Kuinka koulutat kaksi tuntia ilman dioja?

Postasin eilen käsin piirretyistä infografiikoista, ja saman tien tuli lisäkysymyksiä:

  1. Kuinka pitkiä koulutuksia voi vetää ilman dioja?
  2. Mitä pitää muistaa, jos kouluttaa ilman dioja?
  3. Miksi edes kannattaa kouluttaa ilman dioja?
  4. Milloin diat ovat välttämättömiä?

Armas aviopuolisoni valitti juuri äsken, että olen jättänyt keittiön lattialle viime viikonlopun savunhajuiset partiokamat. Meinasin siivota ne pois, mutta kyllä blogin lukijoiden toiveet menevät edelle. Vastauksia kysymyksiinne, olkaa hyvät:

Kuinka pitkiä koulutuksia voi vetää ilman dioja?

En määrittele tuolle mitään ylärajaa. Oleellisinta lienee se, että koulutus pysyy mielenkiintoisena ja sisältöä piisaa. Koko päivän koulutus tarvitsee tietenkin runsaasti harjoituksia ja keskusteluja.

Eilen pidin kaksituntisen ilman dioja, ja osallistujien kiinnostus pysyi hyvin yllä. Koulutus oli Twitter-aiheinen, joten pari kertaa heijastin seinälle Twitter-profiileja. Niihin en kuitenkaan käyttänyt kuin kymmenisen minuuttia koko esityksestä.

Mitä pitää muistaa, jos kouluttaa ilman dioja?

Jos olet yksi seminaaripuhujista, sovi järjestäjän kanssa, että taaksesi heijastetaan esimerkiksi puheenvuorosi otsikko ja nimesi. On tyhmän näköistä, jos takanasi pyörii Windowsin näytönsäästäjä.

Jos taas tilaisuus on vain sinun koulutuksesi, pyydä paikalle fläppitaulu. Sen avulla voit havainnollistaa ajatuksiasi ja vastata yllättäviinkiin kysymyksiin. Hätätilanteessa myös valkotussitaulu käy, mutta se ei näy kovin kauas, etkä pysty palaamaan aiempiin piirustuksiisi.

Kirjoita koulutuksen alussa nimesi ja otsikkosi fläppitaululle. Monella on näkömuisti, ja he muistavat nimesi paremmin, kun he saavat lukea sen. Samalla tietenkin kirjoitat taululle Twitter-tunnuksesi tai blogisi osoitteen. (Tässä vaiheessa osallistujat alkavat räplätä kännyköitään, koska he haluavat nähdä sometilisi.)

Kerro esityksesi alussa pääteemasi. Sano ääneen, mistä kolmesta tai neljästä asiasta aiot puhua. Joka kerta kun siirryt uuteen teemaan, tiivistä se, mistä äsken puhuit, ja sano se, mihin seuraavaksi siirryt.

Tätä tekniikkaa kutsutaan metapuheeksi. Metapuhe on puhetta puheesta: se on siis ikään kuin esityksesi väliotsikointi, mutta ääneen lausuttuna. Tämän tekniikan matkin aikanaan Tuija Piepposelta, joka pystyy pitämään puheenvuoronsa kasassa ilman mitään piirroksia tai dioja. Hän vain kertoo, mitä äsken meni ja mitä seuraavaksi tulee.

Jos koulutat ilman dioja, joudut aina toimittamaan jälkikäteen osallistujille tiivistelmän. Se voi olla eilen esittelemäni itse piirretty infografiikka, mutta se voi olla myös vaikkapa painettu esite, pari diaa tai yksi aanelonen. Parantaisen Jari jakaa koulutuksissaan hinnasto-käyntikorttejaan sekä erilaisia tuotteistamiseen liittyviä laminoituja tiivistelmiä.

Miksi edes kannattaa kouluttaa ilman dioja?

Olen postannut aiemminkin diojen haitoista, mutta tässä vielä tiivistelmä:

  • Diat ovat helposti pelkkä esiintyjän tuki, joiden kanssa kokee olevansa turvassa. Ne eivät välttämättä auta osallistujaa tai tue oppimista, vaan ne vain pelastavat esiintyjän.
  • Diat usein estävät suoran kasvokkaisen vaikuttamisen ja surkastuttavat persoonallisen esiintymisen.
  • Tekniikka passivoi kaikkia läsnäolijoita. Kaikki tuijottavat suu auki ruutua. Jopa puhuja kääntää usein selkänsä osallistujille ja puhuu dioilleen.
  • Diat ovat liian usein pelkkä oletusarvo, jolle ei ole oikeasti perusteita.
  • Osallistujan on vaikea ymmärtää asiaa, jos hän joutuu yhtä aikaa lukemaan tekstiä dialta ja kuuntelemaan puhetta esiintyjältä.
  • Diat eivät lisää uskottavuutta. Sen sijaan vapaa puhe kasvattaa uskottavuutta. ”Vau, tuo tietää asiansa, kun se uskaltaa puhua ilman dioja!”
  • Esiintyjä on itse oma visuaalistuksensa. Osallistujat muistavat eleet, ilmeet ja persoonan. Jokaiseen viestiin ei tarvitse tueksi valokuvaa tai bulletlistaa.
  • Diat orjuuttavat, jolloin niiden ehdoilla on pakko mennä. Enää kymmenen minuuttia ja viisi diaa vielä katsomatta! Sen sijaan vapaa puhe ja keskustelu menevät osallistujien ehdoilla.
  • Jos edellisen puhujan aikataulu pettää, diaesitystä ei voi enää muokata. Sen sijaan vapaassa puheessa pystyt tiivistämään tunnin puheenvuorosi tarvittaessa puoleen tuntiin.

Milloin diat ovat välttämättömiä?

Käytä dioja vain silloin, kun sinun pitää näyttää jokin kuva tai teksti, josta yhdessä keskustelette osallistujien kanssa.

Saatat joutua heijastamaan seinälle jonkin koneen räjäytyskuvan, jolloin voitte porukalla katsoa kokoamisperiaatetta. Joku näyttää tiimiläisilleen keskeneräiset intran käyttöohjeet, joita sitten kimpassa muokataan eteenpäin. Minä taas työssäni näytän joskus dioilla osallistujien tekstejä, joita sitten yhdessä korjaamme ja kehitämme eteenpäin.

Koko esityksen ei silti tarvitse nojautua dioihin. Käynnistä datatykki vasta silloin, kun todella tarvitset sitä.

* * *

Oleellista on, että dia ei ole sinulle oletusarvo tai lähtökohtainen ratkaisu. Jos käytät dioja, sinun pitää pystyä perustelemaan sille syy osallistujien näkökulmasta. Jos ainoa syy on ”vakiintunut tapa” tai ”kivaa silmäkarkkia” tai ”tää on mun muistilistani”, hylkää diat.

 

4 kommenttia

  1. Jari Parantainen #1

    Kiitos Katleena, tämä ohjeesi tuli kreivin aikaan! Kaikki esitysmateriaalin hylkäysperusteesi osuvat maaliinsa:
    1. Tykitän kuvia seinälle juuri siksi, että niin on tapana.
    2. Lisäksi olen salaa tyytyväinen, että (ehkä jotkut) kuvat ovat hienon näköisiä.
    3. Kaiken kukkuraksi käytän esitysmateriaalia muistini tukena edelleen, vaikka olen vetänyt monet koulutukseni jo satoja kertoja.

  2. Jaana Nyström #3

    Minä en koskaan pidä kalvosulkeisia vaan käytän tykkiä ja omaa läppäriä & wifimokkulaa livematskun demoamiseen netistä, riippumatta koulutuksen pituudesta.

    Koska aiheena minulla on yleensä some ja/tai Googlen työkalut tms, käytännönläheisyys ja hands on -toiminta auttaa oppimaan paremmin kuin diat.

  3. Heikki Pakkala #4

    Kannattaa ehkä korostaa, että kalvoton esitys on loistava idea vain, jos kouluttaja on hyvä esiintyjä ja on lisäksi suunnitellut ja harjoitellut esityksensä. Itsellä on kokemusta ajalta ennen powerpointtia. Hyvät oli silloinkin hyviä, mutta huonot oli todella toivottomia. Powerpointin kanssa on vaikeampi pilata esitystä täydellisesti – kovasti yrittämällä tämäkin on toki mahdollista. Powerpoint sentään pakottaa miettimään pääpointit. Oletusarvoinen esitystapa oletusfontteineen on myös sellainen, joka keskimäärin näkyy yleisölle ja sitäkin on vaikea pilata. Toki usein kalvosulkeiset on yhdentekeviä ja tylsiä. Parempi lopputulos silti kuin sekava tajunnanvirta ilman käsitystä siitä mistä esittäjä puhuu. Jos esittäjä käyttää muuta kuin omaa äidinkieltään, kalvot ovat usein oleelliset, että muut pääsee kanssa kärryille. Minusta huonot kalvosulkeiset ovat enemmän huonon valmistelun ja harjoittemattoman esityksen vika kuin välineen ominaisuus. Jos on tehnyt tietoisen päätöksen olla käyttämättä kalvoja, esitys on todennäköisesti paremmin valmisteltu.

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.