Itsepöyristys eli pöyristysmasturbointi

Katleena Kortesuo

No niin. Eläkkeellä oleva ihminen on kirjoittanut ikäpolvensa mukaisen kolumnin, jossa arvostellaan tunnistamattoman nuoren naisen pukeutumista.

Se on selvä, että teksti on turha ja edustaa mennyttä päivää. Niinpä kohautin sille olkiani: tuon konservatiivisen kansanosan mielipidevalta pienenee koko ajan. Aika hoitaa vanhanaikaiset näkemykset pois.

Mutta yhtä aika ei hoida: pöyristysmasturbointia eli itsepöyristystä.

Se on toimintaa, jossa henkilö A pöyristyy henkilön B sanomisista. Jotta voisi pöyristyä enemmän, henkilö A kärjistää, tulkitsee väärin tai suurentelee henkilön B sanomisia tai sanomisten merkitystä. Näin saadaan aikaan isompi pöyristys: pöyristysmasturbointi on näet niin kivaa.

Pöyristysmasturboinnin olennainen elementti on oman sosiaalisen aseman näyttäminen. Pöyristyjä A on parempi ja puhtaampi ihminen, koska hän pystyy määrittelemään henkilön B toimintatavan huonoksi ja likaiseksi. Se porsas ei tajua olevansa ällöttävä, mutta me pöyristyjät kyllä tajuamme ällöttävyyden.

Pöyristysmasturbointi tuntuu niin hyvältä, että se kutsuu mukaansa. Kun yksi pöyristelee Twitterissä kahdenkymmenen tviitin verran ja näyttää tykkäävän puuhastaan, niin muut liittyvät mukaan. Pian koossa on satoja itsepöyristyjiä, jotka tviittaavat ringissä.

Toivon, että tähän kaikkeen saataisiin suhteellisuudentajua. Pöyristysmasturbointi ei nimittäin auta mitään eikä muuta mitään. Se on pelkkää mekkalointia, jolla on kaiken lisäksi väärä polttoaine. Tavoitteena ei enää ole muuttaa maailmaa tai korjata epäkohta, vaan tavoitteena on suuttua, raivota, nauraa tyhmemmälle, pistää toinen maahan, liittyä rinkiin ja osoittaa oma paremmuutensa.

Pöyristymismasturbointia aika ei vie mihinkään, koska se on tietyn ihmistyypin ominaisuus. Tätä on ollut ennen somea jo Esson baareissa, kun Korhonen kuulemma rakensi hienomman saunan kuin naapurilla. Tätä on ollut ennen Esson baareja jo kyläkauppojen tiskeillä, kun Penttilän piika karkasi. Tätä on ollut ennen kyläkauppoja jo leirinuotiolla, kun Saima Antintytär uhmasi isoäitiään. Aina tapahtuu jotain, joka on meidän mielestämme typerää tai omituista ja josta me tykkäämme kohkata.

Jokainen voi kuitenkin pohtia omalla kohdallaan, a) onko pöyristymismasturboinnista aitoa yhteiskunnallista hyötyä b) onko oma toiminta itse asiassa pieni osa isoa lynkkausta c) voisiko joskus vain antaa tyhmän jutun olla.

Ymmärtäisin hyvin, jos sama kolumni olisi tullut pääministerin kynästä, mutta kun se ei tullut. Eläkkeellä oleva uutisankkuri, joka kirjoittaa eläkeläisten lehteen, ei ole mikään mielipidejohtaja.

Mutta itsepöyristymisessä ei ratkaisekaan henkilö B:n viestin painoarvo eikä aina edes perimmäinen sisältö. Siinä ratkaisee vain oma tyydytys.

* * *

Edit 7.11.2017 klo 17.34: Kiitos Mika Haulolle erinomaisesta itsepöyristys-suomennoksesta!

77 kommenttia

  1. Minua tässä viimeisimmässä keississä mietityttää se, että kautta aikojen vanhemmat ihmiset ovat arvostelleet nuorempien pukeutumista. Tämä juttu oli kirjoitettu ET-lehteen eikä nuorille. Ennen Internet -aikaa juttu olisi ehkä jonkun teinin silmiin osunut mummolareissulla, kun kaikki kirjat on luettu eikä ole mitään tekemistä.

    Minulle on joskus opetettu, että vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa, vaikka niillä olisi outoja ajatuksia tai tapoja. He ovat eläneet nuoruutensa kovin toisenlaisessa maailmassa.

    Sitä paitsi jonain päivänä me ollaan niitä ikäihmisiä, joilla on outoja, vanhanaikaisia tapoja ja ajatuksia.

    1. Joo, kautta aikojen iäkkäämmät ovat kauhistelleet nuorten vaatteita. Itse muistan, että se oli suorastaan meriitti, jos isoäiti paheksui asuani: silloin se oli merkki siitä, että en ole ”mikään kääkkä”.

      Mun puolesta iäkkäät ihmiset saavat kaikessa rauhassa paheksua nuorten vaatteita, ja me muut voimme hymähdellä heille ja olla muuttamatta yhtään mitään omassa pukeutumisessamme. (Juuri äskettäinhän joku eläkeläinen paheksui Hesarin mielipidepalstalla revittyjä farkkuja, ja se oli kyllä aika suloista kiukkua.)

      1. Mun kuplassani tästä kirjoitelmasta ovat pahiten pöyristyneet kolmi-nelikymppiset perheenäidit, jotka kokevat arvostelun kohdistuvan heihin.

