Kauppalehdessä kerrotaan, että kaikkien firmojen ei kannata mennä Facebookiin. Olen aivan samaa mieltä.
Artikkelissa todetaan myös näin:
Varsinkin pienemmille b-to-b-markkinoijille sosiaalinen media on kuitenkin monissa tapauksissa varsin yhdentekevä kanava.
Yhdentekevä kanava? Pah.
B2B-markkinoijille sosiaalinen media – tarkemmin sanottuna blogi – on paras mahdollinen kanava. Jos haluat markkinoida sisältöosaamistasi, pitää kustannukset kurissa ja jopa saada hakukonenäkyvyyttä, blogi on äärimmäisen tarpeellinen.
Sen sijaan Facebook voi olla yhdentekevä markkinointikanava B2B-yrittäjälle – tähän tietenkin vaikuttaa yrittäjän tarkempi toimiala.
Jälleen kerran toimittaja siis luulee, että Facebook = sosiaalinen media. Tämän harhaluulon luulisi jo kadonneen.
Hyvä pointti! Olen samaa mieltä.
Toinen mikä huvittaa on tuo ”mennä”. Jos yrityksen töykeä puhelinvaihde tai valehteleva myyjä on keskustelunaiheena Facebookissa, Twitterissä tai missä tahansa muualla netissä niin firmahan on sosiaalisessa mediassa. Ei siihen yrittäjän sometilejä tarvita.
Outi, olen samaa mieltä. Mennä-verbi on aika omituinen tässä yhteydessä.
Toisaalta: jos yritystäni haukutaan pienen porukan FB-keskustelussa, ei yritykseni profiilisivu välttämättä tuo keskustelua tietooni. Jos tyytymättömät asiakkaat puhuvat keskenään, he eivät todennäköisesti tule tilittämään yrityksen FB-sivuille, vaan keskustelu käydään muualla.
Mutta kyllähän FB-läsnäolo – erityisesti kuluttajabisneksessä – edesauttaa kontaktin syntymistä. Jos yritys ei esiinny Facebookissa lainkaan omaehtoisesti, keskustelut käydään sitten ilman yritystä.
Hyvin sanottu.
Ja Outilta myös hyvin sanottu. Ymmärsin nyt tämän menemisongelman ensimmäistä kertaa kunnolla. Käytän esimerkkejäsi jatkossa ja yritän muistaa antaa propsit oikeaan suuntaan. 😉
Eikös noilla toimittajilla ole muutenkin tapana vääristellä ja liioitella asioita. -> ”Matti löi Merviä” myy paremmin kuin ”Matti läpsäsi Merviä” vaikka todellisuus on tämä jälkimmäinen.
Facebook ei ole sosiaalinen media, facebook on yksi ilmentymä sosiaalisen median pelikentästä. Toisaalta lehdistön pitää miettiä kohderyhmäänsä joka ei välttämättä ole some-orientoitunutta, saatika ymmärrä abstrakteja asiayhteyksiä. Facebook on kuitenkin konkreettinen esimerkki abstraktista some-oliosta, tai ainakin osasta sitä.
Itselläni silmään osui (auts) KL:n jutusta seuraava Juha Suomisen lause:
”Meidän tuotteemme säilyvät vuodesta toiseen hyvin samanlaisena. Ei näihin liittyen ole paljon jatkuvaa kommunikoitavaa.”
Siinä tulee hyvin esiin yritysten luulo, että sosiaalisessa mediassa, siis erityisesti blogissa, pitää kommunikoida yrityksen tuotteista. Eihän ne ketään oikeasti kiinnosta. Blogissa pitääkin kirjoittaa jostain ihan muusta… jostain, mika asiakkaita oikeasti kiinnostaa. Mitä se milloinkin sitten onkin.
Kiitos Katleenalle ja teille muillekin osuvista kommenteista. Sosiaalinen media lienee yksi tasa-arvoisimmista markkinointikanavista. Toisin sanoen raha ei ratkaise kaikkie, vaan sisällöllä on pitkässä juoksussa suurin merkitys. Silloinhan pienen yrityksen kannattaa erityisesti olla mukana.
Tottakai kannattaa harkita tarkkaan, että mihin omat rahkeet riittävät ja mikä on todellinen hyöty itselle ja ennen kaikkea asiakkaalle.
Kandee tehdä kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Kukas se näin sanoikaan?
Jep. Koulutan kirkon työntekijöitä sosiaalisen median osaajiksi ja tavan takaa pitää vääntää rautalangasta, että se kahden päivän koulutus ei ole facebook-kurssi.
Sanoisin, että ennemmin facebook ja muukin sosiaalinen media on yhdentekevä isoja kauppoja tekeville. Jos asiakkaina on esimerkiksi valtio (ml. valtionyhtiöt) tai isot yritykset (esim. ABB, Fortum, DNA, Kemijoki Oy tms.) ja tehtävät kaupat miljoonaluokkaa, niin kyllä kaupat tehdään ihan muilla perusteilla, kuin sosiaalisen median näkyvyydellä. Isojen yritysten isoissa kaupoissa raha ratkaisee – ei mikään muu. Isoa yhtiötä on myös erittäin vaikea tuoda esiin sosiaalisessa mediassa niin, että sekä yksityiskohdat että isot asiat olisivat oikein ja niin kuin firman johto haluaa. Norsunluutorneissa harvoin on kovin tarkkaa tietoa kentällä tehtävästä työstä…
Olen hieman eri mieltä anonyymin kanssa siitä, että isojen yritysten liiketoiminnalle ei olisi merkitystä olla somessa. Isoissakin yrityksissä päätöksiä tekevät ihmiset, ja ihmisten toimintaa ohjaa enemmän tai vähemmän tunne. Ja tunnepuoleen voidaan somessa vahvasti vaikuttaa.
Ja jos vaikka Finnairin pääjohtaja pitää blogia, tulee myös yrityksestä eri tavoin mielenkiintoinen kuin se olisi ilman blogia. Some on nimenomaan erottautumistekijä ja markkinoinnin tuki, jos se halutaan nähdä euroina.
Jokainen työntekijä viestii omassa toiminnassaan yrityksen strategiaa, eikä silloinkaan johto voi vahtia, että kaikki yksityiskohdat ovat oikein. Helpompaahan se on, jos joku tiimi vastaa vaikka FB-päivityksistä tai Twitter-viesteistä.
Lisäksi on hyvä muistaa että jokainen yksityinen ihminen voi olla potentiaalinen yritysasiakas. Sen vuoksi esim. energiayhtiö ei saisi väheksyä kuluttaja-asiakasta. Tämä kun saattaa olla jonkin suuren yrityksen se työntekijä, joka vastaa yrityksen sähkösopimuksista.
Lähetäpä Katleena Juha Suomiselle uusin kirjasi. Suominen kuitenkin ilmoittaa jutussa uskovansa brändinrakennukseen, joten ehkäpä hän voisi saada kirjastasi uusia näkökulmia somen käyttöön.
Pidempi juttu aiheesta siis Kauppalehden verkossa tänään:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=20110259721