Kaksi eväsleipää

Juttelin kaverini kanssa lapsuudesta. Tajusin siinä yhteydessä kaksi kullanarvoista evästä, jotka olen saanut kotoani.

1) Kateus on turhaa

Meillä kotona vanhemmat eivät kadehtineet muita. En koskaan kuullut ikävänsävyistä ”miksi tuollakin tyypillä on tuollainen” -ihmettelyä. Niinpä en ole itsekään oppinut kadehtimaan.

Kun ensimmäisen kerran törmäsin naapurikateuden käsitteeseen jossain kirjassa, en tiennyt mistä oli kyse. Minulle oli aivan käsittämätön ajatus, että joku vahtaisi naapurin pihaa, taloa tai autoja ja tuntisi niistä katkeruutta. Meidän perheessämme kukaan ei edes tiennyt, montako autoa naapureilla oli ja mitä merkkiä ne mahtoivat edustaa.

2) Kaikki kropat ovat hyviä

Vanhempani eivät koskaan seisseet peilin edessä ja surkutelleet vartaloitaan. Niinpä minä ja siskonikaan emme oppineet sitä. En koskaan tajunnut, etten muka voisi kelvata maailmalle.

Yllätyin, kun joku ilmoitti yläasteella, että minulla oli kuulemma ”iso perse”. Toki se kiukutti, mutta samaan aikaan tajusin, että moittijassa oli jotain vialla, ei minussa. Ei ole normaalia, että tuntee tarvetta arvostella ääneen toisen kroppaa.

* * *

Näitä eväsleipiä olen tarjoillut myös lapsilleni. En ole koskaan heidän kuullensa kadehtinut toisten parempia mahdollisuuksia tai hienompaa omaisuutta. En myöskään ole surkutellut omaa habitustani saati arvostellut muita. Olen halunnut rakentaa lapsilleni terveen itsetunnon, johon ei kuulu toisten kadehtiminen tai oman ruumiin kritisointi.

Tietenkin olen etuoikeutettu: kasvoin ydinperheessä, joka tajusi tehdä minulle helkutin hyvät eväät.

Parasta silti on, että jokainen meistä voi tehdä samat eväsleivät koska tahansa. Jos et pysty tekemään niitä vielä itsellesi, tee ne toisille.

 

4 kommenttia

Näin se on

Jos haluat olla vakuuttava ammattilainen, ole jämäkkä.

Tai siis ehkä kannattaa olla jämäkkä. Melko todennäköisesti.

Toki on poikkeuksia. Tätä ei siis kannata yleistää ihan joka paikkaan, mutta lähtökohtaisesti lienee viisasta olla jämäkkä. Käsittääkseni.

Jämäkkyys saattaa olla henkisesti aika raskasta, joten siitä voi varmastikin pitää välillä taukoja. Itse yritän esimerkiksi olla jämäkkä aina tiistaiaamuisin kymmeneltä. Joskus olen sitä jopa lounaaseen asti. Jos siis on aikainen lounas.

Lomillakin on ihan hyvä vältellä liiallista jämäkkyyttä, ettei siitä tule vahingossa pysyvää tilaa. On rentouttavaa antaa selkärangan levätä ja jättää jämäkkyys hetkeksi aikaa sängyn alle.

Jos omalle toimialalle ei sovi jämäkkyys, sitä joutuu ehkä etsimään maltillisemman ratkaisun. Yksi vaihtoehto voisi olla se, jos välttelisi liiallista epävarmuutta. Aluksi voisi ottaa vaikka tavoitteeksi sen, ettei olisi ihan selkärangaton, vaan vaikka sellainen puolijämäkähkö.

Luullakseni se voisi olla melko hyvä vaihtoehto. Tai jos ei kaikkien mielestä hyvä, niin ehkä joku voisi arvostaa tätä ajatusta.

Joohan?

Kerro oma kantasi

Kermavaahdot mämmin päältä

Jokainen meistä on vastuussa jostakin. Joku johtaa yritystä, toinen vetää järjestöä, kolmas järjestää tapahtumaa, neljäs vastaa pomon antamista tehtävistä ja viides pyörittää perheen arkea. Tärkeimmillään jokainen meistä mämminmutustajista johtaa itseään, päivittäin.

Ja nyt tulee johtamisen ja vastuun kurja puoli: vastuu on kannettava sekä hyvistä että huonoista asioista. Muuten kyse ei olisi vastuusta vaan vain kermanvaahdon syömisestä mämmin päältä.

Näin tällä viikolla kiinnostavan somekeskustelun. Siinä tapahtumajärjestäjä otti vastaan kehut tapahtumasta, mutta moitteisiin hän totesi, että kehityskohdat olivat muiden syytä ja muiden vastuulla.

Vastuu siis kannetaan hyvässä, mutta ei pahassa.

Vastaava ilmiö näkyy maailman omituisimmassa Marilyn Monroe -sitaatissa:

Jos et kestä minua kun olen pahimmillani, et ansaitse minua, kun olen parhaimmillani.

Tämä on hyvä esimerkki surkeasta itsen johtamisesta: sitaatti ulkoistaa vastuun omasta huonosta käytöksestä muille ja vetoaa siihen, että omat hyvät puolet korvaavat huonon käytöksen.

Näistä esimerkeistä huomaa taas kerran, kuinka tärkeää on edes yrittää sisäistää itsevastuun periaate. Ihmisen pitää kantaa vastuu omasta toiminnastaan. Sen sijaan se ei ole vastuuta, jos ei suostu kohtaamaan negatiivisia asioita johtamassaan organisaatiossa saati itsessään.

Vastuu kiteytyy vaikkapa poliittisessa johtajuudessa ja pörssiyritysten johtajuudessa. Vaikka johtajalla ei olisi ollut mitään tietoa organisaation harjoittamista väärinkäytöksistä, vastuu on kannettava. Tarvittaessa johtajan penkki heiluu – ja siitä hyvästä hänelle maksetaan kovaa palkkaa.

Pienemmässä mittakaavassa vastuunkanto kiteytyy vaikkapa siinä, jos oma lapsi onkin syyllistynyt koulukiusaamiseen. Silloin on turha vedota siihen, että muut yllyttivät, minä en tiennyt, ei meidän lapsi ja on häntäkin kiusattu. Oma lapsi on rakas, mutta hänen väärät tekonsa pitää selvittää yhdessä.

Summa summarum: Vastuunkanto ei ole kermavaahdon syömistä mämmin päältä. Jos otat kunnian ja edut jostakin, muista kantaa myös saman asian kurjat puolet.

17 kommenttia