Luin keväällä 2011 Parantaisen Jarin tekstin, jossa hän kehotti jättämään ihmisten yhteistyöehdotukset omaan arvoonsa. Tekstissään Jari kertoi antavansa lemput kaikille, jotka tulevat ehdottelemaan yhteistyötä. Eri asia on sitten, jos joku haluaa myydä tai ostaa – tai jos hänellä on muu konkreettinen ehdotus mielessään.
Mietin silloin kaksi ja puoli vuotta sitten, että on Jarilla pokkaa. Olin kyllä samaa mieltä hänen kanssaan, mutta ihmettelin hänen rohkeuttaan. Ajattelin, etten itse kehtaisi sanoa suoria sanoja vieraalle ihmiselle.
Tänään sain vieraalta ihmiseltä meilin, jonka ydinkappale oli tämä:
Oli ilo huomata miten hyvin olit havainnollistanut surkeiden kyselytutkimusten konseptin. Kiitos siitä. Olisi innostavaa tavata joku päivä ja vaihtaa ajatuksia tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Ollaan kuulolla.
Saan tällaisia nykyään melko paljon. Kahdessa ja puolessa vuodessa ihminen kasvaa rutkasti, joten lähetin vastauksen:
Moikka ja kiitokset postista!
Hauska kuulla, että olit pitänyt diasetistäni. Olen tosiaan lopen kyllästynyt laaduttomiin nettikyselyihin, joten toivottavasti diat herättävät myös tutkimusfirmoja tekemään parempaa laatua.
Olisi varmasti kiva tavata jossain vaiheessa. Kalenterini on tosin pirskuleen täynnä marraskuun loppuun asti, mutta palataanko asiaan joulukuussa?
* * * Nyt tulee tyly vaihe. Hyppää yli, jos tuntuu pahalta. * * *
Minulla on suoraan sanoen vähän hankaluuksia tapaamispyyntöjen kanssa. Tosi moni haluaa treffata minut, enkä koskaan oikein tiedä, olenko päätymässä tavalliseksi kahviseuraksi, ilmaiseksi konsultiksi vai myyntitykityksen kohteeksi. Yllättävän moni tahtoo tehdä kanssani ”yhteistyötä”, mikä taas varsin usein tarkoittaa maineellani ratsastamista. (Tiedän. Kuulostan paraikaa kyyniseltä ja itsetyytyväiseltä k*sipäältä.)
Jos siis haluat treffata, jutella ja tutustua, meidän kannattaa varmaankin nähdä jossain tapahtumassa, jossa pyörin verkostoitumassa. Näin säästämme molemmat arvokasta palaveriaikaamme.
* * * Tyly vaihe päättyy. * * *
Toivottavasti sain avattua kalenteriongelmaani edes hieman. Ole toki yhteyksissä myöhemmin, jos kylmänjulma monologini ei pelästyttänyt.
Nyt pyörin yhtä aikaa syyllisyydentunnossa ja ylpeydentunteessa. Loukkasinko vastaanottajaa? Menetinkö vuosisadan kaupat? Olisiko hän ollut oman alansa superguru, jolta olisin oppinut elämäni upeimmat asiat? – Vai osoitinko suoraselkäisyyteni ja säästin molemmilta aikaa?
Ei tuosa minusta mitään niin kovin tylyä ollut. Kyllä asioista ja ihmisistä voi myös kieltäytyä, ei kaikkeen ole aina pakko lähteä mukaan. Minusta selitit ihan asiallisesti, mikä on tilanteesi tällä hetkellä. En näe tuossa mitään kovin sivaltavaa tai pisteliästä.
Ymmärrän silti tuskasi. Minulle tulee nykyään erilaisia yhteistyöehdotuksia melkein joka viikko. Monista haistan jo etukäteen, etten hyödy niistä mitään ja vain tuhlaisin aikaani ja jopa varojani. Joku yrittää kulkea siivelläni. Miten kieltäytyä kohteliaasti?
Usein saatan vain todeta, että kiitos yhteydenotosta, mutta tällä hetkellä en ole kiinnostunut yhteistyöstä tms.
No hyvä kuulla, etten ollut liian tyly. Itse mietin, miten kehtaan muotoilla asian tuntemattomalle ihmiselle – toivottavasti hän ei ollut kovin herkkänahkainen.
Tuttavani ovat todenneet, että osaan kääntää keskustelun kuin keskustelun nopeammin Guggenheimiin kuin pastori puheen perunoiden keitosta Jeesukseen. Yritän olla maineeni veroinen.
Tammikuussa 2011 tiedotettiin Helsingin kaupungin tilaamasta yhteistyöselvityksestä Guggenheim Helsinki -museon aikaansaamiseksi. Nimenomaan näillä sanavalinnoilla. Siinä vaiheessa Guggenheimin tuloonkin suhtauduttiin vileä aika myönteisesti. Kunnes selvisi, että Guggenheimin ja Helsingin kaupungin virkamiesjohdon käsitys yhteistyöstä oli jotain muuta kuin mihin ihmiset olivat tottuneet. Hillot Guggelle, mutta maksut ja riskit Helsingille.