        Nuoret, parikymppiset tai nuoremmat, eivät ole koohkaamiseen lähteneet mukaan.

        Pitäisikö jonkun kertoa näille äiti-ihmisille, että he eivät ole enää kenenkään silmissä nuoria? Paitsi ehkä joidenkin ikäistensä.

        1. Hahaa, hyvä huomio! Tuskinpa yksikään parikymppinen lotkauttaa tälle korvaansakaan.

    2. Kolumnissahan ei ollut vain pukeutumisen arvostelua. Siinä oli hyvin selvästi esiin tuotuna ajatus että naisen pitäisi pukeutua hyvin miellyttääkseen miehiä. Koska paikkana oli ruokakauppa niin lukija käsitti että jopa niissä kaikista arkisimmissa tilanteissa pitäisi naisen pukeutua miellyttääkseen miehiä. En tiedä oliko puolittain ajattelemattomuutta tuo ruokakauppa tilanteena, koska jos vastaavasti olisi kirjoitettu vaikkapa lauantai-iltana baaritiskiin nojailevasta naisesta, niin vastaanotto olisi voinut olla edes pikkuisen suopeampi.

      ”Sitä paitsi jonain päivänä me ollaan niitä ikäihmisiä, joilla on outoja, vanhanaikaisia tapoja ja ajatuksia.”
      Ajatusmalli että naisten pitäisi aina ja kaikkialla miellyttää miehiä on niitä vanhanaikaisia tapoja joita ei pidä ohittaa millään olankohautuksella vaan näyttää että näitä ei enää hyväksytä. Se on minusta ihan samassa sarjassa kun vaikkapa lasten pieksäminen solkipäällä kasvatustarkoituksessa. Se että ei hyväksytä, tarkoittaa että jokainen kyllä saa olla mitä mieltä lystää mutta minkään lehden ei pidä kolumneina lähteä tuollaisia mielipiteitä julkaisemaan. Kun itse olen ikäihminen niin vastaavaksi saatetaan katsoa esimerkiksi lihan syönti, ei-etiikka-sertifioitujen tuotteiden käyttö tms.

      1. Joo, Arstilan tekstillä oli vanhanaikainen viesti: aivan kuin naisen pitäisi pukeutua miellyttääkseen miehiä.

        Silti se oli mulle aivan sama. Antaa Arstilan pukeutua miesten takia jos haluaa. Se ei liikuta minua sitten yhtään.

        Minä en välitä edes siitä, jos hän olettaa/vaatii/luulee muidenkin naisten pukeutuvan miesten takia. Sekin on aivan sama. Arstila edustaa mennyttä maailmaa, joka kutistuu koko ajan.

        1. Ei Arstila edusta mennyttä maailmaa. Arstila edustaa Arstila ja näkemys on hänen.

          1. Joo, tuokin linjaus sopii mulle. Siksi on aivan sama, mitä hän sanoo, koska kyseessä on yksittäisen ei-mielipidevaikuttajan mielipide.

  2. Poistin tästä Annan kommentin, joka meni alatyyliseksi. Olet tervetullut yrittämään uudelleen, mutta noudatathan blogin kommentointisääntöjä. Alatyylisyydet ovat täällä kiellettyjä, mutta eri mieltä saa kyllä olla.

  3. Anteeksi, ihan asiaan liittymättä (tai no tekstissäsi tämän sanan mainitsit joten kiinnitin siihen huomiota), millaisena ymmärrät termin ”lynkkaus”? Itse en ole tienny sanan historiasta. Se selvisi minulle seuraavasta keskustelusta:
    http://www.feissarimokat.com/2017/10/rennot-feministit-keskustelevat/

    Pyydän, kerro etten ole ainoa joka kyseistä ilmaisua on käyttänyt ihan huoletta aikaisemmin? Pitääkö ruveta välttämään tätä sanaa?

    1. Hahaa, minä todellakin käytän lynkkaus-sanaa metaforisesti. Lynkkaus on joukolla toisen kimppuun hyökkäämistä niin, että vaikka kohde olisikin tehnyt jotain väärin, joukkolynkkaus on aivan ylimitoitettu rangaistus tai seuraus.

      (Feissarimokat on muuten loistava sivusto. En ihmettelisi yhtään, jos jonain päivänä olisin siellä esimerkkinä.)

  4. Tämä on nyt metatason kommentti, enkä tiedä onko siitä hyötyä. Mutta pari-kolme viimeisintä blogipostiasi on saanut ajattelemaan näitä termejä, joilla somekeskustelusta usein puhumme, ja minusta keskustelu ei ole hyödyllistä ellei se ole rakentavaa. Nimittäin nämä tunnepitoiset termit loukkaantuminen (tai puolestaloukkaantuminen), mielensäpahoittaminen, pöyristyminen jne. Voimmeko olla varmoja, etteivät ne ole – ainakin joissain tapauksissa – vain tapoja vähätellä vastapuolen aiheellista, rationaalista argumenttia ja leimata se emotionaalisissa kuohuissa heitetyksi ja siksi vähempiarvoiseksi? Ajattelisin, että somessa ja muussakin julkisessa keskustelussa olisi hyödyllistä osata pitää argumentit argumentteina ja tunnereaktiot tunnereaktioina. En viittaa tällä nyt minkään sinun postaustesi sisältöihin tai välttämättä niissä käsiteltyihin caseihin, vaan siihen mitä olen somen keskusteluissa itse havainnoinut, ja valitettavasti en nyt osaa perustella tätä hyvillä esimerkeillä, mutta mietin voisimmeko kuitenkin kehittää somedebateista metatasolla puhumiseen joitain muita sanoja kuin näitä kuohuissaan oleviin ihmisiin viittaavia?

