Kannattaako Facebookissa pyytää ihmisiä tykkäämään ja jakamaan sisältöjä? Entä kannattaako Twitterissä pyytää retweettausta? Entäs kannattaako blogissa pyytää kommentoimaan?
Twitterissä Piritta Seppälä löysi yhden vastauksen:
Twitter-faktaa juuri nyt webinaarista USAsta: Please ReTweet -pyyntö saa aikaan reilusti enemmän RT:itä kuin pyytämättä jättäminen. #twitter
— Piritta Seppälä (@Piritta) tammikuu 23, 2013
Viisaana ihmisenä Piritta ei pyytänyt retweettausta. Kiinnostava sisältö saa niitä muutenkin.
Mutta ilmeisesti myös Facebookin sääntöjen vastaiset "tykkää & jaa" -kampanjat kannattavat. Ainakin oma uutisvirtani on välillä täynnä typeriä mainoksia, joita jotkut innokkaina jakavat.
Sitten tullaankin kiinnostavaan kysymykseen:
Ovatko kaikkien ihmisten peukut ja retweetit yhtä arvokkaita?
Vastustan tykkäyskerjuuta. En ole ainoa, sillä esimerkiksi myös Oatmeal inhoaa anelua.
Väitän, että kehotuksilla ja pyynnöillä saa mukaansa lähinnä tyhmät laumasielut. Tyhmien laumasielujen suosituksilla ei juuri ole arvoa – ellei sitten kohderyhmänä ole nimenomaan sama porukka.
Jos katson Facebookini uutisvirtaa, arvostan paljon enemmän yhtä asiantuntijan peukutusta kuin kymmentä refleksin tuottamaa klikkausta. En ikinä peukuta tyhjänpäiväistä "tykkää & jaa" -kampanjaa, vaikka sillä olisi tuhansia tykkääjiä jo entuudestaan. Silti saatan tykätä artikkelista, jolla on yksi ainoa peukku – kunhan se peukku on tullut arvostamani ihmisen kädestä. (Olen pahoillani, mutta ihmisten suositukset ovat todellakin eri arvoisia.)
Monet muutkin asiantuntijat ovat tarkkoja riippumattomuudestaan ja yksilöllisyydestään. He eivät mene peukuttamaan tai retweettaamaan, kun käsketään. Useimmat asiantuntijat tekevät mieluummin itse ratkaisun kuin menevät kerjuun tahdissa.
Jos haluat sisällöllesi asiantuntijoiden peukkuja, älä ruinaa niitä. Sen sijaan jos metsästät vain määrää, kerjää niin paljon kuin kehtaat.
Kiitos twiittini poiminnasta Katleena! Kuuntelin Hubspotin #twittersci webinaaria viimeiset minuutit, joka päättyi tähän Please RT-asiaan. Keskustelu jatkui suomeksi vielä Twitterissä aiheesta ja totesimme, että Suomessa tällainen ei toimi, ei täällä uskalleta edes pyytää. Vastaavasti kuin LinkedInissä arkaillaan pyytää suosituksia kollegoilta tai entisiltä työkavereilta, eikä ainakaan pomoilta. Itse olen sitä mieltä, että päivitykset kanavalla kuin kanavalla pitäisi olla niin hyvää asiaa, että ne sitä kautta ansaitsevat tykkäyksen tai uudelleentwiittauksen. Paitsi eilen kyllä pyysin avoimesti jakamaan eteenpäin henkkoht FB-päivitystäni koskien koiraa, joka oli varastettu Myllypuron ostarilta..
Piritta, kiitos itsellesi!
Tuo mainitsemasi koirauutinen oli muuten esimerkki tilanteesta, jossa tykkäyspyyntö saattaa toimia. Kun ihminen pyytää apua, muut auttavat kyllä mielellään.
Suositusten kerjuu on muuten mielenkiintoista, eikä tosiaan aina helppoa. Oma metodini on yksinkertainen. Kun joku ensin kehuu mua spontaanisti (humalassa/unissaan/lääketokkurassa/vahingossa/uhattuna), kysyn myöhemmin, saanko käyttää kyseistä lausetta referenssinä. Tähän mennessä jokainen on suostunut, koska kukaan ei kehtaa pyörtää sanojaan. 🙂
Riippuu vähän mitä pyytää RT:äämään. Itse olen retweetannut esimerkiksi ”Asunto lähti alta ja etsin uutta *alue* *koko* *pvm alkaen*, RT:ätkää pliis”-tyyppisiä tweettejä joskus. Siis yleisiä avunpyyntöjä, jossa nimenomaan sillä on väliä että mahdollisimman moni näkee sen – koska ei voi tietää, KENELLÄ on asunto/mikroaaltouuni/mutanttimarsu myynnissä.
