Miten vuorokauteen saa 27 tuntia?

Jääskeläisen Janne postasi tänään otsikolla Miten vuorokauteen saa 27 tuntia? Allekirjoitan monet Jannen vinkeistä: liikunta on tärkeää, ja liika televisio ja someilu pitää karsia.

Postauksen alussa Janne viittasi minun tehokkuuteeni, joka itse asiassa on mukatehokkuutta. Tehokkuuteni on nimittäin seuraus siitä, että jätän kaikki normaalien ihmisten asiat tekemättä.

Päätin siis jatkaa Jannen ideaa ja listata omat vinkkini ajansäästämiseen. Näistä moni on itse asiassa nolohkoja epävinkkejä.

En seuraa muita aloja. Tunnustan suoraan, että olen yleissivistykseltäni tyhmä. En seuraa lainkaan urheilua, musiikkia, viihdettä, ruokakulttuuria saati Euroopan ulkopuolista politiikkaa. Myös kaunokirjallisuus on jäänyt nolosti vähemmälle, enkä katso televisiosta edes laatusarjoja. Tämä on säästänyt aikaani tärkeämpiin asioihin. Valinta oli aluksi vaikea, mutta lopulta tajusin, etten voi pyrkiä tietämään kaikesta kaikkea. On siis parempi keskittyä.

En siivoa. Suomalainen nainen käyttää päivästään aikaa siivoamiseen ja kotitöihin yli tunnin (pdf). Aivan turhaan. Senkin ajan voi käyttää johonkin tärkeämpään. Siivoamisen sijaan voit valita kahdesta vaihtoehdosta: elä sotkussa tai käytä siivoojaa. (Minä elän sotkussa.)

En seuraa anonyymia verkkokeskustelua – saati osallistu siihen. Olen haksahtanut joskus tähän harhaan. On helppo jäädä koukkuun, kun trollit, purnaajat, ääripääihmiset ja marttyyrit ottavat yhteen. Se on kuin saippuasarjaa seuraisi. Samalla on helppo käydä kertomassa oma kantansa – aivan kuin se vaikuttaisi yhtään mihinkään. Mutta Suomi24, Vauva.fi ja muut yleispalstat syövät aikaa ja tunne-energiaa enemmän kuin ne antavat. Ajansäästön takia ne kannattaa jättää pois ja korvata oikeilla ihmiskontakteilla.

Minulla on rastat. Hahaa, ei puolen tunnin hiustenlaittoa aamuisin. Ihanan kätevää. Jos et halua rastoja, ota kalju tai itse ajeltava siili. Tai syvälle vedetty pipo.

En soittele kuulumisia kavereille. Tämä johtuu itse asiassa huonosta kuullunhahmottamiskyvystäni. En ole hyvä puhelimessa: joudun pinnistelemään jotta ymmärtäisin puhutun, ja ympäristön visuaalinen häly vie huomioni helpommin kuin korvalla oleva luuri. Vaihdan siis kuulumiset Facebookissa, Twitterissä tai nokikkain. Kontakteihini taitaa kuulua vain kolme ihmistä, joiden kanssa puhun tunnin puheluita. (Btw, Janne on yksi heistä.)

En käy kylässä. Tapaan töissä ja harrastuksissa niin paljon ihmisiä, että vapaailloille emme yleensä sovi mitään. Kyläilyvaje voisi olla tuhoisaa sosiaalisten suhteiden kannalta, mutta onneksi kaverimme tuntevat tilanteen ja ymmärtävät sen. Treffaamme kyllä säännöllisesti, mutta varmasti harvemmin kuin moni muu.

En shoppaile. Tämä on kuulemma monen ihannepuuhaa, mutta itse en jaksa juosta kaupoissa. Useimmiten ostan uudet vaatteet kiireessä siksi, että edellisten päälle valui ketsuppia, ja seuraava asiakastapaaminen on vartin päästä.

En pyöri unettomana sängyssä. (Tämä vinkki on lisätty tekstiin 21.10.2014 klo 17.10.) Yleensä nukun hyvin, mutta jos jokin keskeneräinen käsikirjoitus valvotuttaa, nousen suosiolla ylös kirjoittamaan. On hyödytöntä pyöriä sängyssä unettomana kaksi tuntia, kun voi kirjoittaa tunnin tai pari, painua väsyneenä uudelleen pehkuihin ja nukahtaa välittömästi.

