Kampaamot ovat kuolemassa. Osin ne kuolevat oman toimintansa takia, ja osin kampaamotuotteiden maahantuojien takia. Ehkä alalle myös koulutetaan liikaa tekijöitä.
Kampaamoista selviävät vain ne muutamat, joille riittää asiakkaita. Niilläkin silti hintakilpailu ajaa katteet alas, ellei jotain tehdä.
Syitä alan taantumiseen on lukuisia.
Ensinnäkään kampaamot eivät uskalla erottua. Lähes jokaisessa on väreinä beessiä tai vaaleanpunaista, ja asiakas saa istahtaa puu- tai kultakehyksisen peilin eteen. Hinnat luntataan naapuriputiikista, ja nimetkin ovat identtisiä: Kampaamo Marja, Kampaamo Tarja, Kampaamo Arja. Hurjinta erottumista on, jos kappaan on aplikoitu kampaamon nimi.
Maahantuojat ulkoistavat tuotemyyntinsä kampaamoille. Heillä ei ole hätäpäivää, sillä ostavia kampaamoita piisaa. Kampaamot kantavat tietenkin riskin tilauksineen ja kalliine lähetyskuluineen. Maahantuojien myyntiedustajat laukkaavat kampaamoissa ovelta ovelle – oikeasti, nykyaikana – ja myyvät kuukausittaisia erikoistarjouksia. Nyt hiuskiinteet miinus kakskyt pinnaa!
Maahantuojat luulevat auttavansa kampaamoita valmiilla mainoskuvilla, mutta käytännössä ne vain monistavat kampaamoita. Jokaisen luukun ikkunassa on sama hiusmalli ja samat tuotteet.
Miten tässä voi pärjätä?
Olin viime viikolla haastattelemassa kaveriani Maijua 50 keissiä asiakaspalvelusta -kirjaan. Maijulla on Loihtimo-niminen kauneusalan yritys Jyväskylässä.
Poimin Maijun kirjaan yhdeksi keissiksi. Valintaa en tehnyt siksi, että hän on ystäväni, vaan siksi, että hän on löytänyt runsaasti keinoja* erottua asiakaspalvelulla.
Ensinnäkin Maiju kertoi, että Loihtimo ottaa omat tyylikuvansa. Malleina ovat loihtijat itse sekä heidän asiakkaansa – siis tavalliset suomalaiset naiset. Tällainen asiakkaiden huomiointi nostaa heidän sosiaalista statustaan, ja hyvä sana lähtee kiertämään. Samalla kuvat kertovat kampaamon omasta osaamisesta, ei maahantuojan taidoista.
Toisekseen Loihtimossa varataan aina vartin verran aikaa asiakkaiden välille. Sen aikana henkilökunta ehtii siivota paikat, hengähtää, juoda lasin vettä ja keskittyä seuraavaan asiakkaaseen. Loihtijat ehtivät myös antaa kotihoito-ohjeita ja rahastaa kiireettä. Lisäksi vartti on hyvä turvarako siltä varalta, että aikataulu lipsuu jonkun asiakkaan kanssa.
Kampaamoala kuolee, ellei toimintatapoja uudisteta. Kannattaa seurata, mitä Loihtimo tekee.
* Tämä on härski teaseri. Kerron loput vinkit kirjassa.
Yksi tutustumisen arvoinen putiikki on Paklaamo Tampeella. Eli Paklaamo erottuu normaaleista kosmetolokeista ainakin hiukan perinteistä poikkeavilla tuotteilla eli heillä on normaalin paklaamisen lisäksi tuunausta ja pientä laittoa- paketti.
Jopa miehenä jouduin katsastamaan mitä ihmettä putiikki tekee, kun näin ensimmäiset mainokset paikallisten taksien kyljissä. Eli paikallinen pakkelifirma on ainakin ottanut ottanut persoonallisen nimen.
Kuhan tuli mieleen, Kari…
Taitaapa olla aihetta piipahtaa joskus Paklaamossa vaihtamassa ajatuksia. Tämä oli hyvä vinkki, kiitos!