    1. Erinomainen näkökulma! Olen pohtinut itse aivan samaa, mutta päädyin kuitenkin näihin. Syitä on kaksi:

      1) Negatiivisen ilmiön nimen pitää olla negatiivinen. Olen vähän huono käyttämään eufemismeja, vaikka niilläkin on toki paikkansa.

      2) Naseva nimi tulee helpommin huomatuksi. Näistä ilmiöistä saattaa hyvinkin olla olemassa tieteellistä tutkimusta tieteellisin termein, mutta ne eivät aiheuta keskustelua eivätkä leviä puheenaiheeksi.

      Mä olen tosi huolissani somen lynkkaamisista. Maailmalla on jo tapauksia, joissa somekiusaaminen aiheuttaa jopa itsemurhia. Mä en haluaisi, että Suomessa mennään samaan.

      Olen itse asiassa vähän peloissani tästä ilmiöstä, jossa aikuiset ihmiset tekevät toisista meemejä, vääntelevät nimiä ja laativat pilkkaäänestyksiä. Me ollaan nykyään somessa kuin kaveriporukka saunaillassa nousuhumalassa: harkinta on vähäistä ja ääni kovaa.

      1. Onhan se, mutta ei se hölmöily kieltämällä lopu, vaan tilalle pitää saada jotain rakentavampaa.

        Sanna Ukkola -case unohtui välittömästi, kun alkoi #metoo ja alettiin puhua todellisesta ongelmasta.

        1. Siksi en ole yrittänytkään kieltää mitään, vaan nimenomaan kritisoida epärakentavaa toimintaa. Lisäksi yritän toimia esimerkkinä: en ota osaa noihin massalynkkauksiin, vaan haluan nostaa niitä esille analysoitavaksi sitä mukaa kuin niitä tulee.

          1. Minua joskus muinoin säälitti sen Audi-miehen tapaus. Se meni jotenkin järjettömällä tavalla yli. Saa kai mies kaunista naista ihailla.

          2. Se oli muuten sitä aikaa, että mäkin otin osaa närkästymiseen. Muistan pöyristelleeni keissiä oikein olan takaa.

            Jos olisin osannut olla puolueettomampi, niin olisin tajunnut tilanteen paremmin. Toimittajahan varta vasten petasi tyhmän lausunnon, kun hän pyysi Audi-miestä vertaamaan naista ja autoa. Vastaajan olisi pitänyt olla median ammattilainen, jotta hän olisi tajunnut tuon ansan. Audi-mies ei kuitenkaan ollut, joten hän onneton meni vastaamaan tosi esineellistävästi.

            Vastaukset olivat siis supernoloja, mutta kyllä siinä toimittajallakin oli oma roolinsa.

      2. Joo, ymmärrän huolen lynkkauksista, ja tarkoitat sillä varmaan, että silloin sivistyneet ihmiset innostuksissaan murjovat toisia some-kohteita massan arvaamattomalla voimalla. Puutuin siis tähän esiin nostamaani kysymykseen (tunnetermit vs. järkiargumentointi) juuri siksi, että noilla mielensäpahoitus-, ammattiloukkaantumis- ym. termeillä on mielestäni usein ammuttu nimenomaan sivistyneitä hyvin argumentoivia kirjoittajia puskista käsin, ja tavoitteena on (kenties) ollut murentaa heidän uskottavuuttaan.

        1. Joo, sitä näkee tosi paljon, ja tuollaiset pitää aina ampua alas.

          Mutta käyttipä mitä termiä tahansa, aina löytyy joku, joka tahallaan nimeää fiksun tai eettisen toiminnan sellaisella termillä, joka viittaa typerään tai epäeettiseen toimintaan. Kyse ei siis oikeastaan ole termin sävystä, vaan sen tietoisesta väärästä käytöstä.

          Esimerkkejä tuollaisesta mainitsemastasi väärästä käytöstä on ikävä kyllä vaikka kuinka: jos lääketieteen tutkija kertoo intersukupuolisuudesta, aina löytyy joku, joka kauhistelee viestiä ”propagandaksi”.

      3. Olen täsmälleen samaa mieltä näistä perusteluista. Haluaisin kehittää avoimia työkaluja, jotka näitä käyttäen ohjaisivat keskustelua parempaan suuntaan. Ajatuksia on, jos joku haluaa osallistua, niin ottakaa yhteyttä.

    2. Tälle Teemu peukutan henkisesti ja pohdiskelen myös ääneen, että melko yleisesti leimataan kommentointi ”somelynkkaukseksi” tai ”mielensäpahoittamiseksi”, jos useampi ihminen on kommentoinut kriittisesti samaa kirjoitusta, tapahtumaa tai tekoa. Sosiaalinen media aiheuttaa sen, että ”feedi on täynnä” tai ”massat kuohuvat”, koska sosiaalinen media on tekee sen.
      Jos ihminen kommentoi kahvilla ET-lehden kolumnistin kirjoitusta ikäväksi, hän ei osallistu ”somelynkkaukseen” mutta jos hän omassa sosiaalisen median statuksessaan tekee saman, hän on ”pöyristysmasturboija.
      Voiko jossain vaiheessa taas kommentoida, pohtia, ihmetellä, ällistellä ja hämmästellä somessakin niin, että se olisi mielensäpahoittamista tai someraivoa?