En yritä harrastaa kaikkea. (Tämä vinkki on lisätty tekstiin 21.10.2014 klo 17.10.) Olisi ihanaa oppia laulamaan, puhumaan ranskaa ja soittamaan rumpuja. Olisi myös upeaa tanssia, askarrella ja maalata. En kuitenkaan tee niitä, koska ne eivät ole ykkösprioriteettejani. Käytän sen ajan mieluumin perheeseen ja muiden haaveiden saavuttamiseen. Kun valitsee vain muutaman ydinhaaveen, ne on helpompi saavuttaa.

* * *

Tällä metodilla saa kirjoitettua 5–6 kirjaa vuodessa, pidettyä kolme kuukautta lomaa ja lisäksi hoidettua perhettä, parisuhdetta ja yritystä.

Kaupan päälle saa huonon omantunnon epäsiististä kodista, pitkästä kyläilyvelasta ja surkeasta yleissivistyksestä. Ja voi hylätä haaveet tyylikkäästä ulkoasusta, jotka on kruunattu kiiltäväksi föönatulla tukalla.

 

9 kommenttia

Hanki perspektiivi

Pikkutyttönä ajattelin, että mummolan takana oleva Hirvivuori oli maailman korkein vuori. Sinne kun kiipesi, niin oli maailman huipulla.

Vertailukohtanani toimivat Hämeenlinnan Hätilänmäki ja Ahveniston harjut, joten kyllä Hirvivuoren täytyi olla maailman korkein vuori.

* * *

Valistusajalla elänyt ylimystön jäsen oli kaikkivoipa. Kutsutaan häntä vaikka Henrikiksi. Henrikillä oli käytössään varaava, kiertolämmitteinen kaakeliuuni nokisten avotakkojen sijaan. Hänellä oli tiede, eikä keskiajan taikauskoa. Hänellä oli kahvi ja kaakao, eikä enää pelkkää olutta. Oli ruutukaava, postilaitos ja kivisiä kerrostaloja.

Henrik uskoi ihmiskunnan olevan kehityksensä huipulla. Hän näki takanaan kaiken epähygienian, tekniikan puutteen ja tietämättömyyden. Tuntui käsittämättömältä harppaukselta istua topatuilla nojatuoleilla eikä kovilla puupenkeillä, ja oli helppo ihmetellä aiempien sukupolvien tyhmyyttä.

2000-luvun ihminen kyllä tietää, kuinka paljon Henrikin käsitys oli metsässä. Henrik ei olisi voinut kuvitellakaan autoja, kännyköitä, pilvenpiirtäjiä, nettiä tai lentokoneita. Henrik on meidän näkökulmastamme yhtä kehittymätön kuin keskiajan ihminen oli Henrikin mielestä.

* * *

Olen nyt harrastanut viikinkimiekkailua kymmenisen kuukautta. Kun katsoo taaksepäin tammikuisia räpellyksiään, sitä tuntee itsessään kaikkivoipaisuutta. Kilpikäden asento on täydellinen, iskut ovat yhtä kaunista virtausta, jalkojen asento on tasapainossa ja refleksit ovat terästyneet.

Todellisuus iskee kuitenkin silmille heti, kun vertaa itseään kokeneempiin. Oikeastihan kilpikäteni on liian kaukana vartalosta, iskujen flow takkuilee, jalat ovat liian usein suorassa linjassa ja reaktioaika on yhä hidas.

* * *

Mitä yritän kertoa näillä tarinoilla?

Kyse on kehitystarpeen arvioinnista. Jos näen kehityskaaren loppupään, osaan suhteuttaa oman sijaintini oikein. Tajuan olevani yhä kesken. Sen sijaan jos en näe itseäni isompaa vertailukohtaa, luulen vilpittömästi olevani huipulla.

Myöhemmin huomasin, että Hirvivuori ei ollutkaan maailman korkein vuori.

 

6 kommenttia

Itsevastuun periaate (eli salainen kaavani)

Olen kehittänyt itselleni työ- ja harrastuselämässä itsevastuun periaatteen. Yritän itse elää tämän mukaan – vaikken tietenkään aina onnistu.

