Lean-vinkit #SuomiAreena:an

Olen nyt viidettä vuotta Suomi-areenassa Porissa. Tänä vuonna olen osallistujan roolissa, mutta työtapaamisia on kyllä sovittuna. – Sain muuten taivuteltua kiireisen Tuomas Enbusken mukaan haastatteluun tulevaa Aivojen huoltokirjaani varten: jiihaa!

Enivei, on aika kertoa, mitä olen oppinut Suomi-areenasta leanin kannalta: Mikä toimii ja mikä ei? Mikä säästää aikaa, vaivaa ja rahaa? Mikä on hyödyllisintä ja mikä turhaa? Näkökulmani on työn näkökulma, joten aktiivinen yksityishenkilö listaisi asiat varmasti toisin.

  1. Kengät ovat tärkein varusteesi, koska niillä kirmaat ja kävelet pitkin Poria. Käytä uusia ja hankaavia kenkiäsi vain esiintymislavalla, mutta vaihda muina aikoina kinttuihisi mukavammat. Porukka kulkee täällä rennosti tennareissa.
  2. Ota mukaan jatkojohto. Saat ladattua läppärisi missä tahansa, ja kaiken lisäksi saat uusia kavereita, jotka tulevat sähköjaolle. Tämän vinkin olen muuten oppinut Netprofilen upealta Kittikatilta.
  3. Pakkaa mukaan tuotenäytteitä, siis omalla kohdallani kirjoja. Täällä tapaa paljon uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja, ja monelle on kiva antaa jokin muisto tai kiitos. (Toki jos kauppaat työksesi puskutraktoreita, tämä kohta voi olla hieman hankala toteuttaa.)
  4. Jos haluat saada tapahtumasta isoimman hyödyn, ole paikalla maanantaista perjantaihin. Jos et ehdi koko viikoksi, satsaa keskiviikkoon ja torstaihin.
  5. Varaa majoitus ensi vuodeksi nyt. Marraskuussa kaikki hotellihuoneet ja Airbnb-asunnot ovat jo täynnä. Sen jälkeen joudut kyttäämään viikoittain vapautuvia paikkoja ja soittelemaan kavereillesi yöpymismahdollisuuksia.
  6. Pakkaa päiväkassiisi joka sään varusteet: sateenvarjo tai sadetakki, lämmin takki, aurinkolasit ja aurinkorasvaa. Meren rannalla on turha luottaa siihen, että sää olisi illalla sama kuin aamulla. On myös turha käyttää aikaa asunnolla juoksemiseen tai rahaa takkien ostamiseen. Trust me, olen kokeillut.
  7. Etsi majoitus mahdollisimman läheltä keskustaa, vaikka se maksaisi enemmän. Muuten joudut joka päivä käyttämään taksia tai kävelemään pitkiä pätkiä rojujesi kanssa sateenvarjoa kannatellen.
  8. Pidä kassissasi päiväpakkausta, niin et joudu pikkuasioiden takia juoksemaan kaupassa tai apteekissa.
  9. Etsi käteesi Suomi-areenan ilmainen esitevihko. Siinä on kartta, ja ainakin itselleni on kätevämpää tehdä pikamerkintöjä ja tutkia karttaa perinteisen kynä-paperi-metodin turvin.

Yllä olevat olivat leania, mutta lisäksi tulee vielä pari sosiaalista vinkkiä:

  • Aikatauluta etukäteen viikkosi väljäksi. Jos otat liian monta keikkaa ja liian monta tapaamista, olet aivan puhki etkä pysty vastaamaan yllättäviin kutsuihin tai haastattelupyyntöihin. Lisäksi joudut jättämään aina mielenkiintoiset keskustelut kesken, kun on sännättävä muualle.
  • Kun saat tapahtumassa käteesi jonkin kiinnostavan kutsun, pyri käymään niissä edes pyörähtämässä. Itse en käynyt ensimmäisenä vuotena missään, koska tollona luulin, että tärkeintä antia ovat ohjelmassa olevat puheenvuorot. Kattia kanssa. Tärkein anti tulee iltaisin ja vapaissa verkostoitumistilanteissa: opit uutta, tutustut ihmisiin ja saat yhteistyökumppaneita.
  • Jos olet introvertti, koeta kestää tungosta. Varaa itsellesi majoitus, jossa ei tarvitse jakaa huonetta eikä vessaa kenenkään kanssa. Vetäydy aina välillä itseksesi kirjoittamaan tai lukemaan, niin et ole aivan puhki viikon jälkeen.
  • Täällä saisi ilmaista ruokaa ja viinaa yli oman tarpeen. Ole tarkkana siitä, mitä pistät suuhusi, koska muuten olet jo kolmantena päivänä punainen, kännissä ja turvoksissa. Sen jälkeen on turha kuvitella saavansa mielenkiintoisia uusia kontakteja, ellei laske järjestyksenvalvojia sellaisiksi.