Mieleen tulee vanha satu, joka ulkomuistista meni jotenkin näin. Kettu ja karhu ryhtyivät maanviljelijöiksi. Kylvettiin viljaa ja varmaan tehtiin yhteistyösopimus, miten sato jaetaan. Kettu ehdotti, että jaetaan puoliksi. Kettu saa yläosan ja karhu alaosan.
No, kun sitten selvisi, että kettu sai jyvät ja karhu oljet, niin eihän karhu ollut kovin tyytyväinen. Kettu ei ollut moksiskaan, vaan sanoi karhulle, että tehdään uusi yhteistyösopimus. Seuraavaksi karhu saisi sadosta yläosan ja kettu alaosan.
Peltoon kylvettiin naurista. En enää muista, miten karhu sadussa reagoi, kun kävi ilmi, että kettu sai nauriit karhulle jäi naatit, mutta tuskin se kovin positiivista oli. Jokainen saa mielessään pohtia, kenellä on ketun ja kenellä karhun roolit Guggenheim-Helsinki -murhenäytelmässä.
Siitä olen kuitenkin varma, että Jari Parantainen olisi ollut neuvotteluissa Helsingille paljon kannattavampi uskottu mies kuin kukaan mukana ollut kaupungin edustaja.
Timo, ihan asiaa puhut. Gugge-keissi on loistava esimerkki ”yhteistyöstä”, joka kuulostaa äärimmäisen epäilyttävältä.
En muuten ole vielä nähnyt uutta Gugge-esitystä. Täytyykin tonkia se läpi, koska edellisestä ”selvityksestä” löytyi valtavat määrät epäselvyyksiä.
Osku Pajamäellä on hyvä analyysi (etenkin poliitikon tekemäksi) Guggenheimin uudesta tarjouksesta. Löytyy googlamalla. Hyvän kriteeri on tässä tapauksessa se, että minä olen varsin pitkälle samaa mieltä.
Yhteistyötä on monenmoista. Minä kirjoittelen mielelläni kommentteja blogeihin, joissa voi antaa oman bloginsa osoitteen. Näin voin saada lukijoita myös omaan blogiini. Esimerkiksi yllä oleva postaus on tuonut nyt noin kuusi tuntia oman kommenttini julkaisun jälkeen yli 20 sellaista käyntiä sivuillani, jotka ovat tulleet Ei oo totta -blogista.
Tätä minä kutsuisin myönteiseksi yhteistyöksi. Toki toisen tietokonetta voidaan käyttää välittäjänä moneen ei niin hirveän mukavaankin juttuun, mutta tuskin Katleena tätä ”yhteistyötä” pitää itselleen kovin haitallisena. Sitä paitsi käytin Katleenan yhteistyö-postausta omassa blogissani ”inspiraation lähteenä”. Kuten toisen idean varastamista nykyään kutsutaan.
Et ollut liian tyly, minusta on hyvä kirjoittaa noin. Jos kyseisellä ihmisellä on oikeasti teidän molempien kannalta hyödyllistä asiaa, hän varmaan selventää sitä sinullekin 🙂
Olen vain murto-osan tunnettu siitä, mitä sinä, mutta silti olen itsekin törmännyt epämääräisiin yhteistyökuvioihin tai niiden virittelyihin viime aikoina. On helppoa uskoa sinisilmäisesti, että toisen aikeet ovat vain jalot, jos kyseessä on itseä tunnetumpi taho. Mutta näinhän ei välttämättä ole.
Tosin olen kyllä kauemmin jo ideoinut tietokirjaa, jonka haluaisin jonakin päivänä tehdä sinun kanssasi…. Glups! Koska minulla ei tällä hetkellä ole siihen aikaa ja koska tosiaan olet minua meritoituneempi kirjailija, en ole katsonut vielä aiheelliseksi (tai en ole riittävän rohkea) olla yhteydessä. Toivottavasti et ammu viestiäni suoraan, jos joskus rohkenen lähestyä sinua.
Eevastiina, ilman muuta yhteydenottosi on tervetullut! Sinullahan on selkeä ehdotus: kirjan kirjoittaminen. Eri asia olisi, jos puhuisit ”yhteistyöstä, jossa törmäytetään ajatuksia ja visioita” tai ”yhteismitallisesta allokoinnista, jossa sijoitamme suunnitelmamme samalle kartalle”.
Tässä vaiheessa täytyy muuten varoittaa, että olen jo myynyt vuoden 2014 kirjoitusaikataulun tukkoon, mutta hyville ideoille järjestyy aina mahdollisuuksia.
