Tietoa tulevalle julkkikselle

Asiakkainani on jonkin verran julkisuuden henkilöitä: käytännössä kourallisen verran viihdetaiteilijoita ja poliitikkoja. Heidän elämästään olen oppinut muutaman vinkin, jotka jokaisen tulevan julkkiksen pitäisi tietää jo etukäteen.

Jos julkkis olisi tiennyt nämä niksit ajoissa, hän olisi säästynyt monelta harmilta. Tämä postaus kuuluu siis kaveripiirisi parhaalle esiintyjälle, upeimmalle laulajalle tai todennäköisimmälle kuntavaalien ääniharavalle. He saattavat tulevaisuudessa olla tunnettuja.

Sen sijaan jos olet jo julkisuuden henkilö, lista on todennäköisesti hyödytön. Olet oppinut nämä kantapään kautta.

1. Joudut aina olemaan edustuskelpoinen

Me tavalliset ihmiset voimme lähteä tukka pystyssä aamutokkurassa kauppaan hakemaan maitoa. Julkkis ei voi. Joku haluaa aina napata salakuvan Seiskaan tai kaverikuvan Facebookiin. Siinä sitten mukahymyilet hammastahnat suupielessä jonkun somepäivityksessä.

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kaunis tai komea. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla siisti. Ulkoasusi pitää viestiä sitä, mitä sinä työssäsi olet.

Toinen vaihtoehto on olla ”epäedustuskelpoinen” ja hyväksyä se. Voit aivan hyvin ottaa tavisroolin ja kulkea aidosti kansan parissa, jos se tukee toimintaasi.

Sitä et kuitenkaan voi tehdä, että olet epäsiisti ja sitten harmittelet, kun epäsiisti kuva tuli julkisuuteen. Se oli etukäteen arvattavissa, eikä se voi tulla yllätyksenä.

2. Halaa ja hymyile

Osa asiakkaistani ei enää käy terasseilla tai festivaaleilla. He eivät nimittäin voi nauttia illasta, koska joku tulee jatkuvasti pyytämään nimikirjoitusta tai yhteiskuvaa. (Tämä on se syy, miksi ravintolat ja festarit tarjoavat vip-passeja ja yksityiskabinetteja. Ne ovat paikkoja, joissa saa olla rauhassa.)

Osa taas käy useinkin julkisissa tapahtumissa, mutta he tiedostavat silloin sen, että oma rauha on menetetty. He jaksavat halata tuntemattomia ja hymyillä kameralle aina kun joku pyytää. He tietävät saavansa leivän julkisuudesta, joten hymyily ja halaukset ovat osa duunia.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: äyskiminen ja tylyttäminen. Jos menet tekemään sen kuvaajalle, pääset someen tai mediaan otsikolla ”julkkis ilkeili fanilleen”. Otsikon alla on kuva itkevästä fanista, joka katsoo syyttävin kirahvinsilmin suoraan kameraan.

3. Petaa somepetisi ajoissa

Julkisuuden henkilöltä odotetaan nykyään someläsnäoloa. Jos olet poliitikko, tätä toivovat äänestäjäsi ja puolueesi. Jos olet viihdejulkkis, tätä toivovat fanisi. Jos olet urheilija, tätä toivovat fanien lisäksi junnut ja heidän valmentajansa läpi Suomen.

Varaa siis omalla nimelläsi sekä etunimisukunimi.fi-domain että sometunnukset tärkeimmissä palveluissa. Muuten sinulle käy kuin Timo Soinille, joka jatkuvasti saa niskaansa Twitterissä hänen nimellään luotuja tilejä.

Somessa ei ole pakko olla, jos et halua olla iloksi faneillesi tai äänestäjillesi. Estä silti parodiat ja identiteettivarkaudet varaamalla tilit omaan käyttöösi jo etukäteen.

4. Älä mene keskustelupalstoille katsomaan, mitä sinusta sanotaan

Se on selvää, että jokainen näkyvä ihminen ärsyttää jotakuta. Ja anonyyminä muiden on helppo raivota netissä.

Sinä et pysty pysäyttämään sontatulvaa keskustelupalstoilla – etkä myöskään ansaitse sitä kuraa niskaasi. Anna siis möykkääjien möykätä keskenään. Voit pyytää luotettua ystävääsi, mediatoimistoasi tai manageriasi seuraamaan keskustelua ja ilmoittamaan sinulle vasta, jos hän huomaa jotain hälyyttävää.

5. Tarkasta aina haastattelusi etukäteen

Kun printtimedia tekee sinusta jutun, pyydä aina juttu tarkastettavaksi etukäteen. Muuten sitaattiin on saattanut lipsahtaa väärinkäsitys tai monitulkintainen ilmaisu.