Uutta ajattelua ja tuotteistamista tosiaan kaivattaisiin. Itseäni hätkäytti tämä MRoomin tarina ja tuotteistamisen idea. http://www.mroom.fi/tarina/
Kari ja Mroom, kiitos vinkeistä! Juuri tällaiselle personoinnille on kysyntää. Harmillista, että brändätyt parturi-kampaamot ovat harvinaisuus.
http://yle.fi/uutiset/abc-ketju_sai_huutia_huonosta_asiakaspalvelusta_-_viestintakouluttaja_antaa_taydet_pisteet/6885563
Heh, toimittaja tosiaan soitti ja kysyi näkemystäni asiasta. Sanoin, että viestintä oli hyvää, vaikka palvelu ei ollutkaan.
Kampaamoilta (meikämandoliinin tapauksessa partureilta) olisi aikamoinen edistys oppia esim. ehdottamaan asiakkaalle ”proaktiivisesti” seuraavaa aikaa. Kuontaloni kasvaa siihen tahtiin että kynittävänä on käytävän kerran kuukaudessa, silti joudun itse aina ehdottamaan seuraavaa aikaa tai tilaamaan sen. Ja olen hevitukasta luopumisen jälkeen, n. 13 viimeksi kulunueen vuoden aikana, ollut aika monessa kampaamossa aika monen tädin ja sedän asiakkaana. Aina sama juttu kaikilla, saati että pyytäisivät nimeä, puhelinnumeroa tai emailia läntättäväksi crm:äänsä.
Ihme että kampaamoja on noinkin paljon vielä pystyssä.
Parhaat parturit perustavat oman liikkeen heti, kun saavat kerättyä riittävästi vakiasiakkaita. Siksi kannattaa tutkiskella pieniä liikkeitä ja ehdottaa jatkuvaa asiakassuhdetta, kun sopivan tuntuinen parturi – siis henkilö – löytyy.
Minä olen käynyt samalla parturilla parikymmentä vuotta. Asiakas ja hänen tukkansa tunnetaan. Ei tarvitse selittää, mitä tehdään. Ja uusi aika varataan rutiinina. Sehän on pikkuyrittäjän elinehto.
Mainiota on myös se, että itsenäisen yrittäjän ei tarvitse pakkomyydä shampoota ja ties mitä tököttejä.
Totta, proaktiivinen uuden ajan ehdottaminen on joillekin yrittäjille käsittämättömän vaikeaa.
Tällä laiskuudella on seurauksia vielä pitkän ajan kuluttuakin. Jos asiakas muistaa pohtia uutta ajanvarausta vasta silloin, kun kuontalo on jo ylipitkä, hän soittaa hädissään kaikki parturi-kampaamot läpi. Jos vakipaikassa ei ole vapaata aikaa, sitten mennään naapuriin. Ja pahimmillaan koko asiakassuhde siirtyy naapuriin.
Kuulostaa hyvältä. Mutta missä ne tyylikuvat ovat? Eivät ainakaan netissä, jossa on kyllä paljon rikkinäisiä kuvalinkkejä. Jos kuvat ovat printtinä kampaamossa, miksi ei myös netissä?
Tuo Halmeen kommentti on tosi totta. Luulisi ne leimakortit saatavan sähköisiksi ja uusi aika automaattisesti sovittua, sitten vaan pari muistutusta automaattisesti myös asiakkaalle. Kampanjamainoksia ym. sitouttamista.
Hei Kati!
En tiedä, oliko tämä nyt suoraan Loihtimolle tarkoitettu viesti, mutta meidän omat tyylikuva löytyvät Loihtimon Facebook-sivulta sekä Loihtimon blogista (löytyy nettisivuilta). Myös galleria on tulossa nettisivuille.
Pointti on joka tapauksessa tärkeä: netistä etsitään, joten tärkeät asiat netistä täytyy myös löytyä. Valitettavan monella yrityksellä (kampaamolla tai muulla) nettisivut ovat ala-arvoiset, eikä niiltä välttämättä löydy edes kunnollisia yhteystietoja.
Jee Anni, kiitos tarkennuksesta! Laitan tähän vielä Loihtimon FB-linkin. Oma suosikkini Loihtimon kuvista on tämä: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=539145062821436&set=pb.190033874399225.-2207520000.1382379795.&type=3&theater
Ja täytyyhän vielä näyttää, kuinka hieno minustakin saatiin Loihtimossa: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151906209373322&set=t.619758321&type=1&theater
Moikka! Olen itsekin kampaamoyrittäjä ja niin kirjoituksessa kuin tässä Loihtimon keississä oli vallan osuvaa asiaa, tuoretta näkökulmaa. Maiju on ihanan energinen ja innovatiivinen!