      1. Pieni tarkennus: lynkkaus voi tapahtua myös somen ulkopuolella, mutta silloin se ei tietenkään ole *some*lynkkaus.

        Huomaathan, että asiallinen kritiikki on aina OK. Sen sijaan pilkkaaminen, naureskelu sekä (tahalliseen tai tahattomaan) väärinkäsitykseen perustuva pöyristely eivät sitä ole.

      2. Kyllä minun mielestäni somen suurimpia ongelmia on juuri jatkuva mielensäpahoittaminen ja pöyristely, jos sitä haluaa harrastaa, niin on vain hyvä, että joutuu tekemään sen erityisen huolella ja perustellen. Usein kirjoitettua tekstiä luetaan kuin piru raamattua ja omassa päässä kuvitellaan toisenlainen äänenpaino kuin kirjoittaja on kuvitellut ja homma lähtee ihan jo tästä syystä yhtäkkiä lapasesta.

        Kärjistämpä tähän loppuun, että Trump yms. tulevat valituksi tästä ilmiöstä johtuen. Siinäpä teille pöyristeltävää.

  5. a) onko pöyristymismasturboinnista aitoa yhteiskunnallista hyötyä

    – siis esimerkiksi sinä aina ajattelet kaikkea toimintaasi yhteiskunnallisen hyödyn perusteella? Jaa-a. Mää ainakin ajattelen sitä henkilökohtaisen viihtymisen ja hyödyn perusteella. Ja kuten mainitset, se on kivaa, se masturbointi, tapahtuu se sitten miten tahansa, joten ei kai käteenvetäessäkään sen yhteiskunnallista hyötyä mieti?

    b) onko oma toiminta itse asiassa pieni osa isoa lynkkausta

    -No hyvänen aika, totta kai on ja sehän siitä tekee juuri hienoa joukkopsykoosia.

    c) voisiko joskus vain antaa tyhmän jutun olla.

    -No tää on ainoa järkevä toimintaehdotus. Antaa tyhmien juttujen olla, kyllä joku siihen onanoi kuitenkin ja sit voi katsoa pöyristymispornoa sivustakatsojana.

    …ai kohteelle tulee paha mieli ja siihen sattuu? Voi voi, sepä harmilista, ois jättäny kirjottamatta

    1. Ilman muuta me kaikki toimimme myös viihteen ja kivan olon takia.

      Sen sijaan siitä en tykkää, että jokin asia naamioidaan ”yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi”, vaikka oikeasti kyseessä on vain rinkitviittaus ja pöyristysmasturbointi.

    2. Minä tosiaan mietin aina vähintään, onko sanomisistani suoranaista haittaa. Olen nähnyt kai liikaa katkeria ihmisiä vanhainkodissa, jotka olivat ennen juuri näitä pöyristelijöitä. Tosin kaikillahan heistä ei riitä aivot kunnon pitkäaikaiskatkeroitumiseen, ovat ns. reaktiivisia. Koska aavistelen sinulla kuitenkin riittävän, niin varo vaan..

      1. Oijoi, kaikki ovat tavanneet joskus katkeroituneen vanhuksen. Olisi kiinnostavaa tietää, keistä tulee sellaisia ja miten sitä voisi estää.

  6. Kiitokset Katleenalle laadukkaasti viritetystä keskustelusta! Itsepöyristys on hyvä ja naseva ilmaus. Teemu puki hienosti sanoiksi myös itseäni häiritsevän ilmiön, eli asia-argumenttien lyttääminen henkilöön käyvällä tunnekuohuepäilyillä. Erilaisia fobiasyytteitä ja anti-sejase -heittoja käytetään kuin ne olisivat kelvollisia vastineita oikeutettuunkin kritiikkiin. Rakentavan keskustelun näkökulmasta tekniikka on aivan luokaton.

    Ryhmässä itsepöyristyminen ja rinkitwiittaus vahvistavat sisäryhmän koheesiota. On voimauttavaa tuntea porukalla olevansa oikeassa. Oikeassa olemisen tunne tulee siitä, että muut ringissä ovat samaa mieltä ja tuntevat samoin. Kyllä sillä on ihan oikea sosiaalipsykologinen merkitys. Toki, ulkopuolisen tarkkailijan silmin toiminta näyttää simpanssilauman taisteluun valmistautumisen virtuaaliversiolta.

    1. Kiva kun tykkäsit! Oleellista on tunnistaa, että tätä pöyristysmasturbaatiota tapahtuu kaikissa piireissä. Helpoin se olisi aina kitkeä pois omasta ringistä, koska asiakritiikki menee paremmin perille, kun se tulee kaverilta.

  7. Tämähän ei luonnollisesti koske hallitsemattoman maahanmuuton kritisointia

    1. Höpöhöpö. Mä en tykkää mistään pöyristysmasturboinnista, tulipa se miltä suunnalta tahansa.

      Asiallinen kritiikki sen sijaan on ihan OK. Itsekään en ole aivan varma, miten selviämme kasvaneista maahanmuuttokuluista, enkä tiedä, mikä olisi paras tapa ratkaista ongelma.

  8. En kyllä oikein pidä kirjoituksista, joissa asetutaan moraalisesti muiden ihmisten yläpuolelle sillä perustella, että muka tiedetään, mitä he oikeasti ajattelevat ja miksi he oikeasti toimivat niin kuin toimivat. Niin kuin nyt tässä kirjoituksessa juuri tehdään.

