Miksi sinunkin lapsesi kannattaa ryhtyä yrittäjäksi?

Olin tänään Pikkuyrittäjät-palkintogaalan tuomarina Koru-Arvin ja Taalerin Karri Haaparinteen kanssa. Pikkuyrittäjät on opettajavetoinen hanke, jossa lapset saavat perustaa koulussa omia firmojaan ja opetella tienaamaan euroja. Toinen vastaava mahdollisuus on 4H-yritys, jossa samaa tehdään harrastuksen parissa.

Tämänpäiväisessä tapahtumassa valittiin Vuoden Pikkuyritys. Voittajaksi selvisi Sagan ja Ilonan omistama Ilsa Summer. Ilsa Summer myy Tampereella hiusrusetteja, koristepantoja ja avaimenperiä. Omistajat ovat nelosluokkalaisia.

Muut finalistit olivat siilinjärveläinen keppihevosyritys Kepparivarusteet sekä pirkanmaalainen koristetarvikefirma SekaMega. Näidenkin yrittäjät olivat aktiivisia alakouluikäisiä.

Oma muksuni perusti toiminimen 11-vuotiaana. Hän myy opettajille salaatteja, tuottaa pieniä tapahtumia, leipoo tilauksesta, toimii lapsenvahtina ja tekee puhekeikkaa. (Ei, en aio linkittää häntä tähän. Hän saa hoitaa oman markkinointinsa.)

Toivottavasti nämä kaikki lapset jaksavat jatkaa yritystoimintaansa. Kun he ovat 18-vuotiaita ja pitäisi seistä omillaan, heillä on takanaan vähintään seitsemän vuoden yrittäjäkokemus.

Miksi ihmeessä saarnaan tästä? Perusteluja on useita. Katso sinua koskeva otsikko ja lue siitä eteenpäin.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt koululaisille itselleen

  • Saat omaa taskurahaa, jonka käytöstä saat päättää itse. Voit säästää johonkin isompaan kuten hevoseen, läppäriin tai mopoautoon. Tai voit tuhlata kaikki karkkiin. Päätös on sinun, ja vastuu on sinun.
  • Matikan taidot paranevat. Lisäksi matikkaa on helpompi oppia, kun sitä saa tehdä ihan oikeasti eikä vain paperilla. Väitän, että yhden yrittäjyysvuoden jälkeen matikannumeron saa nostettua yhtä hyvin nelosesta viitoseen kuin ysistä kymppiin.
  • Asiakaspalvelutaidot paranevat, eli opit toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään heidän toiveitaan. Näitä taitoja tarvitaan aivan jokaisessa ammatissa tai harrastuksessa. Toistan: aivan jokaisessa.
  • Opit tuntemaan ihmisiä ja juttelemaan vieraittenkin tyyppien kanssa. Se tarkoittaa sitä, että sosiaaliset taitosi kehittyvät, osaat vastata yllättäviin kysymyksiin etkä arkaile vieraita ihmisiä.
  • Opit hallitsemaan omia raha-asioitasi. Tiedät, milloin kannattaa säästää, mikä on fiksu ostos ja miten kannattaa suunnitella eurojen käyttöä.
  • Opit kilpailuttamaan ja vertailemaan hintoja. Tiedät, mikä on halpaa ja mikä kallista. Tiedät, mistä kannattaa ostaa ja mistä ei.
  • Opit myös epäonnistumista. Joskus homma menee pieleen, mutta opit selviämään siitä ja keksimään uusia ratkaisuja.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt Suomelle

  • Pikkuyrittäjyys, 4H-yrittäjyys ja lasten harkitut toiminimet ovat turvallinen tapa aloittaa yrittäminen. Lapsiyrittäjät ja nuoret yrittäjät ovat aikuisina niitä kansalaisia, jotka vievät yhteiskuntaamme eteenpäin.
  • Mitä aiemmin aloittaa yrittämisen, sitä paremmaksi ehtii opetella.
  • Yhteiskuntamme hyötyy positiivisesta yrittäjäasenteesta, koska sen avulla syntyy myös työpaikkoja ja verokertymää.
  • Yhteiskuntamme tarvitsee aktiivisia ja oppimishaluisia yksilöitä.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt lasten vanhemmille

