Todenna tai olet valehtelija

Nykyaikana kenenkään sana ei enää riitä. Vaadimme todisteita. Onko tämä tutkimustulos oikea ja kuka rahoitti tutkimuksen? Keneltä kuulit? Onko lähde varmennettu ja onko julkaisija luotettava?

Lapsikin osaa tarkentaa, että ”lupaatko sä varmasti?”

Nämä vaatimukset ovat välttämättömiä. Valemedioita ja trollitilejä riittää, ja yhtä lailla politiikassa ja tieteessä on paljastettu väärinkäytöksiä, jotka vaihtelevat valkoisista valheista aina harkittuun huijaamiseen asti.

Kenenkään sana ei ole – valitettavasti – luotettava lähde yksinään. Kuka tahansa meistä voi olla disinformoitu, harhautettu tai jopa lahjottu. Meillä on ennakkoluuloja, valemuistoja ja kognitiivisia vinoumia, jotka vääristävät tulkintaamme ja päättelyämme.

Niinpä läpivalaisua tarvitaan joka mutkassa.

Vaatimukset koskevat yhtä lailla kaikkia tahoja. Vaikka olisit totuuden esitaistelija, oikeuden sanansaattaja ja kaiken hyvän ja kauniin puolella, joudut silti todentamaan väitteesi.

Tämä on uusi ilmiö joillekin julkisuuden henkilöille. He ovat tottuneet olemaan mediassa lämpimässä valossa, ja kaikkeen heidän sanomaansa on uskottu. Kohun aikana tämä laki ei kuitenkaan päde.

Vuoden alussa on ollut kaksi keissiä, joissa julkisuuden henkilön sanominen on herättänyt epäilyksiä.

  1. Teemu Selänne puhui blogipostauksessaan ystävänsä lapsesta, joka oli Selänteen mukaan joutunut turvapaikanhakijoiden raiskaamaksi.
  2. Axl Smith kertoi videopostauksessaan kaveristaan Peteristä, jota oli Smithin mukaan syytetty raiskauksesta väärin perustein.

Molempia tapauksia on epäilty mediassa. Oliko Selänteen väittämää raiskausta edes tapahtunut? Entä onko Axl Smithin Peteriä olemassa?

En ota kantaa julkkisten kertomuksien todenperäisyyteen, mutta yhden vinkin annan heille:

Todenna aina kaikki väitteesi. Jos haluat kertoa julkisuudessa esimerkin ystävästäsi, kysy häneltä lupa ja pyydä häntä vahvistamaan kertomuksesi. Jos hän ei suostu, et voi käyttää hänen tarinaansa ilman hänen suostumustaan.

Jos et todenna tarinaasi, olet julkisuuden silmissä väistämättä valehtelija.

Kerro oma kantasi

Nolouden nelikenttä ja terrori-isku

Eilen Kokoomuksen Twitter- ja Facebook-tileillä tapahtui jotain outoa. Koko muu maailma järkyttyi Brysselin terrori-iskuista, mutta Kokoomus levitti omaa rasisminvastaista kampanjaansa ja työpaikkailmoitteluaan ennalta suunnitelluin sisällöin.

Kokoomus Bryssel

Hashtag #ratkaisujarasismiin oli todennäköisesti mietitty ennakolta, kuva oli laadittu ja julkaisupäivä päätetty. Sitten kun samana päivänä media uutisoi terrori-iskusta, Kokoomus piti julkaisupäätöksensä yllä ja muokkasi ankeasti saatettaan siihen suuntaan, että kyllä me hei ollaan toi Brysselkin huomattu.

Yhtä kolhosti toimittiin työpaikkailmoitusten kanssa:

Kokoomus rekry

Nyt tietenkin väitettäni voi opponoida. Pitääkö joka kohu muka huomioida? Onko julkaisuaikataulua muutettava heti, kun jotain tapahtuu maailmalla? Pysäyttääkö terrori-isku normaalin arjen?

Tähän on onneksi ratkaisu, jota olen jo vuosia kutsunut Nolouden nelikentäksi. (Oikeasti nelikenttäni on elänyt anonyyminä piirroksena koulutuksissa, mutta keksin nimen juuri äsken.)

