Sain taas Jannelta haukut tietokirjavinkeistäni

Sain jälleen kerran kuulla kunniani. Janne motkotti minulle siitä, että käytän koti-illastani aikaa vieraitten ihmisten yksilölliseen auttamiseen ilmaiseksi.

Olin saanut sähköpostiin erään tietokirjan alustavan käsikirjoituksen. Toinen tekijöistä toivoi, että tykkäisin heidän kirjansa Facebook-sivusta ja mainostaisin sitä kavereilleni.

Lukaisin käsikirjoituksen läpi ja totesin, että se on vielä pahasti kesken. En siis voinut tykätä FB-sivusta saati suositella kollegoille. Päätin kuitenkin laatia tekijöille vinkkilistan, jonka avulla he voisivat parantaa kirjaa. Meilasin sen toiselle tekijälle ja vaihdoin vielä yhden tarkentavan viestin hänen kanssaan.

Janne motkotti ajankäytöstäni. Selitin pokkana, että olin koko ajan suunnitellut laativani meilin perusteella postauksen, koska se auttaa muitakin esikoiskirjailijoita.

Tässä siis palautelistani:

Näin parannat tietokirjasi käsikirjoitusta

1) Sisällysluettelon on oltava jäsennelty. Kirjassa pitää olla 5–7 päälukua, joissa on selkeät aihepiirit. Lisää jokaisen alle 2–9 alaotsikkoa. (Jos kirja on erityisen laaja, sen voi jakaa esimerkiksi 3–4 pääjaksoon, joista jokaisessa on 3–6 päälukua alaotsikkoineen.)

2) Taitto. Kirjassa kannattaa käyttää tuoreen näköistä taittoa ja kuvitusta. Älä käytä vanhentuneita fontteja, kulunutta kelta-persikkaista värimaailmaa tai clip art -tyylisiä piirroshahmoja, koska ne edustavat 1990-lukua. Osta ammattilaiselta, älä tee itse.

3) Tekstin elementit. Koosta kirja elementeistä niin, että siinä on pääosassa leipäteksti ja höysteenä erilaisia nostoja. Jos teet käsikirjaa, leipäteksti ei saa mieluusti virrata monen aukeaman läpi yksitoikkoisena, vaan väliin tarvitaan bulletlista, kiteytys, väliotsikko, tietolaatikko tai kuva. Nykyihminen silmäilee tietokirjaa, ei lue kannesta kanteen.

4) Rytmittele nostot ja kiteytykset tekstiin aina aihepiiriin sopivasti, älä neljää samalle sivulle. Muuten ne kilpailevat keskenään.

5) Lähdetekstien rooli. Jos koostat kirjan aiemmista kirjoituksistasi, muista että kirja ei ole sanomalehti. Esimerkiksi kolumnit ovat väärä tekstilaji kirjaan. Kolumnien sijaan nostot voisivat olla vaikkapa kehystettyjä tai sisennettyjä tarinalaatikoita, joihin sopii vinjetiksi paremmin graafinen tunnus kuin kolumnistin kasvokuva. Kirjaan ei myöskään voi tuoda sanomalehdestä mielipidekirjoitusta, mutta sitä voi toki siteerata, jos teksti on erityisen oleellinen.

6) Tarinat nostoiksi. Lukijat pitävät tarinoista, kunhan ne ovat uusia ja mielenkiintoisia. Ne kannattaa eritellä selkeiksi nostoiksi, etteivät ne huku muun leipätekstin sekaan. Toinen hyvä paikka tarinalle on leipätekstissä heti väliotsikon jälkeen.

7) Bulletlistat. Käytä kirjassa bulletlistoja, joihin koostat toimintavinkkejä, esimerkkejä tai menettelytapoja. Ne auttavat silmäilevää lukijaa.

8) Tekstilaji. Huolehdi, että kirjan tekstilaji on tunnistettava. Lukemani kirjan isoin ongelma oli se, että se oli sekoitus elämäkertaa ja ohjekirjaa. Lukija ei oikein tiedä, kumpaa hän on lukemassa. Rakentaisin kirjan enemmän käsikirjaksi, jolloin sinne tarvitaan lähdekirjallisuutta, muiden asiantuntijoiden haastatteluja ja niin ollen myös vähemmän valokuvia tekijästä. Kirja ei saa olla kuin aikakauslehden henkilöhaastattelu.

Vastaava ongelma oli muuten aikanaan eräässä toisessa käsikirjoituksessa, jota minulle tarjottiin. Se oli yhdistelmä golf-käsikirjaa ja johtamisen opasta. Kirjoittaja ei suostunut tekemään valintaa kirjan fokuksesta, jolloin lukijalle jäi sekava kuva.

9) Lähdeluettelo. Tietokirja ei ole tietokirja, ellei siinä ole lähteitä. Bisneskirja tai käsikirja ei saa vilistä tieteellisen tekstin lähdeviitesulkeita, mutta lopussa pitää olla kooste käytetyistä kirjoista. Niistä oleellisimmat kannattaa mainita sanallisesti leipätekstissä.