Muista myös, että toimittajan tehtävä on keksiä jokaiseen juttuaiheeseen kiinnostava ja joskus sensaatiomainenkin tulokulma. Tämä ei tarkoita ilkeyttä, vaan se on toimittajan työtä.

Sinun tehtäväsi on tilanteestasi riippuen a) varoa tekemästä tällaisia syöttöpaikkoja b) tuottaa niitä tarkoituksellisesti c) tehdä jälkikäten kriisiviestintää ja hoitaa keissi kunnialla loppuun.

* * *

Muista tärkein asia julkisuudesta:

Julkisuus on negatiivinen seuraus hyvin tehdystä työstä.

Julkisuus ei ole mikään etu, palkinto tai itseisarvo, mutta sen olemassaolo pitää hyväksyä. Sinun pitää myös tajuta julkisuuden merkitys urallesi.

4 kommenttia

Salaiset somevinkit kuntavaaliehdokkaalle

Oletko ehdolla kuntavaaleissa? Onko sinulla tärkeä viesti kuntalaisille? Pitäisikö saada jotenkin somenäkyvyyttä, jotta pääsisit valtuustoon?

Ei hätää: ratkaisu on edessäsi. Koostin kuuden vinkin listan, jossa ensimmäinen on jälkiviisautta, mutta muut ovat sentään hyödyllisiä neuvoja.

1) Olisit mennyt someen ajoissa.

Olen pahoillani tästä jälkiviisaudesta: jos haluat vaikuttaa, silloin tietenkin olet somessa.

On hitusen kornia perustaa tilejä viime tinkaan, mutta jos et toiminut ajoissa, tee se nyt. Perusta tilit omalla nimelläsi ja julkisina, äläkä ole mikään ”Katleena Kuntavaaliehdokas Kortesuo”.

Jos et näissä vaaleissa pääse läpi, pidä tilit aktiivisina ja elävinä seuraavaa vaalikautta varten. Pahinta on unohtaa päivittäminen neljäksi vuodeksi.

2) Ota Twitter niiden takia, jotka eivät ole somessa.

Twitteristä tavoitat toimittajat, ja heidän kauttaan pääset mediaan – kunhan sinulla on jotain järkevää tai kiinnostavaa sanottavaa. Median välityksellä taas tavoitat ne ihmiset, jotka eivät ole somessa.

Twitter on siis kanava muihin kanaviin, eikä välttämättä itseisarvo sinänsä. Se ei ole mikään maailman kätevin keskustelukanava, mutta se on erinomainen uutisten löytämisen ja jakamisen kanava.

3) Ole yksi ihminen Facebookissa.

Yksilöllisyyden tarve ja individualismin arvostus ovat lisääntyneet, kertoo sosiologi Antti Maunu.

Äänestäjää ei kiinnosta enää pelkkä politiikka. Hän haluaa tietää, onko poliitikko ihminen. Onko hänellä kissoja? Mitä hän tykkää kokata itselleen? Katsooko hän Game of Thronesia?

Tämän takia ei kannata luoda erikseen FB-sivua poliitikkominälleen ja FB-tiliä yksityisminälleen. Pidä mieluummin yksi tili, jonka avaat julkiseksi.

Facebook on ihmisille keino tutustua sinuun. Äänestäjät haluavat tietää sinusta muutakin kuin vain poliittiset teesisi. He haluavat tietää, millainen tyyppi olet ja viitsiikö sinua äänestää.

Facebookiin mahtuu vain 5000 kaveria, jonka jälkeen loput ovat seuraajia. Jos profiilisi on julkinen, tällä ei ole merkitystä kommentoinnin ja näkyvyyden kannalta. Seuraaja näkee samat asiat kuin kaveritkin, ja hän myös pystyy kommentoimaan.

Älä kuitenkaan paljasta yksityiselämääsi liikaa: poista Facebookista lasten kuvat, äläkä tilitä siellä parisuhdeasioista saati terveys- tai rahatilanteesta. FB ei muutenkaan ole niille oikea kanava, olitpa poliitikko tai et. (Itse hoidan yksityisasiani Slackissa ja Whatsappissa.)

4) Avaa blogi edes jonnekin.

Blogi on paikka, jossa pystyt taustoittamaan ja arkistoimaan ajatuksiasi. Näitä blogipostauksia voit sitten jakaa Facebookissa ja Twitterissä tarpeen mukaan.

Blogi lisää hakukonenäkyvyyttä, sillä vanhat tviitit ja erityisesti FB-statukset jäävät Googlelta piiloon. Lisäksi pitkäkestoinen, ei-vain-vaalien-alla-päivittyvä blogi lisää uskottavuutta, koska se todentaa ajatuksesi vuosien matkalta.