  • Muksusi oppii vastuun ja päätöksenteon merkityksen.
  • Muksusi oppii matematiikkaa, huolellisuutta ja sosiaalisia taitoja.
  • Muksusi oppii rahan merkityksen ja ymmärtää sen ansaitsemisen vaivan. Hän ymmärtää, että omaan tulevaisuuteensa ja unelmiinsa voi vaikuttaa.
  • Muksusi laajentaa verkostoaan ja oppii itsenäisyyttä.
  • Muksusi ymmärtää, miten yhteiskunta toimii ja mistä yhteiset tulot tulevat.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt lasten opettajille

  • Yrittäjyyden avulla pystyt tuottamaan nk. ilmiöpohjaisia opintokokonaisuuksia.
  • Yrittäjyyden avulla pystyt helposti konkretisoimaan laskutehtäviä, kirjoitustehtäviä, digitreenejä ja esiintymisharjoituksia. Myytävän tuotteen mukaan pystyt keksimään sisältöjä myös käsityötunneille ja kotitaloustunneille.
  • Lapset oppivat tekemällä, ja lisäksi taskurahat ovat hyvä bonusmotivaattori.

Tämä on muuten yksi syy, miksi kannatan perustuloa, perustiliä, kansalaispalkkaa tai vastaavaa käytäntöä. Jokaiselle pitää mahdollistaa osa-aikayrittäjyys ja ajoittaiset lisätulot ilman sanktioita. Kun lapsiyrittäjä lähtee aikanaan opiskelemaan, hänelle pitää sallia yrityksensä tuomat lisätulot.

* * *

Mikä sitten on yrittäjyyden alaikäraja? Opetetaanko tässä kohta kolmevuotiaitakin laskuttamaan halauksista? Otetaanko muka vauvallekin y-tunnus?

Kuka tahansa sopii yrittäjäksi, kunhan ymmärtää matematiikan peruslogiikan, jaksaa keskittyä yhteen asiaan pitempään kuin vartin sekä osaa lukea ja kirjoittaa sujuvasti ja ilmaista itseään selkeästi. Käytännössä useimmat kolmos- ja nelosluokkalaiset täyttävät jo nämä kriteerit.

* * *

No miksi lapsi ei saa olla rauhassa lapsi? Miksi yrittäjyyttä pakkosyötetään? Pitääkö kohta muksulle ostaa liituraitapuku ja salkku?

Lapsi saa ilman muuta olla lapsi. Siksi yritysidea lähtee muksusta itsestään. Keppihevosharrastaja perustaa kepparitallin ja innokas leipuri ryhtyy myymään mokkapaloja. On itsestään selvää, että lasten yritystoiminta on osa-aikaista ja sitä tehdään silloin kun on aikaa ja haluja.

* * *

Miksi yrittäjä on muka arvokkaampi kuin tavallinen työntekijä? Pitääkö kaikki aina mitata rahassa? Eikö ensin pidä opettaa lapselle arvoja?

Yritystoiminta opettaa lapselle nimenomaan arvoja: alennusta voi antaa tarvitsevalle, toinen ihminen pitää huomioida, ja ansaitsemallaan rahalla voi tehdä hyvää. Jokainen ihminen voi omalla kohdallaan mitata haluamansa asiat haluamillaan arvoilla, mutta yhteinen arvon mittarimme on itse asiassa raha.

Jos joku tekee toiselle pellillisen mokkapaloja viidellätoista eurolla, toinen saa rahat ja toinen saa syötävät. Silloin myydyn tuotteen ja maksetun rahan arvo on tasapainossa. Ostaja sai haluamiaan herkkuja, säästi aikaansa ja vaivaansa ja käytti rahojaan. Myyjä sai rahaa – ja vuorostaan käytti vaihtokaupassa omaa aikaansa ja vaivaansa.

* * *

Hus yrittämään siitä. Asenne on tärkeintä, ja osaaminen kasvaa tehdessä.

22 kommenttia

Miltä hauki haisee?

Eräällä partioleirillä kaverini käveli vastaan inhon ilme kasvoillaan. Hän haisteli käsiään ja nyrpisti nenäänsä. Minä tietenkin kysyin, että haisevatko hänen näppinsä jotenkin pahoilta.

Kaveri törkkäsi kätensä nenäni alle: ”No haista ite!”

No ne haisivat tosi pahalta. Mutta mikä se haju oli? Kaverini katsoi minua äimistyneenä:

Etkö sä tunnista kalan hajua?! Mä perkasin juuri kaksi haukea!