    1. Se on ihan OK, ettet pidä kirjoituksestani. Sekin mielipide on täällä EOT:ssa sallittu.

    2. Tuo logiikkasi toimii vain, jos luet kirjoituksen ”kaikki” ts. ”100%” ihmisistä.
      Onhan nimittäin päivänselvää, että esitetyt asiat koskevat jotain osaa ihmisistä joissain keskusteluissa – ovat siis ainakin joskus faktaa. Keskustelua voi ehkä parhaiten avata esimerkkien kautta, milloin näin on ja milloin ehkä on ja milloin ei ehkä ole.. mutta poistun laiskuuttani tästä nyt ensin takavasemmalle..

  9. Hei, korjaisin sen verran, että Arstilahan ei kommentoinut vain nuoren naisen pukeutumista, vaan myös hänen ulkonäköään ja ruumiinrakennettaan. En pysty tarkistamaan tarkkoja sananmuotoja, koska teksti on poistettu, mutta ainakin siinä kommentoitiin leveästä lantiosta ja reisistä ja vaadittiin niiden peittämistä. Jos Arstila olisikin kommentoinut vain nuorten naisten kamalaa pukeutumista, tuskin koko kohua olisi syntynyt. Mutta hän kommentoi todella tylysti nuoren naisen ulkonäköä ja vartaloa. Toivoisin, että tällaista puhetta ei pidetä normina, johon mekin sitten vanhuksina olemme oikeutettuja.

    1. Joo, siitä huolimatta Arstilan kommentti on pelkkä olankohautuksen arvoinen asia. Lähes 80-vuotias täti kertoo vanhoja mielipiteitä. Minulle on ihan sama, vaikka hän vaatisi naisia jäämään kotiin, miehiä leikkaamaan tukkansa ja lapsia niiaamaan aikuisille.

      Vaikka Arstila olisi puhunut pelkistä vaatteista, meteli olisi tullut enivei: voit kurkata Twitteristä, että pöyristysmasturboinnin aiheena oli sekin, että ”jokainen saa pukeutua miten haluaa”.

      1. Pojat on poikia, mummot on mummoja?

        Tämä pöyristysmasturbointi on käsitteenä ruvennut nousemaan pinnalle, viimeisimpänä läheistenpäivän osalta. Joka on sillein ironista, että pöyristysmasturboinnista kohkaavat syyllistyvät myös tähän pöyristysmasturbointiin. ”Miksi tuo yks jaksaa taas valittaa tuosta asiasta, hankkisi nyt oikeita ongelmia.” Jne.

        Tässäkin olet hieman oikonut, kun ajattelet toimittajan puhuneen pukeutumisesta vaikka käsitteli myös ulkonäköä ja aattelet, ettei tämä mummo ole mikään mielipidejohtaja. No ei varmastikkaan ole johtaja, mutta on mediapersoona koten hyvin tuttu henkilö monelle, lehdellä on varmasti kymmeniä tuhansia lukijoita, joten hän pystyy vaikuttamaan mielipiteisiin.
        Ja kyllä ne vanhempien mielipiteet siirtyvät ja valuvat alaspäin jossain määrin, vaikka ei haluaisi tai välittäisi.

        Kaikkein parasta olisi tapauksessa ollut, että koko kolumnia ei olisi julkaistu, jonka perusteena voitaisiin käyttää noita asioita joita listasit; onlo tästä mielipiteestä mitään hyötyä?

        1. Mä muuten en ikinä sorru siihen argumenttiin, että ”asiasta X ei saa puhua, koska on oikeitakin ongelmia”. Tuon virheargumentin mä olen käsitellyt ja debunkannut täällä blogissa jo aikaa sitten: https://eioototta.fi/pettamaton-argumentti/ Älä siis syytä mua asiasta, jota en ole sanonut.

          Mun pointti pöyristysmasturboinnissa ei ole se, että ”asiaa X ei saa kritisoida”, vaan se, että jokaisen pöyristyjän pitäisi tunnistaa oma motiivinsa: onko se oikeasti maailman parantaminen tai asioiden korjaaminen – vai onko se sittenkin oma kiukkunautinto ja ylemmyyden tarve? Toinen pointti on se, että olisiko hyödyllisempää kohauttaa olkiaan tyhmyydelle? Mä väitän, että Arstilan kolumni olisi saanut paljon pienemmän yleisön ja paljon vähemmän lukijoita, jos kaikki olisivat vain kohauttaneet olkiaan. Se olisi ollut myös kivuliaampaa kirjoittajalle.

          Ja se muuten on tosiasia, että 79-vuotias eläkeläinen ei ole mielipidejohtaja nuorten naisten pukeutumisessa eikä muotialan ihmisten kesken. Arstilan lukijakunta on jo mielipiteensä muodostanut, eikä kolumni sitä liikauta mihinkään suuntaan.

          Olisi absurdia väittää, että Arstilan kolumni rajoittaa nuorten naisten elämää. Toivottavasti sinäkään et väitä näin? Todennäköisesti nuori nainen nauraa koko tekstille ja hihittelee ”salaiselle solalle”.

      2. ”Lähes 80-vuotias täti kertoo vanhoja mielipiteitä.” Oletko ikärasisti, aika ikävä lause tuokin.. Täti ja vanhoja mielipiteitä. Kuka vaan voi kertoa onneksi vanhoja tai mitä vain mielipiteitä Suomessa.. Vaikka et tykkää Arstilasta, niin ei pidä lähteä mukaan samaan ja kirjoittaa alentuvasti hänestä ja samalla muista iäkkäistä.. Onko sinulla mummoja tai vaareja, kirjoittaisitko heidän mielipiteistä samoin? En tarkoita että Arstilan teksi olisi mitenkään hyvä tms..

