Kaksi kaveriperhettä lähetti viikonloppuna viestiä:
Kannattaako laittaa lasta kouluun maanantaina?
Kaksi muuta kaveria oli pistänyt postia jo aiemmin:
Mitä tehdä kun korona ahdistaa tosi paljon?
Vastasin tietenkin kaikille parhaani mukaan. ”Älä laita lasta kouluun” ja ”mielenrauha palaa varautumalla koronaan”. Lisäsin perusteluita ja toimintaohjeita, joita en nyt tässä lähde listaamaan.
Olin tosi iloinen siitä, että pystyin toivottavasti olemaan avuksi. Kriisiviestijän kokemuksesta on hyötyä näissä tilanteissa, kun täytyy olla nopea mutta maltillinen.
* * *
Välikommentti: hyppää tämän jakson yli jos tunnet minut henkilökohtaisella tasolla jo valmiiksi. Tässä ei tule mitään uutta, mutta taustoitan hieman luonnettani uusille lukijoille.
Olen nimittäin perusluonteeltani temperamenttinen ja nopeasti reagoiva. Sinkoileva, kuten sanonta kuuluu. Olen nuorempana hätätilanteessa panikoinut ja toiminut epärationaalisesti.
Huomasin kuitenkin 15-vuotiaana, että tällainen reagointi voi olla vaarallista. Niinpä lähdin tietoisesti kehittämään itseäni ei-panikoivaan suuntaan. Nykyään minua on vaikea säikäyttää koronauutisilla saati klassisella ”hyppäys kulman takaa ja PÖÖ” -tekniikalla. Omat muksut ja lainalapset partiosta ovat kyllä yrittäneet, mutta olen vuosien mittaan onnistunut poistamaan itseltäni jopa kiljaisu- ja hätkähdysrefleksin. Naamasta toki näkyy yllätys, mutta en tee kropallani mitään turhaa.
Olen myös opetellut varautumaan poikkeustilanteisiin. Seuraan uutisia ja erilaisia sisäpiirien tietolähteitä tarkasti, mikä auttaa ennakoimaan tulevat ongelmat varsin hyvin. Laajensin perheen ruokakaappien hätävaraa yli kuukautta ennen valmiuslain voimaantuloa. Tiesin jo helmikuun puolivälissä, että liikkumisrajoitukset tulevat voimaan Suomessa kevään mittaan.
Jos siis joku kysyy minulta, olenko luonteeltani vakaa vai hätiköivä, en oikein tiedä mitä vastata. Alun perin ja pohjimmiltani hätiköivä, mutta nykyään toimintatavoiltani varsin vakaa ja ennakoiva. Tiedostan toki kivuliaasti sen, että jos jonain päivänä eteeni tulee äärimmäinen vaaratilanne, saatan taantua takaisin perusluonteeseeni eli kiljuvan teinin tasolle. (Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut vastaan, mutta se taatusti iskee ennemmin tai myöhemmin.)
* * *
Mennäänpä asiaan. Minulla on nimittäin kolme pointtia:
- Tunteet tarttuvat ihmisestä ihmiseen. Rauhallisuus tarttuu, ja yhtä lailla paniikki tarttuu.
- Omat tunteet eivät välttämättä ole ”oikeita” tai edes parhaita mahdollisia. Ne ovat toki tosia, mutta ne voivat silti olla haitallisia tai virheelliseen käsitykseen perustuvia.
- Omiin tunteisiin pystyy vaikuttamaan ja niitä pystyy johtamaan.
Nyt kun elämme poikkeuksellisia aikoja, pyri valitsemaan tunteesi ja tukiverkostosi oikein.
Piirsin koronan aiheuttamasta tunneskaalasta janan. Suomalaisten tunteet vaihtelevat tällä hetkellä flegmaattisesta velttoudesta hysteeriseen paniikkiin. Jokaisella on oma tunteensa ja kokemuksensa.
Merkkasin janalle ne tunteet, joihin kannattaa pyrkiä: rauhallisuus tai maltillinen huoli. Ne ovat tunnetilat, joissa teet järkeviä päätöksiä, suhtaudut stoalaisesti tilanteeseen ja olet toimintakykyinen. Muut tämän janan tunteet aiheuttavat helposti ali- tai ylireagointia.
Lisäksi rauhallisuus ja huoli ovat niitä tunnetiloja, joissa pystymme auttamaan muita. Flegmaattisuus ei näe syytä auttamiseen, ja janan toisessa laidassa ei enää kyetä auttamaan. Jos yhteiskuntamme on rauhallinen tai korkeintaan huolestunut, selviämme tästä poikkeustilanteesta yhdessä.
Rauhallisuus tai maltillinen huoli. Miten näihin toivottuihin tunnetiloihin sitten pyritään?
Hyödynnä tunteiden tarttumista. Hakeudu niiden ihmisten seuraan, jotka huokuvat vakautta ja rauhallisuutta. Kysy neuvoa niiltä, joilla on antaa toimintaohjeita. Soita sille kaverille tai sukulaiselle, jonka tiedät useimmin olevan rauhallinen tai korkeintaan miedosti huolissaan.
