Yrittäjä, tule saamaan turpiisi ammattilaisilta – se on nyt ilmaista!

Meillä Retoriikan kesäkoulussa kesäkuussa on uusi ohjelmanumero: yrittäjäroast. Siinä Parantaisen Jari, Jääskeläisen Janne ja minä roastaamme kolmea rohkeaa yrittäjää näiden bisneksistä. Erityisalojamme ovat tuotteistaminen, markkinointi, strategiasäätö, digibisnes ja viestintä.

Jokainen sessio kestää noin vartin, eli koko setti menee vajaassa tunnissa läpi. Roastaus tehdään 300-henkisen yleisön edessä.

Tällaista konseptia pitää tietenkin testata.

Meillä on siis testiroast Helsingissä perjantaina 24.3. klo 10.30. Siihen etsimme nyt kolmea yrittäjää, jotka haluavat, että heidät haukutaan, perataan ja käristetään 50-henkisen harjoitusyleisön edessä.

Tapahtuma ei valitettavasti ole avoin yleisölle, sillä katsojat olemme jo värvänneet yhteistyökumppaniltamme Dingleltä.

Sen sijaan tapahtuma on avoin sinulle, joka haluat kolmen ammattilaisen tylynterävät näkemykset omasta bisneksestäsi, tuotteestasi tai palvelustasi. Voit olla toimitusjohtaja, yrittäjä, tuleva yrittäjä tai vaikkapa tuotekehitysjohtaja.

Jos haluat mukaan, toimi näin:

  1. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi osoitteeseen toimisto@eioototta.fi kahden viikon sisällä eli viimeistään pe 17.3.
  2. Otsikoi meilisi kauniilla yhdyssanalla ”Testiroast-hakemus”.
  3. Liitä hakemukseen yhteystietosi sekä lyhyt yrityskuvaus. Mukana voi toki olla verkkolinkkejä, lyhyt video tai vaikka diapresentaatio. Roastaajat tutustuvat hakemuksiin ja materiaaleihin ja tekevät valintansa niiden perusteella.
  4. Varaa kalenteristasi pe 24.3. klo 10.30-11.45 ja odota jännittyneenä tulosta.

Ilmoitamme hakijoille viimeistään tiistaina 21.3., ketkä pääsivät mukaan.

Vartin roastaus on sinulle ilmainen. Normaalitilanteessa joutuisit maksamaan kolmesta ammattilaisesta tonneja, mutta nyt saat käristämisen ilmaiseksi.

Jos unohdin sanoa jotain, kysy toki. Olen mielelläni avuksi.

7 kommenttia

Ei, sinä et saa tehdä yritykselläsi rahaa!

Löysin jälleen kerran absurdin mielipiteen tekstaripalstalta:

"Fida mainostaa, tee hyvä teko, lahjoita Fidalle! Tavarat ylihinnoitelutja, olisiko hintojen tarkistus paikallaan kun kaikki myytävä tulee lahjoituksena! -Kirppisfani"

Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 21.1.2017

Olisi hauska nähdä, kuinka kirjoittaja itse pyörittäisi yritystä, jonka tehtävänä on muun muassa

  1. maksaa palkat
  2. maksaa vuokrat
  3. maksaa työnantajamaksut ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet
  4. tuottaa voittoa hyväntekeväisyyttä varten.

Nämä kaikki pitää hoitaa sillä, että myyt kahvikuppeja eurolla ja kauluspaitoja kolmella. Hyvällä tuurilla voit saada kaupattua sohvan viidelläkympillä. Tämän päälle joku sanoo, että ”ei, sinä et saa tehdä voittoa, vaan sinun pitää antaa minulle ne voitot alennuksina!”

Jostain syystä voitot eivät kuulu sille, joka ne tekee ja ottaa riskin. Ilmeisesti voitot kuuluvat sille, joka niitä vaatii tekstaripalstalla.

Petyin tänään kaverini Petteri Järvisen tekijänoikeuskirjoitukseen, sillä hänellä oli postauksessaan sama ajatus kuin Kaupunkiuutisten tekstailijalla. Juristi ei saa tienata rahaa!

Petteri kirjoitti näin:

Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa [Hesarin] jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.

(Surkeinta on, että Hesarin toimittaja oli siteerannut Herkkoa väärin. Herkko totesi toimittajalle, että ”juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia”. Tämän oikaisun Petteri kuitenkin sijoittaa myöhempään kohtaan tekstissään, ja hän jättää toimittajan virheellisen sitaatin ensiksi voimaan.)

Mutta asiaan: yrittäjällä on oikeus tehdä rahaa lakia noudattaen. Jos joku on ladannut laittomasti elokuvia verkosta, leffan tekijöillä on oikeus saada korvaukset työstään ja heillä on oikeus käyttää siihen puuhaan juristeja. Ja toisilla juristeilla on oikeus puolustaa lataajia ja pienentää heidän kulujaan.

