Mikä tämä on? Siis tämä teksti, jonka minä olen rustannut ja sinä jostain kumman syystä luet? Millä nimellä pitäisi kutsua yhtä blogikirjoitusta?
Lastu?
Tällä Juhani Ahon vanhalla termillä on omat kannattajansa. Se on kuitenkin niin harvoin käytetty, että läheskään kaikki eivät ymmärrä, jos sanon ”kirjoittavani lastuja”. Lisäksi se kantaa mukanaan raskasta laatutekstin painotaakkaa. On aika kunnianhimoista, jos rinnastaisin itseni Juhani Ahoon.
Ratkaisu: En suosittele lastua, koska se on monelle vieras.
Blogikirjoitus tai kirjoitus?
Itse käytän tätä termiä vain silloin, kun haluan varmistaa, että lukija ymmärtää mistä puhun. Arkikäytössä blogikirjoitus on liian pitkä. Sitä ei edes voi lyhentää kirjoitukseksi, koska muuten kyseessä voi olla mikä tahansa teksti missä tahansa kanavassa.
Ratkaisu: Suosittelen blogikirjoitusta vain niissä tilanteissa, joissa pitää olla ”yliymmärrettävä”. Sen sijaan kirjoitus on liian laaja termi.
Blogimerkintä tai merkintä?
Blogimerkintä ja merkintä ovat termeinä kohtuullisen hyviä, mutta merkitykseltään ne johtavat lukijaa harhaan. Yleensä merkinnällä tarkoitetaan ”tiivistä huomiota” tai ”lyhyttä kommenttia”: oppilas sai merkinnän todistukseensa tai lukija teki merkinnän kirjaan. Sen sijaan blogikirjoitukset ovat monesti laajojakin selontekoja, eivätkä vain lyhyitä merkintöjä.
Ratkaisu: Blogimerkintä ei kuvaa kovin hyvin blogikirjoitusta, sillä se antaa mielikuvan hyvin tiiviistä tekstistä. Merkintä on lisäksi merkitykseltään liian laaja termi.
Entry?
Suomenkielisessä tekstissä ei yleensä kannata käyttää sanoja, joita ei ole mukautettu suomen kieleen. Tällaista termiä on vaikea taivuttaa (entryä vai entrya?), sitä on vaikea lausua (entry vai entri?), eikä siitä saa järkevää verbiä (entrysin tänään). Lisäksi suurin osa lukijoista ei ymmärrä, mistä puhutaan.
Ratkaisu: En suosittele entryä.
Blogipostaus tai postaus?
Oma suosikkini! Tarvittaessa käytän selkeyden vuoksi blogipostausta, mutta useimmiten vain postausta. Tästä saa hyvin verbin postata.
Toki postaus on vierasperäinen ilmaus, mutta se on suomalaistettu suuhun sopivaksi – ja juuri se on olennaista. (Jos tarkkoja ollaan, niin vierasperäisiä ilmauksia on suomen kielessä yli sata tuhatta sanaa, ja alkuperäisiä vain pari sataa sanaa.)
Ratkaisu: Käytä ihmeessä postausta ja blogipostausta. Ne ovat helppoja käyttää ja yksiselitteisiä.
Lisähuomautus niille, jotka eivät ole perehtyneet blogien maailmaan:
Huomaattehan, että yksi postaus ei ole ”blogi” saati ”kommentti”. Blogi on postausten muodostama kokonaisuus. Kommentti on se, jonka lukija jättää postauksen perään.
Blogipostaus on minunkin lempparini.
Hyvähyvä! Olemme samoilla linjoilla. 🙂
Postaus tai blogipostaus on kätevä ja jo yleisesti tunnettu.
Käytän sanaa bloggaus.
