Vastasin juuri asiakkaalle kieltävästi. Olin jo luonnostellut meiliin kolme erilaista nihkeän myöntävää vastausta, kun ymmärsin, että on sanottava ei.
Kyseessä olisi ollut kaksi koko päivän mittaista lauantaivalmennusta Oulun seudulla. Siinä palaa siis kaksi vapaapäivää perheen kanssa.
Lisäksi matkoihin ja siirtymisiin menee suuntaansa junalla vajaat viisi tuntia tai vaihtoehtoisesti lentokoneella reilut kolme tuntia. Kaiken lisäksi joutuisin joko heräämään aamuyöllä klo 3.20 tai lähtemään jo edellisenä iltana ja yöpymään valmennuspaikan lähellä.
Niinpä vastasin kieltävästi. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut laskuttaa tuplahinta, mutta rajansa asiakkaan maksukyvylläkin.
Toivon vilpittömästi, että asiakas löytää sopivan kouluttajan lähempää. Paikallisen valmentajan ansiosta kenenkään ei tarvitse saastuttaa ja lentää kahden päivän takia neljää kertaa halki Suomen.
Mutta silti on hiivatin vaikeaa sanoa ei. Olisiko matka hieman nopeampi, jos jäisin pois junasta jo Ylivieskassa? Tai jos valmennus olisi vain nelituntinen? Tai jos ryhmä tulisi vastaan Jyväskylään? Tai jos minä matkustaisin lentävällä lehmällä?
Tuollaisessa tilanteessa myyjä/konsultti todella punnitaan. Onnittelut kieltäytymisestä! Kaikki eivät siihen pysty.
Kiitokset! Olin itsekin ylpeä näin suoraselkäisestä teosta.
Oletitko asiakkaan maksukyvyn olevan rajallisen vai muodostitko ennakkoluulon ja töräytit sen julki?
Minun mielestä Katleena käytti naisille luonteenomaista "kääntäen ja takaperin" ilmaisutapaa lyhentäessään sen muotoon "mutta rajansa asiakkaan maksukyvylläkin.Eikö kyse ole kuitenkin siitä, että konsultti kokee päivän luonnottoman raskaana, jos tuntee kokoajan, että kaiken ponnistelun jälkeenkin tarjoaa "vain" puolitoistakertaisen katteen asiakkaalle, joka on maksanut kaksinkertaisen hinnan?
Kiitos kommenteista!Sami se jaksaa epäillä. 🙂 Tällä kertaa tiesin tarkkaan, että asiakkaalla ei olisi ollut varaa tuplahintaan. (Tosin tämä asiakas tuli Inforin kautta, joten en tiedä, olisiko Infor tinkinyt omasta katteestaan.) Joka tapauksessa yhden lauantain hinnaksi olisi muodostunut todennäköisesti jotain viiden, kuuden tonnin huitteilla + valmentajan matkakulut ja hotellikulut + lauantailisät asiakkaan työntekijöille.Toki olen valmentajana unohtumattoman loistelias ja karismaattinen, mutta en sentään riistäjä.Parrakas, isoin syy kieltäytymiseen oli vapaa-ajan menetys. Lisäksi tuplahinta olisi tosiaan antanut asiakkaalle aiheen olettaa joitain ylimaallisen ylevää suoritusta – ja sellaiseen en kykene, jos olen herännyt aamuyöllä klo 3.20.
Moi,Minua pyydettiin joulupukiksi naamakirjassa. Uskaltauduin kieltäytymään, mutta oman tunnon tuskissani pyöräytin aika mittavan vastauspostin, jossa muun muassa tarjosin apuja pukin hommaamiseen. Suoraselkäisesti en myöntänyt, ettei oikein pukin hommat huvita, vaan iskin tekosyyn kehiin.
Eiköhän sitä osaa asiakas arvostaa, jos osataan reilusti sanoa sekä ei että todenmukaiset perustelut. Ei kaikkea tarvitse sokerikuorruttaa.
Kiitos kommenteista!Kuopiosta, nuo joulupukkipyynnöt voivat olla kiusallisia. Minua ei tosin ole koskaan (jostain kumman syystä) pyydetty, joten en osaa sanoa, kuinka reagoisin.Meillä Hämeenlinnassa muuten oma partiolippukuntani välittää pukkeja, mutta en tiedä, onko Puijon Pojilla tai muilla kuopiolaisilla lippukunnilla samaa palvelua.Anonyymi, kerroin asiakkaalle suoraan juuri tuon syyn, jonka mainitsin postauksessanikin. En halunnut uhrata vapaapäivääni, joten pyysin heitä etsimään toisen. Asiakas ymmärsi hyvin tilanteen.
No, kyllä ja et:"Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut laskuttaa tuplahinta, mutta rajansa asiakkaan maksukyvylläkin.""Toivon vilpittömästi, että asiakas löytää sopivan kouluttajan lähempää. Paikallisen valmentajan ansiosta kenenkään ei tarvitse saastuttaa ja lentää kahden päivän takia neljää kertaa halki Suomen."