Kun Katleena on hyvin pieni

Tiedätkö tunteen, kun jokin tärkeä asia onnistuu juuri sinun ansiostasi – ja kaiken kukkuraksi menestystäsi on todistamassa iso porukka? Oletko keksinyt Sen Oikean Ratkaisun johonkin ongelmaan, joka on vaivannut yhteisöä – ja kaikki hurraavat sinulle? Onko esiintymisesi sujunut niin täydellisesti, että osallistujat ovat liekeissä?

Silloin minussa astuu esiin valheellinen pienuus, joka uskoo olevansa suurista suurin. Esitän vaatimatonta ja nöyrää, mutta tosiasiassa paistattelen kehuissa ja kaipaan niitä lisää. Suorastaan mehustun siitä ajatuksesta, että olen tärkeä ja arvokas.

Samaan aikaan kun esitän pientä ja ajattelen olevani suuri ja tärkeä, jokin osa tajuntaani ymmärtää, kuinka pienenpieni itse asiassa olenkaan. Se omatuntoni osa on kuitenkin niin hiljainen, että en pysty lopettamaan paistatteluani ja tekovaatimattomuuttani kesken kaiken.

Mikä saa minut luulemaan, että onnistunut esiintyminen tai tärkeä oivallus tekee minusta onnistuneen ja tärkeän? Ja toisinpäin: miksi en voisi olla onnistunut ja tärkeä ilman suorituksia ja hurraahuutoja?

Ei ole mitään niin pientä kuin ihminen, joka kuvittelee olevansa suuri ja vain esittää pientä.

2 kommenttia

Ihminen paljaana: Samuli Putro

Katsoin juuri loistavan haastattelun Kakkosen Musiikki-TV:stä. Heta Hyttinen jututti Samuli Putroa, joka on julkaissut soololevynsä Elämä on juhla.

Olipa huikea kokonaisuus: ei turhia ”miltä tuntuu” -kysymyksiä, ikipirteää pintahuttua tai läpinäkyvää levyn promoamista. Sen sijaan Heta Hyttinen oli intensiivisesti tilanteessa läsnä, ja hän sai Samuli Putrosta uusia asioita esille. On toimittajan ammattitaitoa, että hän tukee haastateltavaa tämän tunnetiloissa ja jättää oman persoonansa taustalle.

Toimittajan ja muusikon kemiat pelasivat yhteen. Täytyy vain kadehtia Heta Hyttisen hyvää otetta ja Samuli Putron kykyä luodata itseään. Putro on yhtä aikaa avoin ja sulkeutunut, ilmeikäs ja ilmeetön, ja Hyttinen oli tilanteessa täysin luonteva.

Heta Hyttinen loi luottamuksen ilmapiirin, jossa julkinen eläin voi olla yksityinen ihminen.

Kiitos siitä.

Kerro oma kantasi

Mitä esimiestyyppiä edustat?

Töiden tiimoilta olen tavannut monenlaisia esimiehiä. Heistä haasteellisimmat tyypit ovat seuraavat kolme:

Esimiestyyppi 1: ”Lennetäänkö Leville?”

Levillelentäjä on mukakehittäjä, joka on näennäisesti valmis laittamaan itsensä likoon. Hän on aina valmis pitämään pienen ideariihen (Levillä), kehityspäivät (Rukalla) tai kauden kick-offin (Saariselällä). Jos asiakas tarjoaa reissun, Levillelentäjä jättää hetkeäkään epäröimättä väliin tiiminsä kehityskeskustelut ja palautepalaverit.

Jos Levillelentäjältä itseltään kysytään, hän on reilu ja hauska esimies, jota ei tarvitse pelätä. Hänellä ei ole aavistustakaan, että häntä voi myös kuvailla pinnalliseksi kaveeraajaksi ja tunteiden pakoilijaksi. Levillelentäjä kuvittelee tiimin hoitavan hommat mielellään, kunhan esimies vähän vitsailee, taputtelee hartioille ja pahan paikan tullen ärähtää.

Levillelentäjä pitää moottorikelkkailusta, mönkijäsafareista ja mikroautoilusta, mutta hän ei pidä lainkaan kahdenkeskisistä keskusteluista, joissa pitää ottaa esille vaikeita asioita.

Levillelentäjä on aina valmis kehittämään taitoja, prosesseja ja tuotteita, mutta hän ei ole valmis kehittämään omia uskomuksiaan saati kohtaamaan omia pelkojaan.

Esimiestyyppi 2: ”Ei kai kukaan pahastu?”

Pahastumispelkoinen esimies on tiiminsä talutusnuorassa. Hän ei uskalla edellyttää, ohjeistaa eikä ottaa kantaa, koska hän pelkää loukkaavansa tiimiläisiään. Pahastumispelkoinen esimies on usein ollut alunperin oman tiiminsä jäsen, ja hänet on myöhemmin nostettu tiiminvetäjäksi.

Pahastumispelkoisella ei ole kanttia tehdä minkäänlaisia uudistuksia. Hän saattaa sanoa valmentajalle haluavansa muutosta X, mutta samalla hän toivoo, että valmentaja toteuttaisi kyseisen uudistuksen.

Pahastumispelkoinen esimies on aina valmis kuuntelemaan tiiminsä murheita, ymmärtämään ja lohduttamaan. Sen sijaan hän ei voi kuvitellakaan joutuvansa tekemään isoja muutoksia työajoissa, työnkuvissa tai tehtävien jakamisessa.

Jos yritykseen tulee YT-neuvottelut, pahastumispelkoinen jää välittömästi sairauslomalle, koska hän ei kykene kantamaan vastuuta.

Esimiestyyppi 3: ”Ihan sama.”

Ihansama-esimiestä ei kiinnosta, mitä tiimi tekee, missä se tekee ja milloin se tekee. Ihansama-esimies on keskittynyt johonkin muuhun kuin tiimiinsä, ja esimiestyö on hänelle välttämätön paha ja sivuseikka.

Ihansama antaa tiimillensä vastuun, vapaudet ja velvollisuudet, eikä häntä kiinnosta, mitä niiden kanssa tehdään. Pahimmassa tapauksessa hän ei edes ole oivaltanut, että hän on vastuussa tiiminsä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Ihansama-esimies jättää tiiminsä huomiotta, koska hän on innostunut ihan jostain muusta: tuotekehityksestä, omasta etenemisestä, eläkkeelle pääsystä tai tietokoneen ominaisuuksista.

Ihansaman alaiset ovatkin jo oppineet, että he kysyvät neuvoa toisiltaan eivätkä esimieheltään.

Kaikille näille kolmelle esimiestyypille on yhteistä, että esimiestyöstä ei oteta aitoa vastuuta. Useimmiten näillä esimiehillä on omana esimiehenään vastaavanlainen tapaus, joten he eivät joudu tilille tekemisistään – muutenhan molemmilla esimiehillä olisi epämukavaa.

3 kommenttia