Blogi voi olla oman osaamisesi ja kohderyhmäsi mukaan yhtä hyvin videoblogi eli vlogi tai perinteinen tekstiblogi. Pääasia on, että tuotat siihen sisältöä aktiivisesti. Siteeratakseni itseäni: blogi on kotipesäsi verkossa.

5) Ole jotain mieltä.

Et voi olla yhtä aikaa yrittäjien, palkansaajien, työnantajien, eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienituloisten, vammaisten, akavalaisten ja taksikuskien puolella.

Hyväksy se, että linjanvetosi saa jonkun kammoksumaan sinua. Juuri sen ansiosta joku toinen taas haluaa äänestää sinua. Pidä kuitenkin huoli siitä, että käyttäydyt tolkullisesti. Idioottimaisuuksilla saat vain ailahtelevia äänestäjiä, jotka siirtyvät seuraavissa vaaleissa jonkun muun taakse.

Se on täysin OK, jos sinua inhotaan linjanvetojesi takia. Sen sijaan se on noloa, jos sinua inhotaan ilkeytesi tai kielenkäyttösi takia.

6) Ole oma itsesi.

Kukaan ei halua äänestää täydellistä ihmistä, koska samalla sitä äänestäisi valehtelijaa.

Jos sinulla on lukihäiriö, kerro se suoraan. Jos et osaa tanssia, tee siitä vaikka video. Jos kamppailet tupakoinnin kansa, myönnä se äänestäjille. Jos olet nuoruudessasi näpistellyt, tunnusta sekin.

Pienille mokille voit nauraa, isoja pyydät anteeksi. Some antaa molempiin mahdollisuudet.

3 kommenttia

Tekstari-Finlandian finalistit on valittu!

Tervetuloa tekstaripalstojen valtakunnallisen kirjoituskilpailun finaaliin eli Tekstari-Finlandiaan! Finalistit on nyt julkaistu, ja äänestys voi alkaa.

Ensimmäinen kilpailijamme on närkästynyt alakoululaisen äiti K. Kortesuo Hämeenlinnasta. Hänellä on tarkka havainto median nykytilasta:

MISSÄ on Hämeen Sanomien toimittajat kun lapseni piti hienon esitelmän viikinki ajasta koulussa ilmasu taidontunnilla? Kaiken maailman HKP lätkä joukkueet uutisoidaan mutta entäs hyvät esitelmät jokka on tärkeitä nuorelle kasvavalle lapselle? Tässä näkyy median alamäki.
T. nimi merkki ”Äly hoi älä jätä”

Numero kakkosella kilpailee hämeenlinnalainen kuluttaja-aktiivi K. Kortesuo. Hän on ilmaissut rehevän rustiikkisella tavallaan huolensa kuntapoliitikkojen toimintakyvystä vaalien alla:

miksi tokmanni perustaa uusia kauppoja muualle suomeen mutta ei hämeenlinnaan? muut saavat ilmasia ämpäreitä mutta me täällä ei saada. hämeenlinnan kunnallis poliitikot haloo, nyt tekoja eikä sanoja. vaalit on edessä!!!!!
t. ”eräs vain mutta meitä on monta”

Kolmas kandidaattimme K. Kortesuo on hämeenlinnalainen junamatkustaja, joka ymmärtää nostalgian päälle:

Lopettakaa nyt kaupungin päättäjät se hössötys niistä VR:rän vähentyneistä junavuoroista. Ennenki selvittiin ilman. Isomummoni kulki Hesaan hevoskärryillä ja hyvin ehti hoitaa asiat viikossa. Ja matkalla rupateltiin rauhassa vieraitten kanssa. Mistä nykyään niin Jumalaton hoppu ja kännyköiden tuijjotus????
T. Nimimerkki ”EI TARTTE OTTAA KÄNNYKKÄÄ JUNAN VESSAAN KUN JONOT PITENEE JA VIRTSANKARKAILUA TULEE VÄKISINKI”

Neljäs finalisti K. Kortesuo sitoo onnistuneesti yksityisen yleiseen, kun hän nostaa julkiseen keskusteluun tärkeän visuaalisen huomion. Tässä tekstissä tarkat havainnot kiteytyvät viiltäväksi kieleksi, joka on totuudellisen armoton.

Naapurini!Miksi sinä ripustat alusvaatteesi pyykkitelineeseen,joka on aivan aidassa kiinni?En halua nähdä aamulla toisten alusvaatteita,varsinkaan kun ne ovat rumanvärisiä.Siirrä teline tai hanki nätimmät vaatteet.
Terv.”Eräillä värisilmää,toisilla ei”

Palkinnot jaetaan keväällä Makkaramessuilla kertakäyttötuopeista muovifiikuksen alla. Lehdistön suosikki on K. Kortesuo.

2 kommenttia