Voittava bisnesstrategia: jos et tiedä mitä tehdä, pysy paikallasi ja matki muita

Juttelin erään EOT:n lukijan kanssa. Kutsutaan häntä vaikkapa Karo Kehittäjäksi. Karo kertoi kehityskeskustelustaan entisen esimiehensä kanssa. Homma meni näin:

Karo: – No hei. Mä oon tota tälleen valmistautunu tänä vuonna. Mun mielestä meidän organisaation pitäisi laajentaa osaamispohjaa. Meidän pitäisi myös tarkistaa näitä henkilökohtaisia osaamisalueita ja vastuita. Mulla esim ei riitä mielekästä tekemistä koko työajalle ja sen vuoksi ajattelin ilmoittaa halukkuuteni koulutukseen. Tässä olisi näitä ehdotuksia. [laittaa esitteitä pöydälle]

Emppu Esimies: [katselee ulos ikkunasta, vilkaisee esitepinoa muttei avaa sitä]

[aikaa kuluu]

Emppu: – Ei se ole kyllä yhtään hyvä ajatus.

Karo [tyrmistyy mutta päättää koota itsensä ja haastaa pomon]: – Voisitko perustella, miksi olet tuota mieltä? Eikös jokainen organisaatio hyödy kouluttautumisesta ja osaamispohjan laajentamisesta?

Emppu: – Eihän me kuule voida tietää, mitä taitoja sitä tulevaisuudessa tarvitaan.

Karo [on hetken aikaa sanaton]: – Aha. OK.

Emppu: – Oliko sulla muuta? Pitää lähteä kotiin.

Karo: – Ei mulla muuta.

* * *

Mutta ei hätää. Onneksi oli välikehityskeskustelu vuoden kuluttua.

Emppu Esimies: – Kuule, mä olen ajatellut sitä sun koulutusasiaa.

Karo [toiveikkaana]: – Niin?

Emppu: – Ei se ole edelleenkään hyvä ajatus.

* * *

Karon ex-pomon asenne on tyypillinen pelkurijohtajan asenne. Pelkurijohtajan tikapuuhermoston logiikka kulkee seuraavasti:

  1. Ei aavistustakaan, mitä tehdä.
  2. Väärä valinta olisi kauhea juttu.
  3. Niinpä ei kannata valita mitään.
  4. Odotan paikallani ja katson, mitä muut tekevät.
  5. Ja sitten matkin muita.

Lienee selvää, että tällä asenteella ei päästä pitkälle. Lopputuloksena on yritys, joka peesaa kilpailijoitaan eikä keksi itse mitään. Tällainen firma ei ikinä pääse siniselle merelle seilaamaan, vaan se päätyy hintakilpailuun ja jatkuvaan perässäjuoksuun pysyäkseen edes jotenkin kehityksessä mukana.

Surkeinta on, että juuri kouluttautuminen, henkilöstön kehittäminen ja uudet oivallukset olisivat keino päästä kurimuksesta pois. Emppu Esimies ei kuitenkaan kykene tekemään päätöstä, koska hän haluaa ensin nähdä, mitä muut tekevät.

Ja onhan väärän valinnan riski aina olemassa. Itsekin olen tehnyt niitä helkutin monta. En silti olisi tässä, jos olisin jättänyt kaikki valinnat tekemättä.

* * *

Karo on sittemmin vaihtanut työpaikkaa. Kaikki varmasti yllättyivät tästä uutisesta.

 

4 kommenttia

Lukijakysymys: haamukirjoittajan ja oikolukijan palkkiot

Sain lukijapostia:

Hei! Minulla on hinnoitteluongelma… Jos voisit auttaa, olisin kiitollinen. Olen aloittamassa oikolukuprojektin erään kirjailijan kirjaan, ja hän haluaa, että olen myös haamukirjoittaja. Millaistahan hintapolitiikkaa minun tulisi harrastaa? Miten hinnoittelisin tuon projektin? Erikseen oikoluku, nimi kirjaan sen tiimoilta, ja sitten haamukirjoittamisesta erikseen? Vai koko projekti yhtenä eritellen sopimuksessa, mitä, miten, jne. Voisitko auttaa? Tällainen aloitteleva copy ja sisällöntuottaja kyselee neuvoa. Suuri kiitos etukäteen!

Olisi hienoa, jos voisin töräyttää vastaukseksi, että ”20 € / sivu”. Se on kuitenkin mahdotonta, koska työmäärä riippuu täysin asiakkaasta.

Onneksi joitain suosituksia sentään voi antaa. Esittelen ensin termit, sitten vinkit ja lopuksi hintaehdotukset.

  • Käsikirjoitussivu = 1700–1800 merkkiä välilyönteineen. Se ei siis ole ykkösen rivivälillä ja kympin pistekoolla tuhrattua tavaraa.
  • Oikoluku = kielenhuolto = pilkut paikoilleen, lyöntivirheet pois, kirjoitusvirheet pois. Tekstiin siis jäävät mahdolliset rakenteelliset epäloogisuudet, puutteellinen sisältö ja ontuva tyyli.
  • Kustannustoimitus = edellinen sekä lisäksi rakenteelliset korjaukset, sisältöpalaute ja tyylikorjaukset.
  • Haamukirjoitus = tekstin teko alusta asti asiakkaan haastattelujen, diaesitysten, blogipostausten ja raporttien pohjalta.