Kaksi tärkeää kilpailuvalttia kuitenkin jäi mielestäni täysin mainitsematta – nimittäin ammattitaito ja laadukkuus.
Kampaajan ammattitaito määrittyy monen asian summana. Kampaajan, jos jonkun vuorovaikutustaitojen tulee olla vähintäänkin välttävät! 😉
Hyvä kampaaja ei ala ”monistamaan” itseään, vaan hän kykenee näkemään ihmiset heidän silmillään. Siinä pienessä hetkessä kun asiakas kävelee tuoliin, kampaajan tulee päästä suunnilleen selville siitä, millaisena tämä ihminen haluaa tulla nähdyksi. Liian moni kampaaja innostuu liikaa omasta näkemyksestään, eikä pysähdy aidosti katsomaan tai kuuntelemaan. Jopa silloin kun asiakas antaa ”vapaat kädet”, pyytää ”jotain aivan uutta”, hyvä kampaaja pitää huolen, että hän edelleen näyttää silmissään kauniille ja tunnistaa itsensä. Ei pankkineidille tehdä punkkaritukkaa! Tämä on ammattitaitoa.
Ja sitten pitäisi vielä osata tehdä se, mitä asiakas silmissään näkee. Tehdä se hyvin. Olla teknisesti ammattitaitoinen. Aidosti oikeasti hyvä työssään.
On totta, että ensin se asiakas pitää saada siihen penkkiin jotenkin. Erottumalla massasta on paras tapa. Puskaradio alkaa toimia kun teet työsi hyvin. Ja työtään ei voi tehdä hyvin kiireessä. Siinä Maiju on aivan oikeassa. Mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ammattitaito on tärkeämpi kuin peilien kehysten väri. Tai liikkeen nimi. 🙂
T. Kirsi, kampaamo Hannu ja Kerttu
Mahtavaa Kirsi – kiitokset kivasta palautteesta!
Jarnon kommentista tulee tämä mieleen. Minulla oli pari vuotta sitten ajankohtaista löytää uusi kampaaja. Päätin, että rupean käymään sillä, joka ehdottaa minulle oma-aloitteisesti uutta aikaa. Kartoitin työpaikan lähellä olevia kampaamoita ja ekassa paikassa jopa selvisi, että kampaajan äiti on samassa työpaikassa kanssani. Vihjailin kaikkea kampaamon hyvästä sijainnista ja muuta, mutta kampaaja vain rahasti ja kiitteli asioinnin päätteeksi.
Toisessa paikassa vihjailin yhtä painokkaasti ja täällä kampaaja todella hoksasi kysyä ennen pois lähtöäni, että varataanko uusi aika saman tien. Toki varasin.
Laskeskelin että jälkimmäinen kampaaja on saanut rahojani tähän mennessä noin 1000 euroa, ensimmäinen sai 80 euroa.
Hyvä ja opettavainen tarina! 🙂
https://www.facebook.com/HairSalonBarberShopKatiPuisto?fref=ts ei ihan perinteinen parturi
Yhdellä parturikampaajalla kymmenen vuotta asioineena ehdittiin siinä tukanlaiton ohessa käydä myös bisnesasioita läpi.
Hyvänkin kampaajan bisneksen suurin pullonkaula on se, että hän ei voi monistaa käsiään eli tuotantoaan. Yhden asiakkaan laittamiseen menee oma aikansa, joten asiakkaita voi olla vain tietty määrä. Tällä kampaajalla oli koko ajan ajanvarauskirja täynnä, ja hän myös muisti huolehtia siitä, että seuraava aika varattiin samantien käynnin päätteeksi.
Bisneksen kasvattamiseksi hintoja voi nostaa, mutta vain johonkin rajaan asti (tämän ylärajan määrää lopulta kampaajan ammattitaito. Millään oheispalvelulla ei voi korvata sitä, jos kampaamokäynnin jälkeen tukka on kuin petolinnun per*e, vaan se asiakas vaihtaa kampaajaa). Toinen vaihtoehto on laajentaa kampaamoa ensin vuokratuoleilla ja sitten kampaamoketjuksi. Tälläkin kampaajalla oli vuokratuoli. Niissä vaan tahtoi olla ongelmana kampaajien vaihtuvuus ja laatu kädenjäljessä (koska jos ne olisivat todella hyviä, niin niillähän olisi oma kampaamo, vai mitä?). Vuokratuolia vuokranneet kampaajat eivät myöskään ole sitoutuneita kampaamon bisnekseen.