Itsevastuun periaatteen mukaan kannan aina itse vastuun, olipa tilanne mikä tahansa tavallinen työ- tai harrastuselämän kohtaaminen. Otan muutaman esimerkin, niin saatte kiinni ideastani.

Ensimmäisessä tilanteessa A antaa puhelimitse ohjeen B:lle. Jokin menee kuitenkin pieleen, eikä ohje mene perille.

  • Jos olen A, otan vastuun: minun olisi pitänyt selittää ohje paremmin.
  • Jos olen B, otan vastuun: minun olisi pitänyt tarkentaa saamaani ohjetta vielä kerran.

Toisessa tilanteessa on kaksi yritystä, joissa A ostaa jotain B:ltä. A ei ole kuitenkaan tyytyväinen kauppaan.

  • Jos olen A, otan vastuun: minun olisi pitänyt speksata tarpeeni tarkemmin.
  • Jos olen B, otan vastuun: minun olisi pitänyt kysyä tarkemmin asiakkaan toiveita.

Kolmannessa tilanteessa on vaaratilanne liikenteessä: autoilija A ajaa melkein kävelijä B:n päälle.

  • Jos olen A, otan vastuun: minun olisi pitänyt katsoa paremmin ympärilleni.
  • Jos olen B, otan vastuun: minun olisi pitänyt vilkaista, tuleeko sivulta autoa.

Saatteko kiinni tästä? Aina kun on ristiriitatilanne, yritän katsoa, kuinka olisin voinut toimia toisin. Pyrin siihen, etten ratkaise asiaa lain tai tiukan normin mukaan: ”ei se autoilija saa ajaa mun päälle”, vaan pyrin sujuvuuteen omasta tahdostani: ”kyllä minäkin voin väistää, vaikkei olisi pakko.”

Oleellista on, että en vaadi muita elämään tämän mukaan. Se olisi itsevastuun periaatteen vastaista. Vastuu on itselläni, enkä sitä voi siirtää muille vaatimalla heitä elämään tai toimimaan minun tavallani.

Saatan pohtia asioita jopa absurdista kulmasta: jos joku hakkaisi minut pimeällä kadulla, pohtisin asiaa silti itsevastuun kannalta. Miten olisin voinut puolustautua? Hankinko jatkossa pippurisumutteen? Tämä pohdinta ei kuitenkaan ole itsesyyllistämistä – väkivallantekijähän on toki syyllinen – mutta itsevastuun kannalta haluan selvittää, miten estän nämä tilanteet jatkossa. (Enkä päädy siihen ruikuttavaan lopputulokseen, että jään iltaisin kotiin, vaan pyrin keksimään keinon, jolla voin kävellä pimeässä ja päihittää hyökkääjän.)

Ja sanottakoon vielä kerran varan vuoksi: muiden ei ole pakko noudattaa tätä tapaa. Jokainen voi itse pohtia, miten toimii ongelmissa ja ristiriitatilanteissa. Itsevastuun periaate on oma ratkaisuni, joka toimii omalla kohdallani.

* * *

Mikä on itsevastuun periaatteen seuraus? Minulla ei ole riitoja yhdenkään asiakkaani tai harrastuskontaktini kanssa. Saatamme olla jostain eri mieltä, mutta asiat on aina saatu ratkeamaan. En ole koskaan menettänyt yöuniani ristiriitatilanteen tai riidan vuoksi, eikä (käsittääkseni) kukaan asiakas tai harrastuskontakti kanna minulle kaunaa. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta räyhätä nimettömästi keskustelupalstoilla, mustamaalata jotakuta selän takana tai kostaa kokemani kärsimyksiä.

Itsevastuun periaate antaa rauhan katsoa eteenpäin.

* * *

PS. Valitettavasti en kykene viemään tätä parisuhteeseen. Otetaanpa esimerkki.

Neljännessä tilanteessa on pariskunta, jossa A ajaa autoa ja B katsoo karttaa. Pariskunta ajaa harhaan.

  • Jos olen A, syytän toista: hänen olisi pitänyt katsoa karttaa tarkemmin.
  • Jos olen B, syytän toista: hänen olisi pitänyt kysyä tarkennuksia ohjeisiini ja ajaa hitaammin.

42 kommenttia