Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna kaikki Tampereen hotellit oli loppuunmyyty. Soitin joka ikisen läpi, ja lopulta tärppäsi: hotelli Lamminpää. En ollut kuullut koko paikasta, mutta otin huoneen kyselemättä. Vaihtoehtoja ei ollut.
Tosin jo varauspuhelu epäilytti hieman:
- Lamminpäässä vastattiin pelkällä sukunimellä, eikä hotellin nimeä mainittu. Jouduin tarkistamaan, olenko soittanut oikeaan paikkaan.
- Lisäksi keskustelukumppanini kysyi sukupuoltani. En tiedä a) miksi hän sitä kysyi b) kuulostanko mieheltä.
Saavuin hotelliin matoväsyneenä* kymmeneltä illalla. Respassa oli ilmoitus ”Muistathan ilmoittaa jos saavutte ensiviikolla”. En ymmärtänyt kylttiä, koska ajattelin saapuneeni juuri nyt enkä ensi viikolla. Olisin toki mielelläni kertonut jo edellisellä viikolla, että olen tulossa, mutta respan toive tuli liian myöhään, koska olin jo tiskin ääressä. Sanoinko jo että olin väsynyt ja ajatukset katkeiliv
En ollut aivan varma, mille vuosikymmenelle olin astunut. Hotellissa oli kaikki suoraan 70-luvulta: kalusteet, seinät, koristeet ja pinttynyt tupakanhaju. Jopa respan setä näytti tehneen parhaat työvuotensa 70-luvulla.
Setä oli ulkovaatteissa. Hän valisti, ettei minulle olekaan huonetta varattuna. Kun kerroin, että olin puhunut toisen henkilön kanssa, setä totesi ”mitähän se taas on luvannut” ja soitti kollegalleen. Kuulin tietenkin keskustelusta vain respan sedän puheenvuorot, ja ne olivat tämänlaiset:
– Sä olit varannut huoneen Kortesuo-nimellä? Eihän sulla ole mitään vapaana.
– Mutta sehän on jo varattu sille vakiäijälle?
– Ai lähti? Ootko sä siivonnut huoneen?
– Ihan kunnolla vai? Puhtaat lakanat ja kaikki?
– OK, missä ne vara-avaimet on?
– Joo, mä annan huoneen.
Respan setä selvensi, että huoneen vakiasukas oli lähtenyt tavallista aikaisemmin viettämään viikonloppua avaimet taskussaan. Niinpä minä sain vara-avaimet ja jouduin pelkäämään koko yön, että huoneen asukki palaa yhtäkkiä ja löytää minut sängystään.
Huoneeni kylppärissä ei ollut edes saippuaa, ja pyyhkeessä oli tietenkin sormenmentävä reikä. Kuten huomaatte oheisesta kuvasta, peilin kulmassa roikkui kaunis tekokukka, jolla sisustus on tehty äärimmäisen viihtyisäksi.
Lakanat olivat kuin mummon jäämistöstä: kaikki eri paria, eri kuviota ja eri kokoa. Luonnollisesti vuodevaatteet olivat hiutuneet melkein puhki.
Käytävältä kuului askeleita ja venäjänkielisten naisten puhetta. Epäilin päätyneeni ammattilaisten hotelliin, mutta myönnän, että todisteet olivat toki melko heikot.
Onneksi huoneen vakiasukas ei tullut yöllä huoneeseen. Olisi ollut hankala selittää, että en kuulu hotellin lisäpalveluihin.
*Matoväsymys = tila, jossa ihminen matelee pitkin lattioita ryhti kasassa ja katse maassa pelkän tikapuuhermoston varassa eikä kykene mihinkään älylliseen suoritukseen. Yleensä matoväsynyt ihminen tarvitsee saattajan, huoltajan ja henkilökohtaisen avustajan.
Viihtyisä ja kodikas Gasthaus-tyyppinen? No joo, tulee mieleen takavuosilta Kerimäellä sijainnut Kerihovi, jossa oli vaatimattomista puitteista ja monesta puutteesta (mm. aamiaisen laatu, saniteettitilat) huolimatta edes ystävällistä yritystä. Tämä Lamminpää vaikuttaa vallan verrattomalta 2000-luvun Suomessa -palveluasenne ja -taito sijoiltaan nyrjähtäneen oloisia. Mutta elämysmatkailua se omalla tavallaan edustaa, ja matkailuhan tunnetusti avartaa 😉
Tia, matkailu tosiaan avartaa. :)Sen verran olen Suomea kolunnut, että en enää hätkähdä juuri mistään. Päätin Lamminpäässäkin, että jos huoneen vakioasukas tulee yöllä, näytän hepulle hänen oman vuoteensa ja jatkan uniani omassani.