Minä en tosiaan tunnistanut. Unohdin myöhemmin koko episodin.

Viime syksynä tein kasvosokeuden myötä aphantasia-testin. Se selitti, mistä kasvosokeuteni johtuu. Minulla ei nimittäin ole visuaalista muistia. Aina kun joku teettää rentoutusharjoitusta ”kuvittele eteesi vehreä nurmi”, minä näen vain mustaa ja yleensä nukahdan kesken harjoituksen.

Reippaana tyttönä keksin tänä keväänä yhdistää haukihavaintoni ja aphantasia-tulokseni: muistanko ylipäätään yhtään mitään aistinvaraista tietoa?

Mietin kokemuksiani ja tajusin, etten todellakaan muista tai muistan tosi huonosti. Tämä selittää hiton monta muutakin asiaa kuin sen kasvosokeuden:

  • En osaa laulaa, koska en muista, miltä minkäkin nuotin pitää kuulostaa.
  • En lapsena tunnistanut ihmisten ääniä lankapuhelimessa. (Onneksi nykyään on henkilökohtaiset kännykät.) En vieläkään tunnista laulajia radiosta.
  • Opettelin meikkaamaan vasta kolmekymppisenä, koska en muistanut, miltä ”kaunis” tai ”laitettu” ihminen näyttää. En siis osannut vertailla itseäni tai muitakaan meikin kanssa tai ilman. Muutos tapahtui vasta, kun näin itsestäni otettuja promokuvia rinnakkain, meikin kanssa ja ilman.
  • En huomaa, jos kaveri on lihonut tai laihtunut tai hankkinut silmälasit. Hahmotan ihmiset piirrelistan perusteella. Esimerkiksi Janne on minulle kaava [ruskea tukka + parta + hartiat + tietynlainen ystäväkatse silmissä]. Huvittavaa on, että kaava kasvoi noilla hartioilla, kun Janne alkoi käydä salilla: ulkomuotoon tuli vähitellen yksi piirre lisää. Jos Janne värjäisi hiuksensa tai ajaisi partansa, kaavani menisi pieleen, enkä tunnistaisi häntä. Sen sijaan silmälasit eivät vaikuttaisi, koska ne tai niiden puute ei kuulu muistikaavaani.
  • Jos tulen kotiin ja joku on laittanut ruokaa, tunnistan, että haju on hyvä. En erota, onko uunissa kalaa vai lihaa.
  • Kaverini kertoi, että hän rakastaa vaniljan tuoksua hajuvedessä. Minä en edes tiedä, mikä hajuvesi tuoksuu vaniljalta ja mikä ei.
  • Olen viininmaistelussa aika tarkka-aistinen, mutta kaikki oppiminen nollautuu maistelukertojen välissä. Joudun joka kerta opettelemaan uusiksi, mikä olikaan mustaherukan aromi tai miltä tuntui tanniini.
  • En ole koskaan tajunnut, miksi kirjoissa kuvataan pitkään maisemia tai ihmisten ulkonäköä. Ne eivät oikein merkitse minulle mitään, enkä osaa kuvitella niitä. Sen sijaan dialogi ja tapahtumat ovat tärkeämpiä.
  • Ja nyt se absurdein tunnustus: minulla oli yhdessä vaiheessa elämääni tosi epäaktiivinen seksielämä, koska en koskaan muistanut jälkikäteen, miltä orgasmi tuntuu. Sen vuoksi en erityisesti hakeutunut seksiin. Joka kerta sitten yllätyin, että perhana kun on kivaa. Nyt olen onneksi jo pitkän aikaa tehnyt aloitteet tietoisesti, koska tiedän sen tuntuvan hyvältä – vaikken vieläkään muista sen tuntuvan hyvältä.

Aiemmin luulin, että kaikki muutkin kokevat maailman samoin. Vasta viime vuosien aikana olen tajunnut olleeni väärässä. Olen ilmeisesti ihan pirun vinksahtanut tässä suhteessa.