        1. Mä tein tietoisen ja harkitun stereotypian. Mä väitän, että Arstilan mielipide kumpuaa ennen kaikkea hänen iästään ja ikäpolvestaan. Saat ilman muuta olla eri mieltä, jos haluat.

          1. Voi olla niinkin, mutta tunnen keski-ikäisiä ja nuorempia jotka ovat hyvinkin konservatiiveja ajatuksiltaan. Mutta tosiaan kaikkien lähi- tai tuttavapiiriin ei sellaisia varmaan kuulu.. Nuori ihminen ei ole yhtäkuin ”ei konservatiivi”. Meitä löytyy monilla mielipiteillä, myös mummojen mielipiteillä. En puhu itsestäni.. Ja uskonto voi myös vaikuttaa ajatuksiin paljonkin. Mutta se on sitten toinen juttu..

          2. Ilman muuta löytyy paljon yksilöitä, jotka ovat erilaisia kuin prototyyppinen ihmisryhmänsä edustaja. Me kaikki tiedämme, että on olemassa liberaaleja vanhuksia ja konservatiivisia nuoria.

            Silti konservatiivisuus (varsinkin pukeutumisen suhteen) lienee yleisempää 80-vuotiailla kuin 20-vuotiailla. Arstila ei mitenkään osoittanut toimivansa tätä stereotypiaa vastaan.

  10. Ennen somea iltapäivälehdet määrittelivät kansalliset pöyristymisaiheet. Nykyisin pöyristyminen on pirstoutuneempaa, kun erilaisilla väestöryhmillä on laajemmat mahdollisuudet pöyristyä itselleen läheisissä aiheissa.

    Silti yhä suurin valtakunnan pöyristymiskapellimestari lienee Iltasanomien Ulla Appelsin, joka kehittelee liberaaleista ja vasemmistolaisista irvikuvia, joille keksimistään mielipiteistä ja teoista on helppo pöyristyä.

    1. Tuo pirstaloituneisuus on hyvä huomio: jokaisella on oma suosikkinsa pöyristymismasturboinnissaan.

      Nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa, että mä en ole kovin usein lukenut Ulla Appelsinin kolumneja, joten en osaa ottaa kantaa niihin. Se on kuitenkin selvää, että tätä pöyristymismasturbointia tehdään joka suunnalla.

  11. Pöyristymiskulttuuri luultavasti lievittyisi, kun opittaisiin pois pahasta tavasta, että väitettyäkin väärintekemistä pitäisi seurata anteeksipyyntö.

    Väkinäisen anteeksipyynnön niistäminen väärintekijältä kun vaikuttaa olevan nykyään osa pöyristymisen liturgiaa, ja väitän että osa kohuista tulee siitä, kun haistetaan tilanne, jossa voisi olla anteeksipyyntöjä jaossa ja käydään kiinni kuin ilmaisiin ämpäreihin.

    Kun käy selväksi, että tässä kohussa kukaan ei ole pyytämässä anteeksi, hälinä rauhoittuu ennen pitkää, kun sillä ei oikein mitään saavuteta. Turhaa vaahtoamista kun vain harvat jaksavat kovin pitkään. Sanna Ukkola esimerkiksi pääsi aika vähällä hassun hattunsa kanssa ollessaan johdonmukaisesti pahoittelematta asiaa, ET-lehti ja Vihreät puolestaan kompastuivat pahemman kerran.

    1. Mä olen kyllä miettinyt samaa.

      Väkisin kiskottu anteeksipyyntö on sama kuin lapsen pakottaminen anteeksipyyntöön. Tosiasiassa kukaan ei opi, mutta onpahan liturgia suoritettu. Anteeksipyytäjä ei ole oikeasti muuttanut ajattelutapaansa, mutta kun hän tekee tietyt proseduurit, asia on taas kunnossa.

      Erikseen ovat tietenkin selkeät mokat. Typeriä mokia pitää pyytää anteeksi, mutta kärkevä kolumni ei ole moka, vaan tiukka mielipide.

    2. Eikä siinä vielä kaikki. Nykyisin voit olla syyllinen (tai ainakin ”syyllisempi”), jos et ole osallistunut johonkin kampanjaan ts. näkyvästi tukenut sitä. Pitäisikö ottaa käyttöön joku kampanjabotti, että säilyy somestatus hyvänä? Jos joku käy Kiasmassa, niin tsekatkaa videoteos Patch, sitä maailmaa kohti ollaan vauhdilla menossa.

      Yhteistä näissä kampanjoissa tai kampanjan omaisissa asioissa on muuten se, että niihin liittyen ei järkevä ihminen lähde esittämään yhtään varauksellista sanaa, ei ainakaan omalla nimellään. Sen verran suuri on joukkolynkkauksen vaara. Enkä nyt tarkoita, etteikö esim. #metoo-kampanja olisi mitä kannatettavin. Tarkoitan sitä, että nykyiset työkalumme (eli lähinnä ns. ”yksi pätkä vessanseinää kaikille”) polarisoivat auttamatta keskustelun. Tämän huomaa jokainen vaikkapa siitä, mitä kävi, kun useat lehdet varmaankin siistiäkseen keskustelua päätyivät käyttämään ainoastaan Facebookin profiililla (siis omalla nimellä) kommentointia. Kävikin niin, että vain ne, joilla ei ole juuri mitään rajaa sanomisissaan ovat enää kommentoimassa, muut ymmärtävät pysyä hiljaa.

