Seuraan professori ja yleisnero* Jukka Kemppisen blogia. Suosittelen samaa muillekin.
* Tässä en ole sarkastinen, vaan Kemppinen on oikeasti älykäs monen alan osaaja.
Kemppisen tekstit ovat vaikeita. Tuoreessa postauksessaan hän kuvailee itse omaa tyyliään:
Käytän näissä kirjoitelmissani yksinkertaista rakennetta. Aiheita on tavallisesti kaksi. Vaihdan aiheesta toiseen näennäisen oikullisesti. Joillekin lukijoille tämä on sekavuutta. Jotkut ärtyvät. Itse en sure, että luteet putoavat lipusta. [- -] Vaikka en halua tietää mitään lähempää lukijoistani, kuvittelen kaksi tai neljä tuhatta päivittäistä lukijaani ja kirjoittajan omahyväisyydellä ajattelen, että taitavat olla fiksua väkeä joka sorkka.
Jokainen bloggaaja haluaa, että hänen tekstejään luetaan. Muutenhan kirjoittaisimme kaikki pöytälaatikkoon.
Kemppinen haluaa, että hänen tekstejään lukevat vain fiksut. Hänen tarkoituksellisesti poukkoileva kirjoitustapansa ja vaikeat aiheensa karkottavat lukijoista ne tyhmät. Luteet, kuten Kemppinen itse sanoo.
Itse olen ottanut toisenlaisen lähestymiskulman.
Tavoitteenani on, että EOT-blogi tuottaa hyötyä kaikille, olipa lukijan älykkyysosamäärä tai koulutus mikä tahansa. Jos kirjoitan kielioppisäännöistä tai selkeästä tekstistä, vinkit ja keskustelu ovat avoinna joka ikiselle.
Olen viritellyt itselleni asiantuntijabloggaajan eettisen ohjeistuksen. Ohjeistukseni perustuu vastavuoroisuuteen. Jokainen meistä on saanut yhteiskunnalta ilmaisen koulutuksen, joten velvollisuutemme on myös tuottaa silloin tällöin ilmaista hyötyä yhteiskunnalle.
Lähiaikoina on puhuttu paljon siitä, että yhteiskunta eriarvoistuu ja jakautuu kahtia. Tuloerot ovat isoja; yhä useampi syrjäytyy.
Niinpä on oleellista, että tieto on mahdollisimman monen saatavilla. En halua kirjoittaa tekstejäni niin vaikeiksi, että vain "sivistyneet", "koulutetut" tai "älykkäät" tulevat blogiini. Jos joku loukkaantuu siitä, että tekstini ovat liian helppoja, hän voi mennä lukemaan Kemppistä.
Tämä on minulle äärimmäisen tärkeä asia: se on itse asiassa oma elämäntavoitteeni. Haluan olla hyödyksi muille. Blogissa teen sitä ilmaiseksi.
Kaikkein rakkaimmat saamani palautteet ovat olleet henkilökohtaisia meilejä. Niiden lähettäjät ovat kertoneet – joskus kirjoitusvirheiden kera – että EOT-blogista on ollut hyötyä heille omassa arjessa.
Saavatkohan Kemppisen lukijat tehdä kirjoitusvirheitä?
”Jos joku loukkaantuu siitä, että tekstini ovat liian helppoja, hän voi mennä lukemaan Kemppistä”. Heh, se on just noin. Jatka sinä vain tällä ”yksinkertaista, mutta totta” -linjalla.
Merja, kiitos kommentista! Tykkäsin kovasti "yksinkertaista, mutta totta" -tiivistyksestäsi. Se on aika hyvä kuvaus EOT-blogista.
Minä tiedän, että teit tuon tahallasi. Pirullinen hymy huulillasi vain odotit, koska joku turhantärkeä nipottaja ottaa tämän esille ja sen myötä sivuuttaa koko kirjoituksen perusviestin vain päästääkseen osoittamaan oman tärkeytensä. Minä siis uhraudun ja olen se ilkimys. Lähiaikoina tulen varmastikin tätä katumaan.