Toki tällä aistimuistittomuudella on etunsa:

  • Minuun ei kovin hyvin pysty tekemään vaikutusta upealla ulkonäöllä, sillä unohdan ulkonäön myöhemmin.
  • Tunnistan helkutin hyvin ilmeitä, jopa mikroilmeitä. Tämä johtuu siitä, että koska en tunnista kasvoja, joudun päättelemään ihmisen ilmeestä, tunteeko hän minut ja odottaako hän minun tuntevan hänet.
  • Muistan tosi hyvin tunnetilat, joten minun on helppo eläytyä toisten tunteisiin.
  • Muistan valtavan määrän tarinoita, vaikken muista, keneltä olen ne kuullut.
  • En pelkää kipua, koska en muista sitä. (Tämän varomattomuuteni vuoksi saan toki aika paljon mustelmia.)
  • Minulla on myönteinen kehokuva, koska en muista ulkoa, miltä peilikuvani näyttää. En tajua hävetä mitään kohtaa itsessäni.
  • Osaan elää hetkessä, koska en muista, mitä ihmeen pohdittavaa olisi menneessä. Tämä taas heijastuu läsnäolooni esiintymistilanteissa.
  • En muista mitään näkemiäni painajaisia.
  • Osaan piirtää mallista tosi hyvin, koska aistimuistini ei kerro, miltä jonkin ”pitäisi” näyttää. Kopioin vain sen, minkä näen. Osaan siis piirtää mallista ihmisen, joka istuu lattialla jalat suorana minua kohti, vaikka useimpien on vaikea piirtää syvyyslyhennystä.

Minkä takia kirjoitan tätä postausta? No siksi, että tästä aistimuistittomuudesta olisi kiva saada tietoa enemmän. Onko ilmiötä tutkittu? Mistä se johtuu? Missä iässä muut ovat havainneet saman? Miten muut ovat taklanneet näitä mutkia? Ja kai nyt prkl on joku toinenkin, joka kokee maailman näin?

PS. Tiedän prikulleen, että tuo orgasmimaininta voi aktivoida vääränlaisia kommentteja. Ne eivät tule pääsemään läpi blogiin. Käytin orgasmia esimerkkinä siksi, että se konkretisoi joka ikiselle aistimuistini huonouden: edes voimakas aistielämys ei jätä muistijälkeä. Tämän postauksen aiheena ei ole kenenkään seksielämä, vaan aistimuistittomuus ilmiönä.

Edit 10.5.2017 klo 14.03: Lisään listoihin esimerkkejä sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. En jätä jokaisesta edit-merkintää.

41 kommenttia

Terkkuja Naisten Valmiusliiton koulutuksesta #leijona2017

Viihdyin viime viikonloppuna Parolannummella Nasta-harjoituksessa. Nasta on Naisten Valmiusliiton järjestämä kolmipäiväinen tapahtuma, joka oikeastaan on enemmän koulutus kuin harjoitus.

Tämänkertaisen Nasta-harjoituksen nimi oli Leijona 2017. Tarjolla oli kymmenkunta kurssia kuten kouluttajakoulutus, johtamiskoulutus, informaatiovaikuttamisen koulutus, kyberturvallisuuskoulutus, koiratoimintakoulutus ja maastossa selviytymisen koulutus. Kuvia ja kokemuksia löydät somesta hashtagilla #leijona2017.

Oma roolini oli olla kouluttajakoulutuksen pääinkvisiittori eli vastuukouluttaja. Me kouluttajat emme saa palkkaa, jotta kurssien hinta saadaan pidettyä mahdollisimman alhaalla. Tämä on fiksu käytäntö, jonka ansiosta turvallisuustietoisuutta saadaan levitettyä mahdollisimman laajalle.

Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 390, ja kymmenet halukkaat jäivät rannalle. Joka ikinen koulutuspaikka oli mennyt kahdessa minuutissa kaupaksi saman tien, kun netti-ilmoittautuminen oli avattu.

Tämä oli eka Nasta-kokemukseni, mutta viimeiseksi se ei jää. Kouluttajakurssilla oli upea, positiivinen ja kommunikoiva osallistujaporukka, joka ryhmääntyi paremmin kuin sinitarrapallot. Sain halvatunmoisia kicksejä jopa sulkeisista (mikä kertonee sieluntilastani enemmän kuin sulkeisista). Ainoa miinus tulee tuhdista inttiruuasta ja sode-eväistä, joiden ansiosta kotiin tuli 1,5 kiloa enemmän Katleenaa kuin perjantaina oli lähtenyt.

Seuraava kurssi on Siilinjärvellä syyskuussa. Itse en pääse sinne, mutta istun jo nyt sormet näppäimistöllä odottamassa ensi vuoden kurssien ilmolomakkeiden avautumista.

Kerro oma kantasi