Valitsin vuoden parhaan kriisiviestijän: valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Kurvinen

Peräänkuulutin kolme viikkoa sitten hallitukselta parempaa johtajuutta ja parempaa kriisiviestintää korona-asioissa.

Nyt vihdoin on alkanut tapahtua: Hesarissa oli laaja uutinen monialaisesta koordinaatioryhmästä, joka keskittyy koronavirukseen. (Artikkeli vain tilaajille.)

Kiinnitin huomiota valtioneuvoston turvallisuusjohtajan Ahti Kurvisen lausuntoihin. Erinomaista kriisiviestintää. Kurvinen esiintyy ilmeisen rauhallisesti, ottaa asian vakavasti ja tyynnyttää alkavia paniikkilaineita.

Katsotaanpa miten Kurvinen sen tekee. Keräsin 5+1 neuvoa fyysisten turvallisuusuhkien kriisiviestintään – tämä kriisiviestintälaji on nimittäin täysin eri kuin kriisiviestintä some-, media ja mainekohuissa.

1. Kriisiviestinnässä täsmällisyys on aina uskottavampaa kuin epämääräisyys.

Jumankekka miten taitavaa toimintaa.

Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja, eversti Kurvinen, ajoittaa HS:n pyynnöstä hetken, jolloin hän sai ensi tiedon Wuhanin koronaviruksesta. Hän tekee sen minuutin tarkkuudella. Se tapahtui tammikuun 13. päivänä kello 6.01.

Minuutin tarkkuudella. Kurvinen olisi vallan hyvin voinut kertoa, että ”tieto tuli 13. tammikuuta” tai jopa ”tammikuun puolivälissä”, mutta kun hän käyttää tarkkaa kellonaikaa, hän antaa vaikutelman pilkuntarkasta ja huolellisesta ihmisestä.

Myös Hesarin toimittaja Marko Junkkari on vakuuttunut:

Kurvinen on niitä jämptejä pitkän linjan ammattisotilaita, joiden luonteenlaatu ja tapa toimia eivät jää epäselviksi. Kun HS pyysi häneltä alkuviikosta haastattelua, Kurvinen lupasi palata asiaan seuraavana päivänä kello kymmeneen mennessä. Puhelin soi kello 9.59. ”Jätän aina minuutin reservin”, Kurvinen sanoo.

2. Kriisiviestinnässä kokemus puhuu.

Kurjaa mutta totta: kriisiviestinnässä kokenut on aina uskottavampi kuin aloittelija. Tämän vuoksi jos organisaatio voi valita, viestijäksi kannattaa pistää mieluummin vanha kehäkettu kuin vastavalmistunut untuvikko.

Jutussaan Marko Junkkari on selvittänyt Kurvisen taustat.

Ennen siirtymistään korkeaan siviilivirkaan viime keväänä Kurvinen toimi maavoimien suunnittelupäällikkönä. Sitä ennen hän on muun muassa johtanut Kaartin jääkärirykmenttiä sekä Suomen kriisinhallintajoukkoja Afganistanissa.

 

Tämä osuus on tietenkin tarkoitettu vakuuttamaan lukijat, ja sen se myös tekee. Lukija huomaa, että Kurvinen on ollut ennenkin tosipaikoissa.

3. Hyvä kriisiviestijä puhuu persoonallisella äänellä.

Jos kriisiviestijä puhuu kirjakieltä kuin paperista lukisi, me kuulijat alamme automaattisesti epäillä hänen uskottavuuttaan. ”Osaako tuo mitään vai onko se vain opetellut kaiken ulkoa?”

Sen sijaan kun Kurvinen puhuu vapaamuotoisesti, hänen rentoutensa ja rauhallisuutensa rauhoittaa myös kuulijat.

Kurvinen kehuu vuolaasti sitä, kuinka Suomen valtionhallinnossa asiat tehdään ”vaakaan”. Hän suorastaan innostuu puhuessaan perisuomalaisesta organisaa­tiosta, jossa hierarkiat ovat matalat ja väki voi toimia tehokkaasti, nopeasti ja itsenäisesti, jos tarve vaatii.

”Vaakaan tekeminen” on persoonallinen ilmaisu, jota ei koskaan tule vastaan kriisitiedotteessa. Kurvinen käyttää myös metaforaa:

”Ei tässä haeta mitään Tšernobylin palomiestä”, Kurvinen sanoo ja viittaa vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuuden palomiehiin, jotka uhrasivat henkensä voimalan sammutustöissä. ”Vaan virkamiesvastuuta ja toiminnan vastuuta.”