Suomi-areenasta saa 30-prosenttisen hyödyn, jos sitä seuraa netissä. Jos siis suinkin pääset, kannattaa ehdottomasti tulla paikan päälle.

PS. Suuret kiitokset Jussi Lähteelle, joka aikanaan vuonna 2013 käski minun tulla Suomi-areenaan ja joka opetti minut tapahtuman tavoille. Ilman Jussia olisi jäänyt moni mielenkiintoinen ihminen tapaamatta ja moni uusia asia oppimatta.

Edit 12.7.2017 klo 14.35: Lisätty vinkki numero 9.

Kerro oma kantasi

Lean-metodi 3: pienenpienet arjen parantamiset

Lean toimii helkutin hyvin myös arjessa, ei vain bisneksessä. Tämän illan viimeisessä postauksessa kokoan yhteen lisää liinauksia.

1) Kaloriseuranta

Hankin MyFitnessPal-sovelluksen kännykkääni. Aiemmin nimittäin tuli hieman liian helposti langettua erilaisiin herkkuihin, ja kiloja tuli vaivihkaa pari vuodessa.

Tajusin, että tässäkin auttaa lean-metodi. Minun on mitattava syömistäni, jotta tiedän, missä mennään. Arvailu ei auta yhtään.

Olen nyt käyttänyt sovellusta reilut viisi kuukautta, ja kiloja on pudonnut myös viisi. Seuraan kaloreita arkipäivisin enemmän ja viikonloppuina ja lomilla vähemmän.

En ajattele tätä projektina vaan loppuelämän kestävänä prosessina: jos en mittaa, en tiedä mitä tapahtuu. On pikkujuttu kirjata ruokailun jälkeen ylös syömänsä roinat. Sovellus lukee myös viivakoodit, joten tietojen syöttäminen on nopeaa.

2) Rojujen karsinta

Eräs hyvä lean-opas on oikeastaan Konmari-järjestelykirja. Siitä voi tietenkin skipata uskonnollisen huuhaan, mutta perusajatus on sama: turhat pois.

Olen vuoden aikana kuskannut kodista ulos tavaraa kilokaupalla. Huutia ovat saaneet käyttämättömät vaatteet, ylimääräiset astiat, vanhentuneet kirjat ja turhat sisustustavarat. Tämä urakka on vielä kesken, mutta tuloksia näkyy jo: saimme jopa purettua kellarista teipatut pahvilaatikot, jotka oli viety sinne muutossa vuonna 2006. Kokemuksen pohjalta voin todeta, että tarra-arkkien liima ei pysy kovin hyvänä kymmentä vuotta.

3) Multiploi pikkutavarat

Olen ostanut useita huokeita pikkuesineitä ja -tarvikkeita, jotta ne ovat siellä, missä niitä tarvitaan. Saksia ei ole vain yhdessä paikassa, vaan niitä on kaikilla käyttöpaikoilla. Sama pätee teippeihin ja vastaaviin. Siis esimerkiksi:

  • Paristonkeräyslaatikossa on teippirulla, koska navat pitää kuitenkin teipata.
  • Tiskikonetablettipurkissa on sakset tablettien puolittamiseen.
  • Lahjapaperilaatikossa on sakset ja teippi pakettien tekoon.

Aikaisemmin tavaroita kuljeteltiin minne sattuu, eivätkä ne koskaan löytyneet oikeasta paikasta. Nyt kun jokaisella käyttöpaikalla on oikeat tarvikkeet, hommat sujuvat nopeammin.