Bisneksen laajentamiseksi kampaajat sitten ottavat niitä oheistuotteita myyntiin. Tämä kampaaja tosin otti oheistuotteeksi sisustustarvikkeet ja perusti niille myös verkkokaupan – siinähän ne asiakkaat värit päässä pällistelivät sisustustuotteita, jotka lopunpäiten ovat paljon houkuttelevampia ostaa kuin hiuslakat ja shampoopullot. Vähitellen sisustustarvikebisnes laajeni, joten kampaamopäivän päätteeksi illat kuluivat postittaessa verkkokaupan tuotteita.
Idearikas kampaaja teetti kauppaansa myytäväksi myös asusteita, sitten vaatteita. Kun ne alkoivat käydä kaupaksi ja niitä haluttiin myös jälleenmyyntiin, sisustustarvikeverkkokauppa meni myyntiin. Lopulta vaatebisnes vei kampaajan mukanaan, ja hän lopetti myös kampaamon.
Niin vei paremmin skaalautuva bisnes hyvän kampaajan.
Ltiilika, erinomainen tapauskuvaus. Näinhän siinä helposti käy.
Kampaamobisnes ei hevin skaalaudu. Kasvava voitto tulee vain lisääntyvistä käsipareista, ei kuukausitilauksista tai lisämyynnistä.
Tosin Mroom on lähtenyt kehittämään uudenlaista toimintatapaa. Siinähän kuukausimaksuun kuuluu vaikka kuinka monta tukanleikkuuta. Jos parturin kuukausikorteille käy niin kuin kuntosalien kuukausikorteille – eli ne jäävät käyttämättä – niin tulovirta paranee huomattavasti. Kiinnostava konsepti!
Parturi- ja kampaamoala on käsityöala, joilla ei ole ollut tarvetta uusiutua. Tiukentunut kilpailu, liialllinen koulutus alalle ja alvin nostaminen 9 prosentista 24 prosenttiin ovat tuoneet mukanaan kehityksen, joka laittaa innovatiiviset yrittäjät uudistumaan. Entiseen malliin jatkavilla on nyt putoamisvaara. Tarjoamme parturi-kampaamoille nettisivujen tekoa ja on ikävä huomata, että monen yrittäjän jalat ovat juurtuneet tiukasti totuttuihin kaavoihin ja heitä tuntuu olevan vaikea tuoda nykyaikaan. Pyrimme omilla sivuillamme antamaan ideoita, joilla siirtyä menneisyydestä nykyaikaan.
Tuomo, kiitos kommentistasi ja tervetuloa EOT-blogiin! Tiivistit hyvin kolme syytä kampaamoalan muutokseen: kilpailu, ylikoulutus ja alvin nosto.
Poistin kommenttisi lopusta nettisivujesi osoitteen, koska se meni jo vähän mainostamisen puolelle. Sen sijaan lukijat voivat klikata nimeäsi, ja he löytävät sen avulla sivustonne. 🙂
Olen kampaamoalan ammatinharjoittaja ja pyrkinyt tekemään asiat hieman toisin. Valikoimissani on jälleenmyyntituotteet joita ei saa marketeista eikä netistä. Tuotteet ovat ammattimaisia, siis laadukkaita joita on ilo tarjota asiakkaille.
Teen myös julisteet ja kuvat kotisivuille sekä facebookiin itse. Meikkaan, kampaan ,stailaan ja jopa kuvaan itse.
Ala on haastava ja todellakin jokainen euro tulee käsiemme kautta. Työtä ei monistaa joten yksittäisen kampaajan kassavirta on rajallista.
Syitä parturi- kampaamoalan ahdinkoon on monia. Yksi merkittävimpiä oli alan siirtyminen alv:n piiriin 22% :lla En tiedä montakaan yritystä joka olisi silloin siirtänyt suoraan nuo prosentit hintojensa päälle. Tätä kuilua ei sitten olla koskaan kurottu kiinni.
Mutta enpä lähde nyt ruotimaan tätä alaa sen enempää vaikka mielipiteessä kyllä löytyy.
terveisin tuula
http://www.hiustaikapiiri.fi