Somekeskustelun lyhyt oppimäärä

– Mä pidän ruusuista.

– Mitä? Entä neilikat? Vihaatko sä sitten neilikoita?

– Eikun mä tarkoitin, että mä vain satun tykkäämään ruusuista.

– Onko meidän muidenkin nyt pakko alkaa rakastaa ruusuja?

– Mä vain siis puhuin omasta näkökulmastani…

– Eikö se ole aika itsekästä, että puhuu vain itsestään? Ajattelisit vähän ruusuallergikkoja!

– No mä tietty ymmärrän, että ne ei tykkää ruusuista. Mutta mä vain yritin kertoa, että mun mielestä ruusut tuoksuvat hyvältä ja näyttävät kauniilta…

– Sano se ihmiselle, jonka omainen kuoli ruusunpiikin aiheuttamaan tulehdukseen!

– No se on varmaan ollut aika kurj-

– Ai ”kurjaa”? KURJAA? Etkö sä muuta keksi kuin voivotella ja vähätellä jälkikäteen? Sun pitäisi ottaa selkeä kanta tähän ruusuongelmaan!

– No ehkä mä en sitten niin hirveästi pidä ruusuista…

– Lol syö paskaa. Sä et ole tosissasi ton mielipitees kanssa.

 

 

 

12 kommenttia

      • Bisnes #3

        Parempi, että unohtuikin, sillä näin teksti oli ytimekkäämpi ja toi pointin kuitenkin esille!

        Tällaisten listojen ongelmana kun on jatkaa vitsiä tarpeettoman pitkään ettei kenellekään jää epäselväksi mitä sillä haettiin, mutta se ei ole ollut lukijalle hauskaa enää ensivaikutelman jälkeen.

        See what I did there.

  1. TkT #5

    Osallistuinpa juuri vähän aikaa sitten saman henkiseen someväittelyyn. Erehdyin tekemään (tätä seuraillen) kukista puhjenneen keskustelun lomassa väitteen ”Ruusut ovat kauniita, koska niiden lukuisat terälehdet limittyvät kauniisti”. Tein ilmeisesti virheen, että en korostanut lauseessa, että se oli näkemykseni, sillä vastineeksi minulle kerrottiin selvästi tuohtuneena, että ”Olet täällä pätemässä, että ruusuista pitämättömät ovat väärässä ja kaikkien pitäisi siis pitää ruusuja kauniina?”.

    Hetken äimisteltyäni minulle selvisi, että toinen osapuoli tosiaan tulkitsi kaikki kirjoitukseni ”olet väärässä ja vain minun näkemys on ainoa oikea [end of discussion]” -väitteiksi (sikäli kun hän ei niiden kanssa samaa mieltä ollut), eikä suinkaan minun omiksi näkemyksiksi asiaan. Vastapuolen mukaan minun pitäisi aina selvästi ilmaista, että kyseessä on oma näkemys asiaan.

    Huomasin tästä kohtaamisesta eläväni jonkinlaisessa yliopistollisessa(?) argumentointikuplassa, jossa oman näkemyksen argumentointi ja toisen näkemyksen (asiallinen) vasta-argumentointi on olettamus käytävälle keskustelulle. Tämä olettamus ei näemmä ole universaali olettamus.

    IMO, tästä eteenpäin pitää muistaa aina laittaa ”IMO” joka lauseeseen.

    • Katleena Kortesuo #6

      TkT, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!

      On tosi surullista, että somekeskustelu on vajonnut tahallisen väärinymmärtämisen suohon. Aiemmin ajateltiin, että on hyödyllistä yrittää ymmärtää vastapuolta, mutta nykyään yksislmäistä raivoamista löytyy jokaisesta intressiryhmästä.

  2. MattiV #7

    Somessakin on onneksi monenlaisia kulttuureja ja erilaisia etikettejä. LinkedIn:ssä oltaisiin ”sivistyneempiä” ja positiivisia — siis ”sosiaalisempia”:

    Otsikko: ”Ketterässä johtajuudessa on tärkeintä ruusujen ymmärtäminen” by ”Experienced botanist looking for new challenges”
    Kommentit:
    ”Erinomainen avaus!”
    ”Hyvä kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä. Olet selvästi fiksu ihminen.”
    ”Ymmärtäminen on hyvä alku, mutta tarvitaan myös kykyä hankkia ja positioida ruusut ekosysteemiin”
    ”Jokainen yritys pitäisi muuttaa ruusutarhaksi! Tulevaisuudessa vain ruusutarhat pärjäävät”

    Taktiikoita siis omituisen vastaväitteen tai piru-lukee-raamattua-asenteen sijaan mm. 1) kollegiaalinen kehuminen, olipa syytä tai ei, 2) esitetyn viisauden liittäminen itseen, 3) argumentin jalostus ja profiloituminen suvereeniksi kehittäjäksi, 4) asian vieminen vielä pidemmälle ideaaliin tai uuteen paradigmaan ja näyttäytyminen edimpänä-kävijänä

    Nämä taktiikat ovat tulevaisuuden huippuosaajien työelämätaitoja!

  3. Tony #9

    Siis jos puhuu yhtään kukista, niin eikö joku hippi ole siinä kohta jauhamassa marihuanasta ja linkittämässä siihen tutkimustuloksia.

  4. Jukka Alamäki #10

    Hei Katleena!
    Olen sitä mieltä, että (Ü) autoilussa on paljon samaa kuin somessa; molemmissa tapauksissa kuoren suojasta on helppo heilutella keskaria ja soittaa tyyttiä (kummassakaan et ole lyöntietäisyydellä).

  5. HannuT #11

    Niinpä. Ja oikeasti nenäkkäin tapahtuva keskustelukin menee helposti samoihin kuoppiin, vaikkapa tulehtuneessa parisuhdekommunikoinnissa. Ehkä niitä ajatuksia ei sanota, mutta siellä ne ovat korvien välissä estämässä ymmärrystä.

    Vaan varsinainen kysymys, Katleena ja muut, on tässä: Kuinka nuo estää ja taklaa paremmiksi?
    Niin somessa kuin tosielämässäkin.

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.