Merkillistä tuo. Minä olin 31. ja 7. päivä Tampereella ja molempina päivinä luki molempien omenahotellien kylteissä, että 'tilaa'. Tuolla Lamminpäällä taitaa kuitenkin mennä aika hyvin, koska jo respakin epäili, ettei heillä voi olla vapaata huonetta.Pitää tähän kommenttiini, kun sellaisen nyt kirjoitin, vähän reklamoida. Olen lukenut tätä blogia jo jokusen tovin ja jutut ovat olleet yleisesti aika kivoja. Viime aikoina on alkanut täällä kuitenkin esiintymään tuollaista turhanpäiväistä valitusta, juuri sellaista mitä maassamme nykyään harrastetaan. Valitetaan mitättömistä asioista vain valittamisen vuoksi. (Syy, miksi lopetin Parantaisen blogien lukemisen.) Kuten nyt esimerkkinä tämä hotelli juttu. Hotelli on sen normaalikäyttäjien mielestä varmasti ihan hyvä. Siellä sisällä oli lämmintä ja kuivaa. Sänky oli kelvollinen ja siinä sai nukuttua. Mitä muuta vielä tarvitaan, kaikki muu on extraa ja sille määritellään markkinataloudessa lisähinta. Tämä extra ei kuulunut Lamminpään tuotepakettiin. Toinen esimerkki, edellisessä tekstissä esiintyvä hotellin ravintola. Toki respa teki virheen ylipäätään päästäessään asiakkaan suljettuun ravintolaan, mutta ravintola tarjosi kuitenkin tarvittavan. Lämpimän paikan, missä langaton verkko toimii. Miksi ravintolan olisi pitänyt repiä tarkkaan lasketuista resursseistaan vielä vähän lisää irti, palvellakseen satunnaista asiakasta, joka ei edes ollut ymmärtääkseni kyseisen hotellin asiakas. Eikä välttämättä olisi tuolla palvelulla hyväksi asiakkaaksi tullutkaan vaan olisi ehkä valittanut, miten ravintolan sulkemisaikana erikseen hädällä tehty ruoka ei oikein täyttänyt kaikkia kulinaristisia vaatimuksia.Tekstini saattoi olla aika kärkevää, mutta se on ihan ystävyydellä kirjoitettu, huomiona miltä minusta tilanne nykyään vaikuttaa. Kyllä kaikista asioista negatiivisia piirteitä löytää kun vaan tarpeeksi etsii. Taito on saada se arkipäiväinenkin vaikuttamaan positiiviselta.
Vai Lamminpaassa…osaan kuvitella tuon paikan lakanoineen paivineen.Onneksi sait yosijan!Harri Sirolalle:Jokainen blogin pitaja kirjoittaa juuri siita mista haluaa ja tyylilla mika on kulloisenkiin tilanteeseen hanen mielestaan aihetta tai latausta.
Lämpimät kiitokset kommenteista!Harri, mukava juttu, että olet viihtynyt blogini parissa. Joudun silti joskus tuottamaan sinulle pettymyksen: yksi luonteenpiirteistäni on nimittäin kärkevyys. Toisaalta luonteenpiirteitäni on myös myönteisyys, ja pyrin heijastamaan molempia ominaisuuksia – ja toki muitakin – tässä blogissa.Ilman muuta hotelli Lamminpää täytti majoitustarpeeni, mutta silti mielestäni hotellin perustoimintoihin kuuluu a) saippua vessassa, b) ehjä pyyhe sekä c) takuu siitä, ettei kukaan muu tunge samaan huoneeseen. Nämä asiat pitäisi kuulua hotellin palveluun, oli hintaluokka mikä tahansa.Olin yötä Lamminpäässä 5.-6.11., ja silloin kaikki Tampereen hotellit olivat täynnä Omenahotelleja myöten.Scandicin ravintolan asiakaspalvelu oli juuri sitä peruslaatua (ei siis huonoa vaan tavallista laatua), johon olemme tottuneet. Silti uskon, että pieni lisäpanostus ystävällisyyteen ja palvelualttiuteen olisi kannattavaa.Blogitse, minäkin olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen, että sain katon pääni päälle.