  12. Hyvä ja huojentava kirjoitus. Vaikka tämä tarina on lähinnä huvittava, niin nykyaika mahdollistaa yksilön lynkkaamisen ja jopa irtisanomisen tehtävistään vain siksi, että somessa joku kupla on kasvanut suuremmaksi kuin itse teko on koskaan ollutkaan. Erityisen huolissani olen seksuaalinen häirintä-syytösten mahdollistavasta yksilön tuhoamista. Some tuntuu tuntevan tapauksen aina perinjuuria myöden, vaikka mitään informaatiota ei olisi edes julkistettu. Ja tuomio halutaan langettaa raskaimman kautta, vaikka ei edes tiedetä onko henkilö syyllistynyt mihinkään mitä voi kutsua rikokseksi. Elämme todellakin noitavainojen ja -rovioiden aikaa. Tarvitaan paljon artikkeleita kuten tämä.

    1. Mua pelottaa se, että ET-lehti pyysi anteeksi, kun tarpeeksi pöyristysmasturboitiin. Alunperinhän päätoimittaja ilmoitti seisovansa Arstilan takana, mutta sitten hän käänsi kelkkansa.

      Jos somelynkkaus saa päätoimittajan luovuttamaan päätösvallan toimituksen ulkopuolelle, se on vähän huolestuttavaa. Tekeekö päätoimittaja samoin, vaatiipa mikä sakki tahansa tarpeeksi voimakkaasti?

      1. Tunnen yhden kaverin, joka trollaa taidokkaasti omaksi huvikseen keskustelupalstoilla esittämällä äärimielipiteitä ja sitten sekoittamalla pakkaa suuntaan, johon ei olla totuttu. Ehkäpä meidän kaikkien pitäisi alkaa tekemään samaa? Näen asiassa nimittäin hyvän puolen, kuviteltujen raja-aitojen repimisen ihmisten päässä ”mitä *ittua”-efektillä..

        1. No tuohon mä en kyllä lähde. Keskustelu ei kehity trollien avustuksella yhtään mihinkään. Hyvä keskustelu pyrkii yhteisymmärrykseen tai edes pienimmän yhteisen nimittäjän löytämiseen. Trollien kanssa se ei onnistu.

          1. Ei onnistukaan. Tarkoituksena ei olekaan hyvä keskustelu (juuri siinä kohtaa), vaan helposti keulimaan lähtevien ihmisten turhauttaminen. Trollaushan onnistuakseen vaatii sen, että joku syöttää trollia.

          2. Se on vain kovin hyödytöntä ja epärakentavaa toimintaa. En mä ainakaan jaksaisi käyttää vapaa-aikaani siihen, että joku turhautuu.

          3. Et kuvittele niin pitkälle kuin minä. Minä kuvittelen bottien armeijaa, joka seko-trollaa jokaisen ääri-ilmaisijan (ääri-ilmaisija muistuttaa perinteistä trollia, mutta kyseessä ei ole trolli, kun on oikeasti sitä mieltä mitä jauhaa) kanssa. Lopputuloksena on se, että jossain vaiheessa jopa kaikista yksioikoisimmille käy selville mistä on kysymys. Ja sitten nolottaa, kun on jutellut trollibottien kanssa.

            Saman ajaisi alussa salaisesti toimiva ihmistrollien armeija, joka myöhemmin paljastaisi toimintatapansa. En siis puhu mistä tahansa trollauksen muodosta, vaan ”pakan sekoittamisesta”. Yhdistellään ääripäitä. Rasistilta vaikuttava ylistääkin kohta maahanmuuttoa ja päinvastoin jne.

            En siis ole kuitenkaan tekemässä ko. bottien armeijaa. Kunhan viihdytin itseäni ajatusleikillä, joka sai alkunsa tuntemani ihmisen ”tunnustuksesta”.

            Mutta ajan henki on jo oikeastaan esittänyt kutsun tuolle pakkaa sekoittavalle ihmistrolliarmeijalle.. paljon huonompaakin tehdään ”for the lulz”.

          4. Mä ymmärrän leikkimielisen kuvittelun, mutta en lähde mukaan. 😀

      2. Oletko siis sitä mieltä, että ET-lehden ei olisi kuulunut pahoitella tai pyytää anteeksi? Jos ET-lehti olisi asiakkaasi, näinkö olisit kriisiviestintään profiloituneena konsulttina ohjeistanut heitä toimimaan tässä tilanteessa?

        1. Kriisiviestinnän ammattilaisena mun ohje on selkeä:

          – Pyydä heti anteeksi, jos olet a) rikkonut lakia b) rikkonut omia toimintaperiaatteitasi c) loukannut kohderyhmääsi tai pettänyt asiakkaasi.

          ET:n kolumni ei ollut mitään noista. Tuon mielipiteen takana olisi voinut seistä aivan hyvin, pyytämättä anteeksi.

          On vakava virhe luulla, että jokainen kriisi tai kohu ratkotaan anteeksipyynnöllä. Näin ei missään nimessä ole.

  13. ”Eläkkeellä oleva ihminen on kirjoittanut ikäpolvensa mukaisen kolumnin, jossa arvostellaan tunnistamattoman nuoren naisen pukeutumista.”