Heh, hauska lukea. Niin tuttuja fiiliksiä. Olen jo aikaa sitten lakannut ilahtumasta ”yhteistyöehdotuksista”. Kirjoitin kesäkuussa 2012 omaan blogiini näin:
”Jo yhteistyö-sanan merkitys vaihtelee uskomattoman paljon. Olen törmännyt mm. seuraaviin sisältöihin:
1) Yhteistyö tarkoittaa asiakassuhdetta. Yleensä sanaa yhteistyö käyttää myyjä puhuessaan sinulle, ostajalle. Yhteistyön sisältö on säännöllinen ostaminen tältä samalta myyjältä. Miksipä tässä kontekstissa ei voisi puhua yhteistyöstä, olenhan esimerkiksi itsekin todennut, että hyvä koulutus syntyy tilaajan ja kouluttajan yhteistyönä. Aivan liian usein yhteistyö vain kutistuu tarkoittamaan myyjän taholta tulevaa säännöllistä laskutusta ja alati huononevaa palvelua – olethan jo hänen hyppysissään, miksi nähdä vaivaa.
2) Yhteistyö voi olla myös peitenimi hyväksikäyttöpyrkimyksille. Pari vuotta sitten löysin itseni kuviosta, jossa kaikki sujui hyvin niin kauan kuin minä tein yhteisiä diaesityksiä ja toimin hyväntekeväisyysperiaatteella helpdeskinä kun kaveri kyseli neuvoja asiakkaansa luota kesken koulutuspäivän. Sävellaji vaihtui huuliharpussa siinä vaiheessa kun minä tarvitsin apua. Koska en ole mikään uhrautuja, yhteistyö päättyi yksipuolisella päätökselläni.”
Tunsin kirjoitukseni jälkeen hetken aikaa olevani persoonallisuushäiriöinen riivinrauta, mutta sitä ei kestänyt pitkään. Ellei omiin kokemuksiinsa voi uskoa, mihin sitten? Hiljattain sain ehdotuksen ”ekosysteemien tömäyttämisestä yhteen”. Olen kuullut elämäni aikana kaikenlaisia ehdotuksia, minusta tuo oli pervoimmasta päästä.
Hehee Outi, mullekin on ilmeisesti sama heppu ehdottanut ”ekosysteemien yhteentörmäyttämistä”. Iskulause oli ”sinä räppäät ja minä mäppään”. Kuulostaako tutulta? Samaa hän ehdotti myös Mustakallion Antille (www.sanahaltuun.fi).
Pakko olla sama tyyppi. Mekään Antin kanssa emme lämmenneet tälle ihanalle yhteistyölle.
Katleena, olen ylpeä sinusta! Vastauksesi oli jämerä ja kaikin puolin asiallinen.
Sitä paitsi kaltaisesi kiireisen asiantuntijan täytyy aina muistaa, että sinä olet palkinto. Siis se osapuoli, jota muiden kuuluukin jahdata. Toimenkuvaasi kuuluu tietty etäisyys, vaikka välitön ihminen oletkin.
Jätä miellyttämisenhaluisen ja muiden huomiota kerjäävän piskin hommat vaikkapa kilpailijoillesi. Monien heistä on (muka) pakko liehitellä kaikkia, joilla on syke. Sinun ei tarvitse käyttää moiseen aikaasi.
Jee, kiitos Jari! Olen luonteeltani aivan liian pehmo, joten jos joudun antamaan jollekulle kieltävän vastauksen, se hiertää sieluani yhtä paljon kuin sarjakuvakravatit Lenitaa.
Huomasitko muuten ovelan taktiikkani? Julkistin kirjeeni siinä toivossa, että ehkä minulle tulevat kyselyt vähenevät. Niinpä minun ei tarvitsisi olla kovin monelle suorasanainen.
Kiitos tästä bloggauksesta. Oli hyvä lukea tämä eilen ennen kuin vastasin yhden tilaisuuden jälkeiseen yhteydenottopyyntöön ja yhteistyöehdotukseen. Tänään edessä toinen vastaava. Onhan se hyvä, että esiintyy vaikuttavasti ja herättää ihmisten mielenkiinnon. Itsekin hoen aina mantraa ääneen: pitää tehdä niin hyvä keikka, että se poikii ainakin yhden uuden stand up -keikan. Itsekin ehdottelin sinulle joskus tapaamista, mutta sävyni toivottavasti oli retorinen. Jos joskus törmäämme junassa tai jossakin tilaisuudessa, olisi mukava vaihtaa ajatuksia ilman sen kummempia taka-ajatuksia tai kuvitelmia yhteistyöstä. Näinä aikoina, kun karrikoidusti Suomessa on (Hesarin kuukausiliitettä lainatakseni) jäljellä ammateista lähihoitaja, taksikuski ja myyjä, moni yrittää myydä tai tyrkyttää palveluitaan, solmia yhteistyötä jo menestyneiden kanssa. Kiitos ei on kohtelias tapa toimia. Ei saa tylyttää, mutta argumentoida perustellusti, että juuri nyt ei ole tarvetta yhteistyölle tai se ei kiinnosta. Loukaamatta voi kieltäytyä, kun on viestinnän ammattilainen. Ainakin haluan itse uskoa niin, vaikka väärinymmärryksiäkin aina sattuu tässä viestintäviidakossa.
Anitta, no ilman muuta meidän pitää tavata. En nähnyt sun yhteydenottoasi minkäänlaisena epämääräisenä kuppausyrityksenä. Olisi kiinnostavaa tavata sut: olet tosi mielenkiintoisella alalla.