Pitkäjänteisyys ei ole vahvin lajini

Blogin kirjoittaminen on loistava harrastus siksi, että sitä voi tehdä pienissä pätkissä, silloin kun siltä tuntuu.

Minulta jäävät lähes kaikki pitkäjänteisyyttä vaativat asiat kesken.

Myynti on hauskaa, valmennuksen suunnittelu on hauskaa ja valmentaminen on hauskaa. Mutta annas olla kun tulee jälkihoidon vuoro: pitäisi soittaa asiakkaalle, pitäisi suunnitella jatkoa, pitäisi koota valmennuspalautteet. Kyllä nekin minulta luontuvat, mutta pitkän vetkuttelun ja itseni soimaamisen jälkeen.

Liian usein käykin niin, että asiakas saa patistaa minua. Hävettää: kyllä myyjän pitäisi ensisijaisesti olla yhteydessä asiakkaaseen.

Voitteko kuvitella, että WSOY tilasi minulta ja kollegaltani tietokirjan vuonna 2001? Kirjaa ei ole vieläkään tehty, koska olemme niin kiireisiä – ja minä lisäksi lyhytjänteinen. Monella on unelmana olla kirjailija, mutta kun meille tulee tällainen mahdollisuus, heitämme sen kankkulan kaivoon.

Voi saasta. Nyt on kyllä itseruoskinnan paikka.

(Olen ollut kirjoittamassa useitakin tietokirjoja, mutta niillä on aina ollut päämäärätietoinen ja pitkäjänteinen päätoimittaja – kiitos Pirjo ja muut – jonka ansiosta projekti on pysynyt aikataulussa.)

Tarvitsen itselleni henkilökohtaisen rassari-assarin, sellaisen Justiinan, joka ystävällisesti mutta päättäväisesti muistuttaa, että nyt on kuules Katleena tämän homman aika. Kirjoitapa nyt luvun verran tekstiä siihen kirjaasi. Otapa luuri käteesi ja soita asiakkaalle. Hän rassaisi hermojani niin kauan, että hoidan luvatun asian.

Sitten minä iloisena kirjoittaisin, koska se on hauskaa, ja soittaisin, koska asiakkaiden kanssa keskustelu on hauskaa. Vaikka pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ei olekaan.

2 kommenttia

Ajan käyttöä ja hyötykäyttöä

Minulla on tapana säästää aikaa tekemällä kahta asiaa yhtä aikaa. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Bussissa hoidan sähköpostit kännykällä, junassa teen töitä läppärillä ja taksissa meikkaan. Valmennusten tauoilla tsekkaan vastaajaviestit ja sähköpostit kännykällä. Powerpoint-yhteenvetoa tehdessä katson välillä sähköpostit.

Kun puhun puhelimessa ei-tärkeää puhelua, saatan tehdä myyntiseurantaa tietokoneella. Kun teen palkkailmoitusta, syön lounasta.

Tietenkin vilkuilen myös aika ajoin, kuinka moni on lukemassa blogiani.

Olen huolestunut tästä multitaskingista. Olen varma, että keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan olisi tehokkaampaa – ja ennen kaikkea terveellisempää.

Näistä aikaa säästävistä tavoista on vaikea luopua, koska olen niistä riippuvainen. Minulla on jokin sisäinen uskomus siitä, että aikaa ylipäätään voi säästää. (Miten muka? Miten hiivatissa säilön huomista varten vartin, jonka säästin tänään syödessäni lounasta koneen ääressä?)

Minulla on myös uskomus siitä, että olen tehokas. (Jos jätän nämä tavat, en ole enää tehokas. Olenko sitten enää Katleena?)

Päätin tänään bussissa aloittaa muutoksen pienin askelin, ja olin matkan loppupuolen tekemättä mitään. En vilkaissut kännykkään, en haparoinut käsiini ilmaisjakelulehteä enkä soittanut puhelua.

Bussimatkan puolikas kesti seitsemän minuuttia, ja keksin matkalla noin kymmenen ajatusta siitä, mitä voisin tehdä juuri sillä hetkellä. Jätin kuitenkin tekemättä, ja sain vastineeksi idean blogitekstiin.

Junamatkalla petyin pahasti, kun en saanut yhteyttä verkkoon kännykällä enkä nettitikulla. Blogiteksti jäi tekemättä, ja nyt kirjoitan tätä yöllä.

Hieman on siis vielä petraamista.

2 kommenttia

Seuraatko aikaasi?

Kaksi vuotta sitten trendikkäät ihmiset taittoivat kaulaliinan keskeltä lenkiksi, ja pujottivat liinan päät lenkistä sisään. Näin syntyi muodikas silmukkakaulaliina.

Et kai tee sitä enää? Nykyään pitkä kaulaliina kieputetaan useaksi kierrokseksi kaulan ympärille, niin että liinaan peittyvät kaulan lisäksi myös hartiat ja leuka. Kaulaliinan päät pitää solmia isolle solmulle niin, että päät jäävät lyhyiksi.

Kun olin teini, oli trendikästä sanoa Tsau. Nykyään se on Niin Out. Sano mieluummin Mo.

Yrityksissä oli trendikästä kymmenen vuotta sitten puhua kouluttamisesta. Kaksi vuotta sitten keskusteltiin valmentamisesta. Nykyään ne ovat Niin Passé. Puhu mieluummin coachingista.

Sitä paitsi trendikäs-sana ei ole enää trendikäs. Sano mieluummin ajantasainen tai up-to-date.

Kerro oma kantasi