Toki egoa hivelee huomattavasti enemmän, jos joku merkkihenkilö spontaanisti retweettaa jonkun tweettini ja varmasti sillä on oman asiantuntijastatuksen kannalta enemmän merkitystä.
Muutoin olen sitä mieltä, että Tykkää & Jaa -kampanjat tulisi tuhota Karthagon tapaan.
Jussi, osut ihan oikeaan: avunpyynnöt menevät usein omankin seulani läpi, ja klikkaan niitä tarvittaessa.
Sen sijaan jos joku pyytää klikkaamaan vain saadakseen huomiota, kierrän pyynnön kaukaa.
Olen muuten ihan samaa mieltä tästä! Mua ärsyttää se, että mangutaan tykkäämään jostain asiasta, vaikka asia sinällään olisikin hyvä. Tiedän toki, että asia saa enemmän näkyvyyttä, kun useampi ihminen tykkää (tai ReTwiittaa)ja monelle asialle näkyvyys on hyväksi tietysti. Mutta en voi mitään sille, että vaikka kuinka itsekin pitäisi asiaa tärkeänä ja jopa harkitsisisn asiasta tykkäämistä, niin jos joku ehtii mankua minulta tykkäystä asialle jää tykkäykseni usein ilmoittamatta. Mikä tietenkään ei edistä asiaa lainkaan. (No, joo, meni kyllä vähän asian viereen tämä kommentti. 🙂 ) Mutta se mitä yritin sanoa, on se, että kyllä hyvistä jutuista tykätään ilman mankumistakin, jos on tykätäkseen.
Jos ei oteta lukuun edellä mainittuja avunpyyntöjä, itse jätän _aina_ peukuttamatta, jakamatta ja uudelleentviittaamatta kaiken, jossa sitä pyydetään (kerjätään).
Ktoro, tiivistit juuri postaukseni yhteen virkkeeseen. 🙂
Ujostelen jonkin verran somelan puolella, vaikka seuraan eri kanavia, en juuri itse osallistu. Useat peukkupyynnöt ja muut anelut menevät usein ohi. Hyvä, että selkeät avuntarpeet tunnistetaan ja niihin reagoidaan, mutta en perusta kliktivismistä ja tyhjäpäinen kierto- ja kerjuuasia on rasittavaa oli mistä vain kyse.
En kuitenkaan jotenkin itse haluaisi dumata näitä levityspyyntöjä täysin. Voi olla paljon myös tyyli- ja kulttuurieroja siinä miten ”mankumisen” näkee tai tekisikö sitä itse. Joillekin on vain paljon luontevampaa pyytää jeesiä tai avautua ylipäätänsä. En haluaisi tehdä taas jotain jurot suomalaiset vs nejotkutmuut -jaottelua, tässä asiassa tyylieroja löytyy kaikkialta, mutta kärjistettynä onhan tuo suora diggaa meitsin jutust -pyyntö aika ”härmäläisen” perusasenteen ja itsekehumattomuuden periaatteen vastainen.
Muistelen joskus tutkitun että suomalainen auttamishalu perustuu paljon tiettyyn reiluuden ja vastavuoroisuuden ideaaliin ja talkoomeininkiin – oletukseen että kun annan apua voin sitä joskus olettaa saavani. Miten siihen istuu tämmöinen ”vaivaton” kliktivismi? Ärsyttää varmaan vähintään.
Puhtaalle ”ärsytysfaktorille” yritän itse olla antamatta kuitenkaan liikaa arvoa. Jos ilman RT- tai jakopyyntöä jakaisi eteenpäin tyhjän sisällön, kannattaako tervehtiä peiliä vai ketä? Samoin jos RT- tai jakopyynnön vuoksi jättää mielestään hyvän tai tärkeän sisällön jakamatta.
H, hyviä näkökulmia.
Useimmat meistä klikkaavat RT-pyyntöä tai peukutuspyyntöä silloin, jos kyseessä on avunpyyntö. Jos tuttu kaipaa jostain asiasta tietoa, levitämme mielellämme hänen pyyntöään.
Sen sijaan jos klikkauspyynnöt tapahtuvat vain oman edun tavoittelun merkeissä, on vaikea kuvitella, miksi klikkaisin.
Kliktivismi-termi on muuten kuvaava. Nykyään ei enää trvitse nousta barrikadeille. Riittää kun liikuttaa etusormeaan.