Mitä tehdä, kun on paha päivä ja ankea aamu?

Olin tänään puhumassa organisaatioblogeista Alma Talentin Digitaalinen työympäristö -seminaarissa. Puheenvuoron jälkeen eräs osallistuja tuli kiittämään osuudestani. Samalla hän kysyi erinomaisen kysymyksen:

Miten sä pystyt esiintymään silloin, jos sulla on huono päivä?

Miten siis pystyy olemaan positiivinen ja kommunikoiva, jos oma päivä on mennyt pieleen? Miten jaksaa vuorovaikuttaa ja olla läsnä? Kiristeeekö sitä vain hampaitaan ja pakottaa itsensä toimimaan?

(Tämä postaus ei käsittele tilannetta, jossa joku saa vakavan suru-uutisen. Silloin on yleensä mahdollisuus jäädä sairauslomalle tai siirtää pakollisia menoja. Sen sijaan puhun nyt niistä arjen pienistä kinoista, epäonnistumisista tai unohteluista, jotka tekevät ”huonon päivän”.)

Niinpä esitin kysymykseen kaksiosaisen vastauksen:

1) Useimmiten ”huono päivä” on vain suodatuskysymys.

Istutpa juuri nyt missä tahansa, niin vilkaise ympärillesi. Etsi kaikkea, mikä on punaista. Näetkö punaisen tarralapun, punaisen paidan, punaisen auton, punaisia kukkia tai punaisen kynän? Seuraavaksi etsi katseellasi kaikkea vihreää. Näetkö vihreän tarralapun, vihreän lippiksen, vihreän skootterin, vihreät lehdet tai vihreän kynän?

Se mitä etsii, sitä myös löytää. Ja se mitä itse on etsimisellään löytänyt, vaikuttaa omaan tulkintaan.

Jos punaiset tarkoittavat vastoinkäymisiä ja vihreät onnistumisia, me lähdemme helposti keskittymään vain ensiksi mainittuun. Jos on aamulla riidellyt lapsen kanssa, jopa pankkikortin putoaminen lattialle tuntuu selkeältä jatkumolta ja väistämättömältä kurjuudelta. Jos odottaa epäonnistumisia ja huonoja uutisia, niitä myös löytää edestään.

Oikeastihan päivät ovat sekoitus hyvää ja huonoa, onnea ja ongelmia, voittoja ja vastoinkäymisiä. Ei ole absoluuttisia ”hyviä päiviä” ja ”huonoja päiviä”, joissa jo tapahtuneet asiat määrittäisivät seuraavien tapahtumien laatua.

Kerroin siis vastauksena kysyjälle, että olen aika tehokas suodattaja. Unohdan nopeasti huonot asiat, enkä keskity niihin. Sen sijaan huomaan hyvät asiat ja keskityn niihin. Olen jostain syystä tehnyt näin aina, mutta uskon, että taito on myös opeteltavissa.

2) Useimmiten vastoinkäymiset voi nähdä myös voittona.

Jos kompastun kadulla, en ajattele sitä pieleenmenona tai kipuna, vaan ajattelen sen hassuna Facebook-päivityksenä. Jos juna on myöhässä, en ajattele sitä vastoinkäymisenä vaan huvittavana tviittinä. Jos mokaan asiakkaan kanssa oikein kunnolla, sekään ei ole ongelma, vaan mahdollisuus korjata asiakassuhde sekä aihe analyyttiseen blogipostaukseen.

Ideana on ottaa tarralappupinon päältä punainen lappu pois ja löytää sen alta vihreä lappu. Vastaan tuleva pieni huonous kannattaa nähdä isona hauskuutena.

* * *

Tosi harvoin huono päivä on oikeasti huono päivä. Yleensä huono päivä on tavallinen päivä, josta tulee vain huomattua huonot asiat ja unohdettua hyvät. Niinpä samalla tekniikalla huono päivä on käännettävissä hyväksi: unohda huonot asiat ja keskity hyviin.

Silloin olet tehnyt tismalleen saman virhepäätelmän, mutta lopputulos on sata kertaa parempi mielialallesi ja läheisillesi.

 

Kerro oma kantasi

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.