Jotkut asiat vaan ovat läheisempiä kuin toiset ja niin kauan kuin muistan, tämä kyseinen on ollut lempivirheeni jo vuosia. Etenkin viime aikoina.
Vielä todettakoon ennen itse virheen tuomista esille, kirjoitusvirheet ovat hieno asia. Ne mahdollistavat lukijan pääsyn estradille nostattamaan omaa viisauttaan (=tyhmyyttään) ja pienen lipsahduksen takia lyttäämään kaiken muun.
Eli. Vaikka itse oletkin jo aiemmin asiaa toisin perustellut, kyllä se vaan on niin, että lähiaika ei ole sama kuin viime aika. Sanokoot kielitoimisto mitä vaan, minä olen oikeassa. Olenhan lukija.
Ja kyllä, oli tämä sinulta hyvä kirjoitus, yksi lähaikojen parhaimmista. Ja kyllä, blogistasi on ollut minullekin hyötyä. Niin viime-, kuin lähiaikoinakin.
Jani, ilo kuulla, että EOT-blogista on ollut hyötyä. Se on pääasia. 🙂
Olen kielioppisäännöissä vapaan koulukunnan edustaja. Käytän sanaa "lähiaika" sujuvasti sekä mennyttä että tulevaa aikaa ilmaisemassa, koska teonsanan aikamuoto paljastaa, kummasta on kyse:
"Lähiaikoina julkaistiin" vs. "Lähiaikoina julkaistaan"
Meitä kielioppipuoskareita on kahdenlaisia: normatiivisia ja deskriptiivisiä. Normatiiviset ovat sääntöjen määrääjiä, ja me deskriptiiviset olemme kuvailevia. Käytän kieltä siis usein siten, kuin sitä arjessa käytetään. En aina jaksa noudattaa sääntöjä, jos koen ne epäloogisiksi.
Olen muuten myös sitä mieltä, että voimme vapaasti kirjoittaa "alkaa tekemään". Lukion äidinkielenopettajani repisi pelihousunsa, jos tietäisi.
Hyvä! Päätettiin lähiaikoina alkaa tekemään opelle uusia housuja ja lähiaikoina päätettiin alkaa kirjoittamaan parempia lukijan kommentteja 🙂
😀
Kyllä Kemppisen blogin kommenteissa saa tehdä kirjoitusvirheitä, tekeehän Kemppinen niitä itsekin aina silloin tällöin. Jos kirjoittaa oikeasti huonoa kieltä, voi olla, että kommenttia ei julkaista.
Kiitos kommentista! Toki Kemppisen blogissa saa tehdä kirjoitusvirheitä – kärjistin postaukseni lopetusta tahallani.
Olet silti varmasti huomannut, että Kemppisen blogi on tarkoitettu vain älykkäille: "Luteet putoavat lipusta." Mitä tuumaat hänen kohderyhmärajauksestaan?
KISS (Keep It Simple studpid)-periaate on hyvä monissa asioissa. Sitä voisi käyttää vielä enemmänkin. Hyvä että huomioit ihmisiä kirjoittamalla niin, että sen ymmärtää tavallinen talliainen ilman suurempaa tietämystä.Voi kun meillä olisi tuollaisia opettajia kouluissa kuin sinä olet.Voisi mennä opit paremmin perille.
Kemppinen kirjoittaa hyvää blogia.Joskus tietty jutut menevät yli hilseen, mutta kommentoida uskaltaa. Ei sellaista pidä pelätä vaikka virheitä kirjoittaisikin.
Kiitos palautteesta! Kiva kuulla, että olen onnistunut tekemään tekstejä, joita kaikki ymmärtävät.
Se on hyvä juttu, että Kemppisen blogissa uskaltaa kommentoida. Osa "tyhmistä" ei kuitenkaan tee sitä. Osa ei kommentoi siksi, että koko postaus meni yli hilseen ja teksti oli pakko jättää kesken. Osa taas ei uskalla, koska oma itsetunto voi olla heikko ja pelkää tekevänsä virheen.