    Katleena, oon tismalleen samaa mieltä kanssasi suhteellisuudentajun tärkeydestä ja pöyristelemisilmiöstä. Mutta musta toi sun eka virke on kuitenkin myös vähän ongelmallinen. Ihminen voi olla arvostelukyvytön, olipa mitä tahansa ikäpolvea, eläkkeellä, työmarkkinatuella, omaishoitaja, yrittäjä, palkkatyössä tai mitä ikinä. Myös arvostelukykyinen voi olla riippumatta iästä tai toimeentulon muodosta.

    Joo, itsestään selvää pohjimmiltaan, toki, mutta halusin nyt vain erikseen vielä nostaa tikun nokkaan tämän, ihan vaan koska stereotypiat saavat ravintoa huomaamattamme.

    1. Mä olin kirjoittaessani täysin tietoinen, että käytän ikästereotypiaa.

      Tämä keissi todentaa stereotypian, ja siksi käytin sitä: kaikki länsimaisen kulttuurihistorian vuosisadat ovat täynnä iäkkäitä ihmisiä, jotka paheksuvat kukin vuorollaan nuorten vaatteita, nuorten musiikkia tai nuorten laiskuutta. Arstilan kolumni on yksi lenkki ikiaikaisessa jatkumossa, joka on loputon (ja hyödytön).

      1. Näinhän se on aina mennyt, ja näin se tullee menemään. Ajattelin vain, että on tarpeellista myös kirjoittaa auki se(kin).

        1. Täsmennyksesi oli erinomainen! 🙂 Kiitos kun olet mukana keskustelussa.

          1. 🙂 Kiitos keskustelun avaamisesta sinulle.

  14. Hyvä kirjoitus. En ole lukenut tuota ikäpolveni juttua, mutta kuulin Radio Novan 3-kymppisten toimittajien railakkaan pöyristymisen asiasta. Todennäköisesti itse olisin pitänyt kolumnia ihan viihdyttävänä. Muuten, kun yli 80v sukulaiseni popsi lääkkeitä kuin mysliä, saattoi hän töksäytellä asiattomuuksia ihmisistä julkisesti – ei siis ollut oma itsensä enää ollenkaan. Valitettavasti nykymaailma ei tätä voi ymmärtää eikä antaa anteeksi. Haukutaan vain suvaitsemattomiksi rasisteiksi. Pitäisi varmaan kaulassa roikkua joku lääkärintodistus…

    1. Hyvä pointti tuokin, joskin mun käsittääkseni Arstila on ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

      1. No Tepä sen sanoitte, on tosiaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Arstila on hieno ihminen. Mielestäni (olenhan samaa ikäpolvea) myös kokolailla oikeassa arvioissaan, nyt kuunneltuani MTV3 aamutv:n, vaikka itsekin kuulun huonostipukeutujiin. Ja eihän nämä nostot ole ollenkaan huonoa bisnestä lisääntyvälle määrälle viestintäkonsultteja… 😉

  15. Pahintahan tuossa on se, että se on yleensä kimppakivaa, eli rinkipoyristelyä tai pöyristelyorgiat. Pöyristyttävää! 🙂

  16. En tajunnut artikkelia. Millään tasolla. Nykyään ei saa puhua, ei kirjoittaa. Parempi kun vaan kaikki kuljemme hajuttomina ja mauttomina eteenpäin. Ei kontaktia, ei neuvoja, ei kannanottoa mihinkään. Ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Minullapa on uutinen. Se, kun joskus pahoittaa mielensä, saattaa auttaa ihmistä ajattelemaan. Etenemään. Käyttäymään. Tulemaan pois itsekkyyden asteikon yläpäästä, jossa kovin moni ihmiskunnasta on. Laajemmin kuin pelkkää pukeutumista siis ajatellen.

    1. Nyt en tiedä, mihin artikkeliin viittaat. Etkö tajunnut minun blogipostaustani vai Arstilan kolumnia?

      Itse en ainakaan neuvo olemaan hajuton ja mauton, joten päättelen, että puhuit Arstilasta.

  17. ”Aika hoitaa vanhanaikaiset näkemykset pois.”
    Ja myös viisaan tiedon ja kokemuksen, nuorten olisi hyvä joskus myös kuunnella viisaampia ja kokeneempia. Ehkä ei tässä asiassa, mutta tuo lause oli jotenkin surullinen.. Jokainen sukupolvi tekee aina kaiken kantapääkautta, sodista lähtien..

    1. Kukaan ei ole kieltänyt kuuntelemasta kokemusta ja viisauksia. Niitä ei vain tule jokaisesta iäkkäästä suusta.

      1. Niinpä.. Ei tule kyllä jokaisen nuoremmankaan suusta viisauksia … 😀 Mutta hoitaako aika niitä.. tosi hitaasti joo..

  18. Katleena Kortesuo. Kirjoituksesi on ikärasismia, olen pahoillani.

    1. Leena hyvä, ei sinun tarvitse pahoitella mitään. Minun kirjoitukseni aivan tietoista ikäsyrjintää.

      Pahoittelustasi huomaa, että yhteiskunnassamme on meneillään anteeksipyyntöjen inflaatio. Sinäkin olet pahoittelevinasi jotain, joka on minun valintani. (Puhun tästä ilmiöstä enemmän huomisessa Pressiklubin insertissä. Kaikkea ei tarvitse pyytää anteeksi.)

  19. Jouduin poistamaan Hannan kommentin. Hän kyllä kehui minua ja näkemyksiäni, mutta mukana oli sen verran kiroilevaa ilotulitusta, että jouduin poistamaan tekstin kielenkäytön vuoksi.

    Joka tapauksessa lämmin kiitos kivasta palautteesta!

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.