Tämä postaus on samalla kiitos kavereilleni, jotka ovat rauhallisia ja tilannetajuisia ja jotka jaksavat myös nauraa koronan tuomille ilmiöille. En pystyisi olemaan vakaa, elleivät kaverini olisi vakaita.
Jos kaipaat vinkkejä rauhallisilta ja analyyttisiltä ihmisiltä, hyödynnä vapaasti kavereitani. Tässä heidän koosteitaan perusteluineen:
- Janne K. Jääskeläinen: No niin, nyt on p*skat housussa. Mitäs tehdään seuraavaksi? (Opas yrittäjälle ja työntekijälle kriisistä selviämiseen.)
- Tere Sammallahti: Koronavirus – kuinka varaudut viisaasti? (Video järkevästä kotivarasta.)
- Omat yhdistelmävinkkini etätyöhön ja lasten kanssa kotona olemiseen löydät täältä.
Inhimillisesti katsoen sinun olisi kestävintä pitää nyt lomaa tämän kevään verran ja katsoa sen jälkeen uudelleen, kaipaako maailmamme edelleen myymääsi 15 minuutin mittaista perspektiiviä asioihin.
Osaan kyllä suhtautua pragmaattisesti ja stoalaisesti pandemiaan, mutta edustamasi paskapuhekapitalismi saa minussa aikaan fyysistä pahoinvointia. Tarjoamasi kosmeettinen jälkihoito on suora mahdollistaja sille, ettei tiedossa oleviin uhkiin viitsitä varautua.
Toivoisin, ettei tulevassa maailmassa ole enää tarvetta tuottamallesi reaktiiviselle ja mukaviisaalle mainospuheelle, mutta eiköhän tällainen mene kaupaksi jatkossakin. Koska siis ongelma on rakenteellinen, suosittelisin sinulle peiliin katsomista. Fiksuna ihmisenä ja taitavana kirjoittajana sinulla on aikamoinen valikoima ammatteja ja elinkeinoja edessäsi.
Tämä nykyinen käärmeöljyn myynti on valinta, ei kohtalosi tai identiteettisi.
Kake, kiitos kommentistasi! Sun kommentti rikkoi kaikkia palstan sääntöjä (alatyylisyys, solvaukset). Mä katsoin kuitenkin tällä kertaa sun sanavalintoja läpi sormieni, koska sulla selvästi oli paineita, jotka halusit purkaa muhun. Se on täysin OK tämän yhden kerran. Sanoit suhtautuvasi stoalaisesti pandemiaan, mutta ilmeisesti et osaa suhtautua stoalaisesti aivan kaikkeen tällä hetkellä.
En ole aivan selvillä siitä, miten mun ”tarjoamani kosmeettinen jälkihoito” mahdollistaa sen, ettei ”uhkiin viitsitä varautua”. Enemmän nyt vaikuttaa siltä, että sä vastustat kapitalismia, ja jostain syystä purat juuri minuun kiukkusi ja ahdistuksesi.
En myöskään ihan tarkkaan hahmota, mitä tarkoitat ”käärmeöljyn myynnillä”. Jos viittaat tähän postaukseeni, niin siinä ei ole yhtään mitään, mitä mä myisin. Tuo postaus ei ole mun myymäni tuote eikä palvelu, vaan se on mun ajatteluani siitä, miten nyt kannattaa toimia. Voit itse valita, toimitko sen mukaan vai etkö toimi. Postauksen lukeminen ei maksanut sulle mitään, enkä mä saa siitä euroakaan.
Sä väität kommentissasi, että mä tarjoan ”15 minuutin perspektiiviä asioihin”. Tuo väitteesi on niin pielessä kuin vain voi olla. Oletkohan sä seurannut mun blogia yhtään kauemmin, vai teitkö päätelmäsi hetkessä? Mä nimittäin katson aika pitkälle tulevaisuuteen ja vastustan lyhytnäköisiä ratkaisuja. Mä kannatan pitkäkestoisen turvallisuuden näkökulmasta esimerkiksi vahvaa huoltovarmuutta, ruuan kotimaista tuotantoa ja infran (kuten vesilaitosten) pitämistä julkisen sektorin hallussa. Mä kannatan myös perustuloa – joka tällä koronan hetkellä olisi ehdottomasti tullut tarpeeseen.
Voit vapaasti tulla jatkamaan keskustelua, kunhan osaat käyttäytyä. Täällä ei kiroilla eikä täällä solvata toisia. Saat rauhassa olla eri mieltä kuin minä, mutta se pitää tehdä asiallisesti. Seuraavaa alatyylistä tai ilkeää kommenttia en julkaise.
PS. On täysin OK käyttää nimimerkkiä, mutta olit jättänyt jälkeesi myös tekaistun meiliosoitteen. Arvostan paljon enemmän sellaisia eri mieltä olevia ihmisiä, jotka uskaltavat kertoa omalla nimellään olevansa eri mieltä.
Aivan loistava kirjoitus, niin viisas. Kiitos, Katleena!
Kiitos Emppu! ❤️