Kriisiviestinta nolouden nelikentta

Ensin pitää pohtia, koskiko Brysselin terrori-isku Kokoomusta. Jos ajattelemme, että terrori on politiikkaa ja että kokoomuslaisia on Brysselissä, niin kyllä isku koski Kokoomusta. Toisaalta voimme myös väittää pokkana, että Belgian tapahtumat eivät kosketa Suomea.

Joka tapauksessa liikumme Nolouden nelikentän ylälaidassa.

  • Jos terrori-isku oli Kokoomusta koskeva kriisi, Kokoomuksen olisi pitänyt lopettaa kaikki julkinen normaaliviestintä ja keskittyä kriisiin.
  • Jos taas terrori-isku ei koskenut Kokoomusta, Kokoomus ei silti olisi saanut ratsastaa sillä tuodakseen omaa hashtagiaan esille.

Lopputulema on, että Kokoomuksen viestintä oli noloa. Se oli niin noloa, että omatkin hermostuivat:

Wille Rydman

Itse en pidä julkisesta likapyykin pesusta, joten en juuri arvosta Rydmanin ulostuloa. Rydmanin mielipiteessä on kuitenkin pointtinsa.

Kriisin aikana on noloa promota omaa kampanjaa ja kaupata työpaikkoja, aivan kuin terrori-isku olisi pikkujuttu.

12 kommenttia

Kriisistä ei ole sataprosenttista pelastusta tarjolla

Viime syksynä vanhempani edustivat Suomea viininmaistelun MM-kisoissa. (Kyllä, sellaisetkin ovat olemassa.) Joukkue oli nelihenkinen, ja sen sijoitus kisoissa oli yhdestoista. Kaiken kaikkiaan kilpailijamaita oli 20.

Tämän vuoden karsinta on jo alkanut, ja vanhempani haluavat tietenkin päästä uudelleen kisaamaan Ranskaan. He ovat juuri voittaneet alueellisen kilpailun. Huhtikuun alussa Jyväskylässä pidetään SM-kilpailut.

Millä pisteillä vanhempani voittivat alueellisen kisan?

21/32.

Viininmaistelu on samanlaista kuin kriisiviestintä. Sataprosenttinen tulos on mahdoton edes konkarille. Aina tapahtuu jotain, jota ei voi ennakoida. Aina peliin tulee mukaan uusi tieto, uusi muuttuja tai uudet olosuhteet.

Sen sijaan ammattilainen kykenee hoitamaan tilanteen kotiin 70–85-prosenttisesti. Amatöörin lukemat jäävät kymmeneen prosenttiin tai alle, ellei mukana ole tuuria.

Sekä viininmaistelussa että kriisiviestinnässä jokainen siirto joko vaikeuttaa tai helpottaa seuraavaa siirtoa. Jos teet virhepäätelmän rypäleestä, se vaikeuttaa oikean maan ja tuotantoalueen päättelyä. Jos olet aluksi mediassa ylemmyydentuntoinen, se vaikeuttaa myöhempää anteeksipyyntöä.

Sain tänään hyvän kysymyksen Twitterissä:

Onko Axl Smithin tilanne enää pelastettavissa? Rikostuomio lienee väistämätön, mutta voiko uralle ja maineelle enää tehdä mitään?

Aina on mahdollista pelastaa jotain. Toki jokainen huono siirto vaikeuttaa seuraavaa hyvää siirtoa, mutta kaikissa valintatilanteissa voi vaikuttaa tulevaisuuteensa.

Sataprosenttinen entiseen paluu on mahdotonta, mutta hyvällä viestinnällä voi vielä saavuttaa 60-prosenttisen tuloksen.

Ja toki tee-se-itse-meiningillä voi saada aikaan ihan itse nollatuloksen. Kriisin keskellä ihminen ei ole koskaan niin syvällä, etteikö hän vielä voisi kaivaa hautaansa omin sormin vielä hitusen epämukavammaksi.

2 kommenttia