Lisäksi meillä ei ole yhtä liinavaatekaappia, vaan kaikki puhtaat lakanat ja pyyhkeet varastoidaan suoraan käyttöpaikoille: vessojen laatikoissa ovat puhtaat käsipyyhkeet, keittiön kaapissa ovat puhtaat astiapyyhkeet, ja jokaisessa makuuhuoneessa on oma lakanahyllynsä.

Oi jumankekka, tästä kaikesta pitäisi tehdä podcast. Enää puuttuu tekniikka.

2 kommenttia

Lean-metodi 2: perheen pilvilistat

Arjen lean-prosessissa kehittämistyöni menee näin:

  1. Havaitsen ongelman.
  2. Tsekkaan, toistuuko ongelma.
  3. Etsin ongelman juurisyyn ja poistan sen.

Prosessiin ei kuulu ihmisten syyttämistä, koska Ketolan Juhalta opin, että 95 prosentissa tapauksista syy on prosessin, ei ihmisen. Oi miten vapauttava ajatus.

Ajattelin avata prosessin lopputuloksia esittelemällä perheemme kaksi pilvilistaa, Matkalle mukaan sekä O-lista.

Matkalle mukaan -lista

Väitän, että sama ongelma toistuu monessa perheessä: kun reissuun lähdetään, kaikki sinkoilevat ympäriinsä ja miettivät, mitä tarvitaan mukaan. Ja kun reissuun päästään, jotain on unohtunut kotiin. Sen jälkeen joko selvitään ilman puuttuvaa asiaa tai ostetaan uusi. Joka tapauksessa aikaa kuluu ihmettelyyn, etsimiseen, kinasteluun ja korvikkeiden ostamiseen.

Niinpä meidän perheessä on avattu pilveen Google Sheets -taulukko, johon jokainen pääsee omalla kännykällään. Taulukossa on useita välilehtiä: omansa viikinkireissulle, partioleirille, kaupunkilomalle, uimarantareissulle, huvipuistopäivälle jne. Jokaista välilehteä iteroidaan (eli kehitetään, mutta iterointi kuulostaa hienommalta). Aina kun huomaamme reissun päällä, että jotain puuttuu, lisäämme tavaran listaan. Kun taas huomaamme, että jotain on turhaa, poistamme sen listasta.

Muksut pystyvät tietenkin itse avaamaan taulukot ja katsomaan sieltä omasta sarakkeestaan tarvittavat tavarat. He myös muokkaavat omia listojaan: parin vuoden aikana lelujen määrä on vähentynyt ja meikkien määrä kasvanut.

O-lista

Useimmille käy joskus niin, että lähtee kauppaan ostamaan kahvia ja tulee takaisin täyden kassin kanssa mutta ilman kahvia. Aina jotain unohtuu, vaikka se puuttuva asia oli juuri mielessä.

Pilvessä oleva O-lista on tietenkin ostoslista. Sekin majailee Google Drivessä, ja jokainen perheenjäsen pääsee siihen kännykällään. Jos lapsi huomaa, että hänen sukkansa ovat jääneet pieniksi, hän lisää sukat O-listaan. Jos taas joku käyttää chilikastikkeen jääkaapista loppuun, hän kirjoittaa chilit listaan.

Aina kun joku käy kaupassa, hän poistaa listasta ostamansa tavarat. Näin ei käy sitä tilannetta, jossa molemmat vanhemmat käyvät asiakasreissuillaan marketissa ostamassa ne puuttuvat kolme maitoa.

Lisähyöty on sekin, että ostoslista on kaikilla aina mukana, eikä pöydillä pyöri irtonaisia muistilappuja.

Jotain tosin tässä menetelmässä on vikana, sillä O-listaan ilmestyy jatkuvasti ja salaperäisesti sellaisia asioita kuten KARKKIA tai POPCORNIA. Kyseessä on ilmeisesti vika Google Drivessä.

(Huh, postaan kohta vielä kolmannen lean-vinkkini ja sitten jätän sinut, rakas lukija, rauhaan.)

6 kommenttia