: Anne Janette Järvinen
  • Virallista lempinimesi: Appu Järvinen
  • Muuta vaikka koko roska, kunhan uusi nimi sopii tavoitteisiisi: Unelma Gurmundilainen

2) Kansainvälisyydessä ääkköset eivät ole esteenä.

Moni antaa lapselleen ”kansainvälisen” nimen, jotta muksun olisi mahdollisesti helpompi muuttaa ulkomaille aikuisena. Ajatus on hyvä, mutta toteutus voi olla hyödytön. Lapsihan saattaa muuttaa Aasiaan tai Lähi-itään, jossa Michelle on aivan yhtä vaikeasti muistettava nimi kuin Mirkku.

Meillä on itse asiassa esimerkkejä siitä, että ääkköset eivät haittaa lainkaan kansainvälistä uraa: Björk, Peter Høeg ja Mikko Hyppönen ovat selvinneet vallan hyvin. Jos olet superhyvä omalla alallasi, nimesi ei ole este.

3) Nimi on viesti muille.

Mieti mahdollista taiteilijanimeä ensisijaisesti sen kannalta, millaisen viestin se antaa kohderyhmälleen. Se on tärkein kriteeri nimen valitsemisessa.

Jos siis tekisin dekkareita, valitsisin kirjailijanimekseni jotain lyhyttä ja iskevää: olisin ehkä Kat Kiilu. (Kuulostipa se hauskalta!) Sen sijaan tietokirjailijalla uskottavuus syntyy aidosta nimestä, jonka pystyy verifioimaan: taiteilijanimi olisi epäilyttävää ja epäläpinäkyvää.

Summa summarum. Ihannenimi työelämän kannalta on

  1. lyhyt
  2. helposti muistettava
  3. helposti käytettävä
  4. erottuva
  5. omaa työtä tukeva.

PS.

Edesmennyt kirjailija-isoäitini joutui käyttämään valenimeä, kun hän kirjoitti dekkareita pojille. Tuohon aikaan olisi ollut epäkorrektia, jos nainen olisi tehnyt poikakirjoja. Niinpä isoäidin kirjat ilmestyivät kirjailijanimellä Hannu Hartus. Se oli lyhyt, helppo muistaa, helppokäyttöinen, erottuva ja omaa työtä tukeva.

9 kommenttia