Ooh! Sattumalta törmäsin blogiisi ja sen ansiosta tiedän nyt, että kotikulmillani on idyllistä kuin keskieurooppalaisessa kylässä, vähänkö hianoa!:DKyseinen hotelli on varmaan ainakin raviväen suosiossa, johtuen raviradan läheisyydestä.
Mari, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!Jos haluat eksotiikkaa, suosittelen ilman muuta yöpymään Lamminpäässä. Ota oma saippua mukaan.
Eräälä kuuntelemallani radiosaemalla on ohjelmapätkä *Kysy mitä haluat, Mikko vastaa mitä haluaa…*Uskon että tämä sama ajattelutapa sopii hyvin Katleenaankin. Radio-ohjelmassa Mikon vastaukset ovat, otsikosta huolimatta, punnittua puhetta, mutta vastaajan omia mielipiteitä. Eivät välttämättä täysin hänen työnantajatahosa mielipiteitä.Toisaalta tulee mieleen tapaus vuosientakaa esitelmänpitoharjoituksista, jolloin eräs puhujanpaikalla hikoillut päätti puheenvuoronsa toetamuskeen: Ovatko tämän kurssin arvostelijat tyhmempiä, kuin naapurin kanat? Ne löytävät akanoiden joukosta jyvät!
Parrakas, olet tulkinnut aivan oikein. Tämä blogi edustaa omia mielipiteitäni, ja lukija voi itse pohtia, onko samalla vai eri kannalla.Tuo Mikon käyttämä iskulause on muuten varsin osuva.
KORJAUS: Kerroit tekstissä majoittuneesi Hotelli Lamminpäähän, vaikka yövyit Sport Kievarissa, tien toisella puolella.
Avaimia tulit pyytämään Hotelli Lamminpään vastaanotosta, josta ne sait, koska ne olivat meillä turvallisuus syistä.
Hotelli Lamminpää ei tiennyt varauksestasi mitään, koska olit ollut puhelimitse yhteydessä Sport Kievariin.
Tarkistimme täällä varauksesi ja ohjasimme oikeaan paikkaan (Sport Kievariin).
En ota kantaa, mitä mieltä olit avaintenhakupaikasta (Hotelli Lamminpäästä) tai majoituspaikastasi (Sport Kievarista).
Makuja on monia.
Sen verran voin sanoa, että ihan nirppanokille toki nämä kummatkaan eivät ole tarkoitettu.
Vuokraamme tasokkaita asuntoja myös Tampereen alueella, joten siinä on parempaa etsivälle oiva vaihtoehto.
Pääasiassa näissä molemmissa on yöpynyt reppureita viikolla ja viikonloppuisin ryhmiä ja muita liikkuvia matkantekijöitä.
Vuosien saatossa kaikki on muuttunut. Nyt vuonna 2016 Sport Kievarin isäntä on ollut eläkkeellä jo vuosia ja Hotelli Lamminpään ilme on kohonnut huomattavasti uuden omistaja myötä, joka oli vasta astunut hetkeä ennen vierailuasi talon isännäksi. Olemme edelleen vaalineet enemmänkin ”boheemin majatalon henkeä” kuin ”standardi hotellin tekohymyä”.
Enemmän tietoa Hotelli Lamminpäästä löytyy v. 2008 tehdyiltä kotisivuitamme: hotellilamminpaa.net ja sieltä ”Hinnat” ja sen sen jlk ”Omistajan lyhyt CV”, josta voitte päätellä ammattitaidon.
(Sivuja ollaan uusimassa, perinteitä kunnioittaen).
Katleenakin saa sitten oikein Palmoliveä , jos vielä tohtii tulla 🙂
Terveisin, majatalonpitäjä Alex V.
Hei Alex ja kiitos kommentista! Olit jättänyt viisi muutakin samansisältöistä kommenttia muualle keskusteluun, mutta tämä yksi riittänee.
Asiakkaana en tietenkään voinut tietää, että kyseessä oli kaksi eri hotellia. Tämä olisi kannattanut viestiä minulle selkeämmin. Aamupala ja vastaanotto olivat Lamminpään puolella, joten oletin, että niin myös huone.
(Tiesithän, että nyt kun kommentoit tänne tosi vanhaan postaukseen, kommenttisi nousee uudelleen etusivulle? Tämä postaus saa kommenttisi kanssa enemmän huomiota kuin mitä se olisi saanut unohtuneena jonnekin EOT-blogin syövereihin.)