Postausta käytän puhekielessä, mutta kirjoittaessani käytän sanaa (blogi)kirjoitus (josta en kyllä kauheasti pidä) tai joskus jopa niinkin hienoa termiä kuin artikkeli (kuten nettisivuilla on linkkitekstinä jotain siihen suuntaan että käy lukemassa viimeiset artikkelit blogista)
Artikkeli on mielestäni aivan väärä sana! Minulle artikkelista tulee mieleen tieteellisten aikakausjulkaisujen artikkelit tai jonkin muun aikakauslehden artikkelit, jotka perustuvat faktoihin. Ne eivät ole siis niin henkilökohtaisilla mielipiteillä väritettyjä kuin blogikirjoitukset tai -merkinnät.Blogimerkinnällä taitaa olla historialliset juuret. Alunperinhän blogimerkinnät olivat linkkejä muihin verkkosivustoihin höystettynä kirjoittajan henkilökohtaisella mielipiteellä linkitetystä sivustosta. Blogimerkintää voisi mielestäni jatkossakin käyttää lyhyistä blogikirjoituksista.Muuten kannatan blogikirjoitusta. Sana ei kuitenkaan ole rasittavan pitkä ja myös Pihtiputaan mummo ymmärtää sen paremmin kuin blogipostauksen. En myöskään varaisi postaus-sanaa ainoastaan blogien käyttöön.
Juttu?
Minustakin postaus (siirtymävaiheen muodossa "blogipostaus") on hyvä sana. Perustelen sitä sillä, että blogi on uusi muoto – ja on hyvä luoda sille oma sanasto. Siksikään postaus ei voi olla lastu eikä päre eikä öljylamppu eikä höyläpenkki *tuohtumusta* eikä mitään muutakaan arkaaista. Postauksen voi myöhemmin laajentaa koskemaan muitakin kirjoituksia verkossa. Onko esim. Facebookissa pelkkiä statuspäivityksiä?
blogeeraus
Miksi yksi kirjoitus ei voisi olla myös blogi?Eikö bloggaaminen, bloggaus tai vastaava tekeminen muodosta blogeja?Eikö blogi(kokonaisuus) voisi muodostua myös yksittäisistä blogeista? Jos ei, miksi ei?Semantiikkaa vai onko sillä oikeasti mitään väliä? Eikö kaiken ilmaisun tarkoitus ole kuitenkin tulla ymmärretyksi?
Terveisiä Tallinnasta ja anteeksi hidas vastaus!Kervå, blogeerauksen rinnalle voisin suositella myös blogahtamista, blogintamista ja bloggautuvuutta.Otto ja Sami, omasta mielestäni blogin pitäminen ja yhden postauksen kirjoittaminen ovat eri tason käsitteitä. Blogin pitäminen (eli bloggaaminen ja bloggaus) sisältävät seuraavia asioita:- postausten kirjoittaminen- tulevien postausten suunnittelu ja aikatauluttaminen- blogosfäärin seuraaminen ja kommentointi- keskustelu omassa blogissaTämän vuoksi en käyttäisi yhden postauksen kirjoittamisesta samaa termiä kuin bloggaamisesta: on eri asia aloittaa uusi blogi kuin aloittaa uusi postaus.Pni, juttu-sanassa on sama ongelma kuin tekstissä ja kirjoituksessa: se on merkitykseltään liian laaja.Artikkeli-sanan suhteen olen samoilla linjoilla kuin Justeer: artikkeli vaatii taustatyötä, eikä artikkeli ole mielipidekirjoitus. Artikkeli on myös usein melko laaja. Blogipostauksen voi sen sijaan rustata vaikka hetken mielijohteesta, eikä sen tarvitse olla kuin parin lauseen mittainen.Puolustan postausta myös siksi, että uudelle ilmiölle on hyvä luoda uusi sanasto. Jos pyrkii käyttämään vanhoja termejä uudessa merkityksessä, tuloksena on usein väärinkäsityksiä.
Blogihan on syntynyt sanasta weblog, verkkoloki. Lokikirjat ovat tuttuja suomeksikin laivoista aikojen saatosta. Lokikirjoihin on vanhastaan tehty merkintöjä. Tämä puoltaa merkintää ja selittää minusta yksikäsitteisesti, miksi on täysin väärin kutsua yksittäistä merkintää blogiksi. Merkintä soveltuu minusta luontevasti lyhyitä huomioita ja linkkejä jakaviin blogeihin, sellaisiin lokikirjamaisiin. Nykyään tuon tarkoitukset ovat tosin paljolti korvanneet mikroblogit. Niissä onkin jo oma sanastonsa. Pidempiä tekstejä sisältävissä jokin muu sana saattaa olla osuvampi. Minä olen tainnut käyttää termiä blogikirjoitus. Kunnianhimoisempia ja laadukkaampia tekstejä olen saattanut kutsua artikkeleiksikin. Postauksiksi taas kepeämpiä heittoja. Lastuja vastustin aikoinaan kovasti, kun jotkut yrittivät niitä ajaa läpi. Mutta lopulta, mitä vain paitsi blogi.