Seuraavaksi hinnoitteluvinkit:

  1. Jos sinulta tilataan oikolukua tai kustannustoimitusta, pyydä aina nähtäväksesi käsikirjoitus tai edes kymmenen sivua siitä. Sen perusteella osaat hinnoitella työsi.
  2. Älä koskaan anna tuntihintaa, koska silloin asiakas ei osaa arvioida kokonaiskustannusta eikä uskalla ostaa. Kun olet nähnyt tekstin laadun, anna sivuhinta.

Ja sitten alvittomiin yrityshintoihin. Ehdotan tämänsuuntaista skaalaa:

  • Haamukirjoitus. 5000 euroa per sata sivua sinulle tutusta aiheesta.
  • Oikoluku. Asiakkaan teksti selkeää ja etenevää. Joitain pilkkuvirheitä ja lyöntivirheitä siellä täällä. Hinta: 5 euroa per sivu.
  • Kustannustoimitus. Asiakkaan teksti selkeää ja etenevää. Joitain pilkkuvirheitä ja lyöntivirheitä siellä täällä. Hinta: 6 euroa per sivu.
  • Oikoluku. Asiakkaan teksti keskinkertaista tai huonohkoa. Epäselvää tekstiä ja melko paljon kielioppiongelmia. Hinta: 8–10 euroa per sivu.
  • Kustannustoimitus. Asiakkaan teksti keskinkertaista tai huonohkoa. Epäselvää tekstiä ja melko paljon kielioppiongelmia. Hinta: 11–15 euroa per sivu.
  • Oiko luku… kieli oppi ei niin tärkeetä kerta ajatus välittyy pisteet pilkut miks tarvis??? ( aika ihanaa ) – eikö vaan?. Hinta: 25 euroa per sivu.
  • Kustanus toimitus… Silleen mä poimin mun ajatuksii instasta ja sit mä #oivalsin et ”uujea” täst tulee kiria!!!!111. Hinta: 45 euroa per sivu.

Omat hintani ovat tietenkin tästä tosi paljon kovemmat. Olen vähentänyt oikolukua, kustannustoimitusta ja haamukirjoitusta, ja tein karsimisen julmien hintojen avulla. Jos joku haluaa minut noihin hommiin, täytyy sitten haluta kovasti.

 

1 kommentti

Mitä nonpology on suomeksi?

Anteeksi jos jotkut pahoittivat mielensä.

Näit juuri nonpologyn eli non-apology apologyn. Se on epäaito anteeksipyyntö, jossa ihminen ei ole pahoillaan omasta toiminnastaan, vaan hän vain kuittailee muiden tuntemuksista.

Jarmo kyseli juuri, onko sille suomennosta.

En ole nähnyt mitään vakiintunutta, mutta täten ehdotan juhlallisesti ja seremoniallisin menoin seuraavaa:

muka-anteeksipyyntö
 

Eikö olekin hieno? Aivan täydellinen. Kerrassaan mainio.

(Edit 3.5.2017 klo 12.50. Sain muitakin termiehdotuksia. Jussi Mäkinen: enteeksipyyntö. Ilkka Dahl: lumeanteeksipyyntö.)

* * *

Toki muka-anteeksipyyntö tarvitsee omat viestintäohjeensa. Miten sitä käytetään?

Ohje on helppo. Älä koskaan käytä muka-anteeksipyyntöä. Yleensä sinulla on neljä muuta vaihtoehtoa:

  1. Jos kohderyhmäsi tai suuri yleisö on sitä mieltä, että teit virheen, pyydä aidosti anteeksi: ”Anteeksi että kutsuin asiakkaitani karjalaumaksi.”
  2. Jos teit ilmiselvän moraalittoman teon, pahoittele sitäkin: ”Pyydän anteeksi sitä, että vein työkaverini eväät.”
  3. Jos itsekin tajuat mokanneesi, ohje on sama kuin yllä: ”Anteeksi etten huomioinut pyörätuoliasiakkaita kunnolla.”
  4. Jos taas kohderyhmäsi on puolellasi ja vain näkyvät vastustajasi vaativat anteeksipyyntöä, sinun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muuta kuin keskustella rauhallisesti ja perustella valintaasi. Erityisesti arvokysymyksissä voit seistä sanojesi takana. Jos reagoit jokaiseen anteeksipyyntövaatimukseen, et voi muuta tehdäkään kuin kumarrella joka suuntaan. (Älä kuitenkaan sorru vähättelyyn tai piikittelyyn. Pohdi myös oma tekosi analyyttisesti, äläkä vain reagoi liskoaivoilla.)

Kas näin. Muka-anteeksipyyntö ei toimi koskaan. Jos et ole oikeasti pahoillasi, älä edes yritä teeskennellä sitä.

4 kommenttia