* * *

Janne täytti velvollisuutensa valmentavana advisorina, ja minä pelastin tilanteen nerokkaalla ”postaan tästä blogiin” -puolustuksella. Nyt taputan omaa selkääni oivallisen hämäykseni ansiosta.

7 kommenttia

Ei, sinä et saa tehdä yritykselläsi rahaa!

Löysin jälleen kerran absurdin mielipiteen tekstaripalstalta:

"Fida mainostaa, tee hyvä teko, lahjoita Fidalle! Tavarat ylihinnoitelutja, olisiko hintojen tarkistus paikallaan kun kaikki myytävä tulee lahjoituksena! -Kirppisfani"

Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 21.1.2017

Olisi hauska nähdä, kuinka kirjoittaja itse pyörittäisi yritystä, jonka tehtävänä on muun muassa

  1. maksaa palkat
  2. maksaa vuokrat
  3. maksaa työnantajamaksut ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet
  4. tuottaa voittoa hyväntekeväisyyttä varten.

Nämä kaikki pitää hoitaa sillä, että myyt kahvikuppeja eurolla ja kauluspaitoja kolmella. Hyvällä tuurilla voit saada kaupattua sohvan viidelläkympillä. Tämän päälle joku sanoo, että ”ei, sinä et saa tehdä voittoa, vaan sinun pitää antaa minulle ne voitot alennuksina!”

Jostain syystä voitot eivät kuulu sille, joka ne tekee ja ottaa riskin. Ilmeisesti voitot kuuluvat sille, joka niitä vaatii tekstaripalstalla.

Petyin tänään kaverini Petteri Järvisen tekijänoikeuskirjoitukseen, sillä hänellä oli postauksessaan sama ajatus kuin Kaupunkiuutisten tekstailijalla. Juristi ei saa tienata rahaa!

Petteri kirjoitti näin:

Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa [Hesarin] jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.

(Surkeinta on, että Hesarin toimittaja oli siteerannut Herkkoa väärin. Herkko totesi toimittajalle, että ”juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia”. Tämän oikaisun Petteri kuitenkin sijoittaa myöhempään kohtaan tekstissään, ja hän jättää toimittajan virheellisen sitaatin ensiksi voimaan.)

Mutta asiaan: yrittäjällä on oikeus tehdä rahaa lakia noudattaen. Jos joku on ladannut laittomasti elokuvia verkosta, leffan tekijöillä on oikeus saada korvaukset työstään ja heillä on oikeus käyttää siihen puuhaan juristeja. Ja toisilla juristeilla on oikeus puolustaa lataajia ja pienentää heidän kulujaan.

Fidalla on oikeus myydä kahvikuppeja eurolla. Mielipidekirjoittajalla on oikeus jättää ne ostamatta. Turre Legalilla on oikeus auttaa leffojen lataajia puolittamaan kulut. Leffojen lataajilla on oikeus jättää palvelu käyttämättä. Meillä kaikilla on oikeus tehdä laillista yritystoimintaa, ja meillä on myös oikeus jättää huonot palvelut ja tuotteet ostamatta.

Jos lähdemme syyttämään yrityksiä rahastamisesta, silloinhan kaikki palkkatyökin on rahastamista. Kuinka kehtaat ottaa rahaa ihmisten autojen korjaamisesta? Miten voit rahastaa toisen sairaalla lemmikillä? Aika hävytöntä elää sillä, että vanhukset tarvitsevat hoitajia. Tällainen keskustelu on absurdia, kestämätöntä ja totuudenvastaista.

* * *

Se on sitten eri keskustelu, onko nykyinen tekijänoikeuslaki hyvä. Lain huonoudesta ei kuitenkaan pidä syyttää juristeja, vaan eduskuntaa.

33 kommenttia

Toimittaja, älä tee aakkosjuttua

Kauppalehden Jenny Jännäri oli kirjoittanut jutun 100 asiaa, jotka pitää tietää juuri nyt.

Kivaa, ajankohtaisten asioiden listaus! Ja aakkostettuna!

Surullinen piirre kuitenkin oli se, että Jännäri oli halunnut kirjoittaa väkisin jotain jokaisen kirjaimen kohdalle. Niinpä pienpanimot on laitettu epäloogisesti kohtaan Ö niin kuin öl ja naisjohtajuus kohtaan X niin kuin X-kromosomi.

Jos yritykset tekisivät puhelinluettelonsa samalla logiikalla, niin Emppu Esimies olisi aakkostettu kohtaan Överi-Emppu, koska ”muuten tää öökirjaimen kohta ois ihan tyhjä, kun ei meillä oo ketään ööllä alkavaa”.

Jutun sisältö pitäisi koostaa pohditusti sadasta tärkeimmästä ajankohtaisesta ilmiöstä tai keksinnöstä. Sisältöä ei saa koostaa sen mukaan, millä kirjaimella alkavia sanoja juttuun satutaan tarvitsemaan. Muuten Å-kirjaimessa on aina Åbo tai Åland, riippumatta jutun aiheesta.

 

7 kommenttia