Sikäli sattui hyvin, että Tuomo Björksten pohtii myös juuri samaa teemaa: http://www.bjorksten.fi/blogi/tekstit/1222.html
PA, mikroblogit voidaan unohtaa. Niiden pääasiallinen tarkoitus tuntuu olevan hakukoneiden tulosten paisuttaminen ja sitä kautta toisten ajan kuluttaminen mitäänsanomattomaan tekstinpätkään – tekstiviestiin, jossa ei ole lainkaan sisältöä. Normitekstarissahan (unohtaen vahingot ja känniviestit) sentään edes on jotain sisältöä – se on edes hauska tms. Mikroblogit ovat kuin lukisi kirjojen nimiä tai tekstien otsikoita, mutta sillä erotuksella, että kirjojen nimet tai otsikot luettuaan voi yleensä lukea myös sen varsinaisen tekstin.
Anonyymi, riippuu vähän mikroblogista. Twitterissä tuntuu suuri osa tavarasta olevan tuota kuvaamaasi. Qaikussa taas syntyy ihan järkeviäkin keskusteluita.
PA, merkintä sopii tosiaan hyvin mikroblogeihin ja lyhyisiin postauksiin. Itse en ole kai kirjoittanut yhtään artikkelia blogiini, mutta ehkä sellaisiksi voisi lukea joitain postauksia nimistöblogini puolelta.Toisaalta itse miellän artikkelin melko puolueettomaksi esitykseksi jostain aiheesta. Minulla taas on melko usein mukana oma mielipide, joten artikkeli-termi ei istu vuodatuksiini läheskään aina.Anonyymi, älä kuvaile yhtään enempää, tai viet tulevan postausaiheeni. Twitterissä on tosiaan tarjolla sellaista himphamppua, johon tukehtuu helposti.
Käytä kommenttia vapaasti – tosin sillä varauksella, että haluan kunnon provikat, mikäli tahkot tuolla miljoonia.Merkintä on kyllä liian mairitteleva kuvaus mikroblogaukseen – merkityshän sieltä juuri puuttuu!(Ups. Sori.)
Tämä kirjoitus palasi mieleeni aamun Hesaria lukiessa. Sirpa Pääkkönen (sivu C1) käyttää sanaa blogi yksittäisestä kirjoituksesta, mikä särähtää omaan korvaani. Esimerkki: "Tommi Melander kuuluu kunnianhimoisimpiin kirjallisuusblogin pitäjiin. Hän kirjoittaa kriittisiä, perusteltuja ja taustoitettuja blogeja, joiden aiheina voi olla pamflettien alamäki, humanismin kriisi tai kritiikin hautajaiset."(Pääkkönen ei suhtautunut kovin arvostavasti kirjallisuusblogien teksteihin. Otsikkonaan "Villi blogiviidakko kukoistaa netissä".)
Kiitos vinkistä! Täytyypä kurkata Sirpa Pääkkösen juttu.Melko usein printtitoimittajat suhtautuvat blogeihin varsin nihkeästi. Asenne on sama kuin hevosenkengittäjän suhde autoihin 1800-1900-lukujen vaihteessa: uusi tekniikka on epäilyttävää, ja kaiken lisäksi se voi viedä elannon.
Mielestäni ja asiaa sen kummemmin tuntematta blogikirjoitus voi hyvin olla arkikielellä blogahdus. Toki se antaa kirjoituksesta lyhyehkön kuvan, vrt. pukahdus, pölähdys, läsähdys, mutta sellaisiahan blogahdukset usein myös ovat.
Voiko näin vanhoja kirjoituksia kommentoida? Taidan kuulua ihmisryhmään ”jos siihen on mahdollisuus, sen saa tehdä”.
Tervetuloa kommentoimaan myös vanhoja postauksia!
Blogahdus voisi sopia termiksi sellaiseen blogiin, jossa tekstit ovat satunnaisia ailahduksia. (Tässäkin blogissa niitä on usein.)
Sen sijaan ei kutsuisi esimerkiksi Gurumarkkinointi-blogin tekstejä blogahduksiksi, koska ne ovat sen verran pitkiä ja pohdittuja.