Fidalla on oikeus myydä kahvikuppeja eurolla. Mielipidekirjoittajalla on oikeus jättää ne ostamatta. Turre Legalilla on oikeus auttaa leffojen lataajia puolittamaan kulut. Leffojen lataajilla on oikeus jättää palvelu käyttämättä. Meillä kaikilla on oikeus tehdä laillista yritystoimintaa, ja meillä on myös oikeus jättää huonot palvelut ja tuotteet ostamatta.

Jos lähdemme syyttämään yrityksiä rahastamisesta, silloinhan kaikki palkkatyökin on rahastamista. Kuinka kehtaat ottaa rahaa ihmisten autojen korjaamisesta? Miten voit rahastaa toisen sairaalla lemmikillä? Aika hävytöntä elää sillä, että vanhukset tarvitsevat hoitajia. Tällainen keskustelu on absurdia, kestämätöntä ja totuudenvastaista.

* * *

Se on sitten eri keskustelu, onko nykyinen tekijänoikeuslaki hyvä. Lain huonoudesta ei kuitenkaan pidä syyttää juristeja, vaan eduskuntaa.

33 kommenttia

Koulutusfirman asiakkuuksien kaksi lajia

Firmani advisory boardin ensimmäinen tapaaminen lähestyy. Jari ja Janne patistivat minut miettimään, mihin haluan firmani menevän. Olen jo sanonut haluavani kasvua, mutta keinot ovat kateissa.

Olen nyt pähkinyt keskenäni koulutusalan asiakkuuksien kahtiajakoisuutta. Oma firmanihan ei tee avoimia koulutuksia, joten asiakkaat jakautuvat kahteen ryhmään:

  1. Vakiasiakkaat. Ostavat 1–3 koulutusta vuodessa esim. tykypäiville, kehityspäiville ja seminaareihin. Tulevat vähitellen tutuiksi. Vakiintuneita asiakkuuksia ja mahtavia tyyppejä, mutta kaupat ovat tietenkin kooltaan suhteellisen pieniä: 2000–3000 euroa per laaki.
  2. Suuret asiakkaat. Ostavat ison prosessin, jossa koulutetaan koko firma tai sen iso yksikkö tiettyyn asiaan. Kaupan hinta on tyypillisesti 20000–70000 euroa. Ovat tyytyväisiä, mutta eivät osta seuraavana vuonna, koska silloin strategian painopisteenä on vuorostaan kielitaito, ict-taidot, johtaminen tai jokin muu koulutusalue, jota firmani ei tarjoa.

Ne, jotka ostavat usein, ostavat vähän kerrallaan. Ne, jotka ostavat paljon kerrallaan, eivät osta usein. Tällä alalla ei ole sellaisia asiakkaita, jotka ostavat usein ja paljon – ellen tee muutoksia firmaan:

  • Jos laajennan toimialaani niin valtavaksi, että tarjoomani auttaa jokaiseen pulmaan, se tietenkin lisää isoja asiakkuuksia. Silloin käytännössä lähtisin kilpailemaan MIFin tai Rastorin kanssa.
  • Jos ryhdyn tarjoamaan avoimia kursseja, niitä pystyy markkinoimaan laajasti monelle asiakkaalle. Isot talot patistavat työntekijöitään säännöllisesti vaikkapa johtamisen erikoisammattitutkintoon, tulityökurssille, englannin kielen keskustelukurssille tai Office 365 -peruskurssille.

En oikein lämpene näille kummallekaan vaihtoehdolle. Osaajia on vaikea löytää, ja muutenkin käytän mieluummin alihankkijoita kuin palkattuja työntekijöitä. Lisäksi olen laiska markkinoija. Jos laajennan tarjoomaa, se vaatii myyntityötä ja kylmäsoittoja.

Toki on mahdollista jatkaa myös nykyisellä tavalla. Sopiva kombo vakiasiakkaita ja suuria asiakkaita elättää kyllä mainiosti yhden ihmisen, mutta siinä tapauksessa kasvu pitää todennäköisesti hakea muualta.

Niinpä pistän mietintämyssyyni vatvoutumaan seuraavat kysymykset:

  1. Mikä on viestintäalalla sellainen bisnespotentiaali, jota a) asiakkaat tarvitsevat b) ei tarvitse tuottaa henkilösidonnaisesti vaan mieluummin digitaalisesti?
  2. Miten saada firmasta ylipäätään ei-henkilösidonnainen? En halua, että asiakkaat ostavat ”kaksi tuntia katleenaa”, vaan haluan myydä mieluummin substanssia ja viestintätaitoja.

Jos jollakulla on vastaus tarjolla, julistan hänet välittömästi Viestinnän Visiiriksi ja Koulutuksen Kuninkaalliseksi.

16 kommenttia