Paha muuten periköön kaikki nillittävät äikänopet, jotka ovat iskostaneet oppilaisiinsa virheen pelon.
On parempi kirjoittaa virheellistä tekstiä kuin jättää kokonaan kirjoittamatta.
Itse asiassa Kemppisen blogiin on mukava kommentoida, koska Kemppinen ei (juuri koskaan) hyökkää henkilöä kohtaan, vaikka saattaakin olla kommentin kanssa eri mieltä. Tulee tunne, että asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Se on tosi hyvä kuulla.
On nimittäin olemassa paljon sellaisiakin blogeja, joissa keskustelu kääntyy keskinäiseksi solvaamiseksi, ja itse asia unohtuu kokonaan.
Otsikon nähtyäni ajattelin alitajuisesti ”No ei mielellään”. Sitä, mistä tuo lausahdus mieleeni tuli, en tarkalleen tiedä.
Vilkaisin Kemppisen blogia ja totesin tekstin jostain syystä erittäin raskaaksi luettavaksi. En tiedä oliko se sitä mutta tällaisen kuvan muutaman minuutin pällistelyn aikana itselleni muodostin.
Taidan olla se lude joka ei lipussa pysynyt.
Mietittyäni asiaa tarkemmin olen tullut toiseen tulokseen; Tottakai saavat! 😀
Kiinnostava ajatuskulku. Kiva että pääsit myönteiseen lopputulokseen. 🙂
”Haluan olla hyödyksi muille. Blogissa teen sitä ilmaiseksi.”
Vuonna 2012 – ihailtavaa!
Vai onko tämä vain pohjustusta sille, että kohta meillä on EOT appseja, T-paitoja ja teemapuistoja…. 😉
Hehee, hieno ajatus! Voisin myös lisensoida EOT-olkalaukut, -lippalakit ja -ilmalämpöpumput.
"Ei oo totta – katso kuinka paljon sähköä säästät EOT-ilmalämpöpumpulla!"
Nykyisin en viitsi lukea epäselvää ja huonosti kirjoitettua tekstiä vapaa-ajallani, sillä olen aikoinani lukenut epäselviä tenttikirjoja ihan tarpeeksi. Jos opiskelisin, niin etsisin huonosti kirjoitetulle tenttikirjallekin vaihtoehdon. Hienoilla termeillä ylpeily ja lukijan tahallinen harhaan johdattaminen on minusta tympeää.
Kiva kuulla, että en ole ainoa, joka on tarkka lukemansa tekstin laadun suhteen. Toki kaunokirjallinen teos saa olla haasteellinen luettava, mutta silloin kun haluan omaksua tietoa, tahdon sen sujuvassa muodossa.
Onneksi nykyään erilaisia tekstejä – kirjoja, blogeja, uutisia – on tarjolla niin paljon, että epäselvät tekstit on helppo ohittaa.
Vaikka tuo omalaatuinen ”luteet putoavat lipusta” -kielikuva nauratti, olen sitä mieltä, että todellista älykkyyttä mitataan aivan toisin keinoin. Tekstien lukeminen ja kirjoittaminen on harjoittelemalla opittava taitolaji, joka ei missään määrin yksin mittaa kenenkään aivokapasiteettia.
Lisäksi tarkoitushakuinen kielellinen kikkailu on aivan eri asia kuin se, että osaa ilmaista ajatuksensa napakasti ja ymmärrettävästi. Tämä blogi on ilahduttava esimerkki jälkimmäisestä.
jk. Olen silti sitä mieltä, että emme saisi alkaa tekemään – nipo kun olen 🙂
Kiitos kommentista ja kivasta palautteesta!
Olen samaa mieltä kanssasi: epäselvä kielellinen kikkailu ja ajatuksen poukkoilu ovat vain tahallista kiusantekoa lukijalle. Yhtä hyvin jokin ravintola voisi laatia epäselvät opasteet ja ruokalistat – ja perustella, että nyt "luteet putoavat lipusta".
Mutta nyt alan kirjoittamaan uutta postausta. ;D