(Toki täytyy muistaa, että persoonallinen puheenparsi ei ikinä saa lipsua niihin lauseisiin, joissa puhutaan vammoista tai kuolemista. Vain varautumisesta voi puhua persoonallisesti, mutta vakavat lopputulokset pitää kertoa asiallisesti.)

4. Rauhallisuus vähentää paniikkia kriisin keskellä.

Kaikkein surkeinta kriisiviestintää on ”MIKSI ETTE PANIKOI?!?!!111” -tyyppinen retoriikka, jossa voimakasta negatiivista tunnetta pidetään jollain tapaa hyvänä merkkinä.

Me kaikki tiedämme, että paniikki on vihoviimeinen tunne kriisin keskellä. Paniikki saa yhdet lamaantumaan, toiset väkivaltaisiksi ja kolmannet tekemään hätiköityjä päätöksiä. Paniikki ei koskaan johda mihinkään hyvään.

Taitava kriisiviestijä tyynnyttää aallot ja ohjaa ihmisiä oikeanlaiseen toimintaan. Esimerkki tästä oli edellä mainittu Kurvisen palomiesvertaus, mutta hänellä on muitakin:

Toki siihen täytyy varautua, että tiukatkin paikat koittavat. Turvallisuusjohtaja Kurvinen alkaa puhua ”kansan resilienssistä” eli kestokyvystä. ”Että ollaanko me vielä sitä korpikansaa. Että kun tulee sitkosaikaa, niin me hoidetaan ja jeesataan toista. Vai mennäänkö me ja hössötetään ja juostaan paniikissa ostamaan tonnikalaa”, Kurvinen pohtii.

Tässä samalla kannustetaan itsevastuuseen ja terveen järjen käyttöön. Hyvä kriisiviestijä tietää, että kuulijalla on halu toimia, koska jännitys nostaa energiatasoja meillä jokaisella. Niinpä kriisiviestijä ohjaa kuulijan toimintahalun järkeviin toimenpiteisiin. Jos tällaisia ei osoiteta, väki helposti purkaa tunteensa panikoimiseen tai väärän tiedon levittämiseen.

5. Lyhyet lauseet ovat jämäkämpiä kuin pitkät.

Kun ihminen on hermostunut, hän alkaa puhua monipolvisesti, selittää ja tarkennella. Sen sijaan Kurvinen käyttää lyhyitä lauseita ja etenee kuin juna.

”Tilannekeskukseen tuli tieto, että tällainen kone tulee ja on Suomessa kuuden tunnin päästä. Soitot läpi. Katsottiin, että pelikenttä kulkee. Parin tunnin kuluttua meillä oli pläni valmis, että mitä tehdään ja tieto oikeilla henkilöillä. Siinä informoitiin varmuuden vuoksi kaikkia valtiojohdossa”, Kurvinen tiivistää.

Tällainen viestintä kertoo, että puhuja on rauhallinen ja jämäkkä – ja se valaa uskoa viranomaisten toimiin.

+1 Kriisiviestijän pitää myös kertoa tekemistään toimenpiteistä.

Kriisin keskellä ei riitä, että viestijä laannuttaa paniikkia. Hänen pitää myös kertoa, miten uhkaan on varauduttu ja miten hätätilanteessa aiotaan toimia.

Marko Junkkari kertoo nämä asiat artikkelissaan, vaikka toimenpiteet eivät ole suoraan sitaatteina kenenkään lausumina.

Keskiviikkona järjestäytyneen valtioneuvoston koordinaatioryhmän tehtävänä on pohjustaa etukäteen asioita, joista hallitus voi myöhemmin joutua tekemään päätöksiä. Esimerkiksi jos lisäbudjetista pitää osoittaa lisää rahaa mahdollisen korona­epidemian hoitamiseen.

Jos asiat menevät synkempien skenaa­rioiden mukaan, hallituksella voi olla edessään kovia päätöksiä. Vaikkapa isojen yleisötilaisuuksien kieltäminen.

Artikkelissa on listattu myös muita varautumistoimenpiteitä. Nämä eivät tietenkään ole juuri Kurvisen suusta, vaan taustalla on todennäköisemmin koko koordinaatioryhmä. Vaikutus on silti sama: lukija saa tietää, mitä on tehty ja miten ollaan varauduttu.

* * *

Olen juuri valinnut Kurvisen vuoden parhaaksi kriisiviestijäksi. Loppuvuonna on muiden enää turha yrittää ylittää tätä suoritusta.